Olen niin kateellinen teille, joilla edes normaali itsetunto

[:/]

Mä en nimittäin voi nauttia elämästä ollenkaan. Pidän itseäni tosi huonona. Niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja "tee itsellesi jotain" ei ole hyvä neuvo, kun inhosin itseäni silloinkin, kun olin tosi hoikassa ja urheilullisessa kunnossa. Vika on korvien välissä. Elämä valuu ohi, kun en pysty nauttimaan mistään. Elämäni on vertailua ja huonommuuden tunnetta. Esim. päiväni menee pilalle jo siitä, että ohi kävelee kaunis nainen. En usko miehenikään rakastavan mua. eli: kaikki neuvot kehiin, miten saa edes normaalin itsetunnon?

 

[minä]

Menet peilin eteen ja sanot itsellesi, olen kaunis, tee näin joka päivä ainakin kuukauden ajan heti aamulla kun heräät. Usko itseesi, olet vähintään yhtähyvä kuin muutkin. Sinussa ei ole mitään vikaa, pidä pää pystyssä ja unohda turha murehtiminen.

 

[äiti-75]

mielialalääkitys vois auttaa

 

[mun muru]

No, melko varmasti saat muutettua tilanteen. Tuohan on aivoissasi vain välitysainehäiriö. Ei ihmistä ole "normaalitilassa" "ohjelmoitu" ajattelemaan pahaa itsestään tai ympäristöstään jatkuvasti. Koska tilasi on vain välitysaineissa.. ei TOSIAANKAAN ns. "sielussa" tai mitä uskomuksia ihmiset koittavatkaan antaa yliluonnollisuudesta niin sen voi korjata yleensä!

Puhuppa ihan asioiden oikeilla nimillä lääkärille aiheesta. Olen varma että saat apua ja aivokulkusi saadaan luonnollisesti toimimaan sinun eduksesi.. eikä haitaksesi

 

[S]

Voin kertoa että mulla on sama ongelma joka kylläkin johtuu ex-suhteesta joka oli täynä väkivaltaa ja henkistä solvaamista. Kun ihmiselle hoetaan vuosikausia kuinka tyhmä ja ruma ja hyödytön olet niin alkaapa siihen itsekkin uskoa. Ulkonäössä ei sinänsä ole mitään vikaa vaan nimenomaan päänsisällä. Vihasin jopa katsoa tv:tä koska se kuhisi kauniita ja seksikkäitä naisia. Minun kohdallani elämä valui hukkaan parisen vuotta kunnes tajusin mennä terapeutille puhumaan ongelmastani. Pikkuhiljaa työstäen ja ihanan uuden mieheni kannustuksen avulla tunnelin päässä näkyy jo valoa.

Ihmisen seksikkyys ja kauneus ei missään nimessä ole kiinni siitä omaatko täydellisen hoikan vartalon, samettisen virheettömän ihon tai kiiltävän hulmuavan tukan..seksikäs ja kaunis nainen on mielestäni sellainen joka hyväksyy itsensä ja pikkuvikansa, kantaa itseään ylpeänä vaikka lanteilla keinuisi mukana pari "jenkkakahvaa" ja omaa pilkkeen silmäkulmassaan!!!

 

[AP]

no mä olen väkivaltaisista oloista lähtöisin. isällä alkoholi+mielenterveysongelma ja äidillä taas masennusta ja hän kohdisti väkivaltaa minuun (sekä henkistä että fyysistä). Muistan tämän huonon itsetunnon jo ala-asteelta asti, eli se on seurannut mua käytännössä aina. Onko lääkkeistä oikeasti hyötyä? tää kyllä pilaa mun elämän. en ole enää pitänyt yhteyttä kehenkään kun ajattelen olevani ihan surkea ja uskon, että muutkin pitävät mua tylsänä ja huonona seurana.

 

[mun muru]

Totta kai on apua :hug:
Lääkäri huomaa heti että sinulla on vääristynyt minäkuva ja sitä hoidetaan mm. lääkkeillä menestyneesti!

 

[AP]

Kiitos vastauksista. Mä vaan en usko, että olen arvokas. Ympärillä on tapahtunut kaikenlaista ikävää (pettämistä, kuolemia jne...), enkä oikein usko, että ansaitsenkaan mitään hyvää. Enkä osaa ottaa sellaista vastaan, jos sitä tarjotaan. Esim. miehen rakkautta on vaikea ottaa vastaan. En myöskään usko koskaan positiivisia kommentteja (esim. menipä sun tentti hyvin tai onpa sulla nätti mekko), vaan ajattelen kommentoijan vaan mielistelevän ilman syytä (ja hyvä menestyminen oli vain tuuria jne...). Onkohan kukaan muu näin "sairas"? Olisi niin paljon helpompaa jos ei ihan joka asiassa pitäisi itseä paskana. Ja olen yrittänyt harjoitella positiivista ajattelua, mutta se tyssää jo siihen, että vertaan itseäni muihin jatkuvasti