Olen niin masentunut.

[valitan varmaan turhasta]

Viime kesä meni raskaana, ei voinu rullaluistella, ei pystynyt pyöräillä, ei pystynyt synnytyksen jälkeen edes olemaan ulkona noin kolmeen viikkoon.. Kesä meni tuli syksy. Vauva on nyt 8kk, vierastaa, ei pysty edes käydä hiihtämässä tai kelkkailemassa. Kaikkia näitä asiaoita voisin tehdä yksin mutta masentaa kun parisuhde rakoilee kun ei voida tehdä yhdessä mitään. Mua ei haittaa etten pääse baariin tai bileisiin mutta tarvitsen edes 2h mieheni kanssa yhteistä aikaa, en jaksa tätä muuten. Mieskin on vähän masentunut, se lähti äsken kelkkailemaan, voi kunpa olisin päässyt mukaan. Tiesin kyllä että vauva muuttaa kaiken ja rakastan vauvaani yli kaiken mutta rakastan myös miestäni ja tarvitsen häntä että jaksan. Kohta menetetään toisemme kun meitä ei ole enää. Pelkkä vauva ei riitä onnellisuuteen, tarvitsen vauvan isänkin elämääni jotta voin olla onnellinen, pelottaa että kohta meitä ei ole enää kun ei saada yhteistä aikaa ollenkaan. Yhdessä ollaan vauvan kanssa mutta ei se ole sama asia.

 

[Non compos mentis]

Miksei vauvaa voi ottaa hiihtoretkille mukaan? Ja vauvatkin nukkuvat joskus, eikö se ole yhteistä aikaa? Jos on joku tuttava, joka voisi hoitaa vauvaa toisinaan, voisi tämän luona kyläillä, että vauva tutustuisi paremmin. Ei sitten olisi niin kova pala jäädä pariksi tunniksi hoitoon.

 

[ap]

Miksei vauvaa voi ottaa hiihtoretkille mukaan? Ja vauvatkin nukkuvat joskus, eikö se ole yhteistä aikaa? Jos on joku tuttava, joka voisi hoitaa vauvaa toisinaan, voisi tämän luona kyläillä, että vauva tutustuisi paremmin. Ei sitten olisi niin kova pala jäädä pariksi tunniksi hoitoon.

Me kyläillään vauvan kanssa viisi kertaa viikossa, yritän totuttaa mutta niihin jotka voisivat hoitaa hän ei totu.. Voisihan vauvan ottaa mukaan hiihtämään,toinen hiihtää ja toinen vetää pulkkaa ja sitten vaihto, tätä just tarkoitan vauvan kanssa ei pysty olemaan normaalisti. Vauva nukkuu päiväunet ulkona mutta vaunuja pitää välillä heiluttaa eli tämäkään ei ole yhteistä aikaa paitsi jos istutaan pakkasessa yhdessä mutta ei sekään kovin hauskaa ole.

 

[Mummy Sunshine]

Miksei vauvaa voi ottaa hiihtoretkille mukaan? Ja vauvatkin nukkuvat joskus, eikö se ole yhteistä aikaa? Jos on joku tuttava, joka voisi hoitaa vauvaa toisinaan, voisi tämän luona kyläillä, että vauva tutustuisi paremmin. Ei sitten olisi niin kova pala jäädä pariksi tunniksi hoitoon.

Kaikki vauvat ei nuku niin, että siinä ehtis parisuhdetta hoitaa... Täällä yks sellanen.

 

[Non compos mentis]

Miksei vauvaa voi ottaa hiihtoretkille mukaan? Ja vauvatkin nukkuvat joskus, eikö se ole yhteistä aikaa? Jos on joku tuttava, joka voisi hoitaa vauvaa toisinaan, voisi tämän luona kyläillä, että vauva tutustuisi paremmin. Ei sitten olisi niin kova pala jäädä pariksi tunniksi hoitoon.

Me kyläillään vauvan kanssa viisi kertaa viikossa, yritän totuttaa mutta niihin jotka voisivat hoitaa hän ei totu.. Voisihan vauvan ottaa mukaan hiihtämään,toinen hiihtää ja toinen vetää pulkkaa ja sitten vaihto, tätä just tarkoitan vauvan kanssa ei pysty olemaan normaalisti. Vauva nukkuu päiväunet ulkona mutta vaunuja pitää välillä heiluttaa eli tämäkään ei ole yhteistä aikaa paitsi jos istutaan pakkasessa yhdessä mutta ei sekään kovin hauskaa ole.

Elämä muuttuu vauvan myötä. Sopeutumisessa kestää oma aikansa. Vauvat oppivat monia asioita, varmasti tuo päiväuniasiakin voitaisiin hoitaa toisin, siis joko nukuttaa sisällä tai sitten liikkumattomissa vaunuissa ulkona.

Vauvan voi hiihtäessä laittaa myös selkään. Se on sitä normaalia vauvaperheen arkea, nimenomaan normaalia, ei mitenkään epänormaalia, että vauvaperheessä aika kuluu vauvan kanssa puuhastellen. Vauvan mentyä illalla nukkumaan teillä varmaan aikaa toisillenne?

 

[Mummy Sunshine]

Niin ja piti vielä sanoa, että voimia aloittajalle! Täällä toinen pari, jotka ei ehdi nykyään olla kuin vanhempia, syystä, että vauva ei jätä hetkeksikään "rauhaan", vaikka isomman lapsen joskus saiskin hoitoon.

 

[sipsi]

Tuttu tunne ajalta 10v sitten Mutta, onneksi vauvat kasvaa isommiksi lapsiksi ajan kanssa-vaikka se ei tällä hetkellä lohtua annakaan. Kun jaksaisit vaan ajatella nyt, että tämäkin on ohimenevä vaihe elämässä.

Voisiko joku tuttava mennä vauvan kanssa ulkoilemaan, jotta saisitte aikaa olla joskus kahdestaankin?

Meillä on nykyään niin, että kahdenkeskistä aikaa tuntuu olevan "liikaakin"-neiti juoksee kaverien kanssa ja harrastuksissa illat pitkät. Tai kuten nyt, mies on iltavuorossa ja tytär tallilla... Pitänee lähteä koiran kanssa jäälle...

 

[kahden lapsen äiti, 3,5v ja 9kk]

hei... kirjoituksesi kiinnitti huomioni koska itsekin olin kesällä/syksyllä masentunut.En tiedä onko apua mun ehdotuksista,mutta kirjoitan kuitenkin.
Joskus kun meidän esikoinen oli vielä vauva niin järjestimme mieheni kanssa kotona illalla yhteisiä hemmotteluhetkiä. Vauva meni siis yöunille ja sen jälkeen meillä oli aikaa olla kahden.
Joskus teimme ruokaa ja söimme kynttilän valossa, joskus teimme kasvohoidot toisillemme, tai ihan vaan saunottiin yhdessä. Ei sen yhdessäolon välttämättä tarvitse olla sitä että lähdetään jonnekin ja tehdään jotain erikoista. Pääasia ehkä on että molemmat haluaa panostaa suhteeseen ja järjestää myös yhteistä aikaa.
Ja tosiaan myös jos teillä on joku tuttu johon voisitte lasta totuttaa ja antaa sitten joskus hoitoon edes pariksi tunniksi niin sehän olisi loisto juttu.
Meillä mun äitini on ollut aina läheinen meidän lasten kanssa. Kun esikoinen oli 7kk kävimme yhden yön hotellissa ja kylpylässä mieheni kanssa kahden. Jos sellaiseenkin teillä olisi mahdollisuus niin järjestäkää ihmeessä. Maisemanvaihdoskin tekee monesti ihmeitä
Nyt toisen lapsen syntymän jälkeen emme olekaan vielä käyneet missään omalla reissulla, tekis kyllä taas parisuhteelle hyvää... kahden lapsen kanssa kun sitä yhteistä aikaa jää entistä vähemmän täällä kotona.

Sun kannattaa puhua nyt miehellesi miltä susta tuntuu... ja koittakaa yhdessä tuumin järjestää vaikka semmoinen koti ilta johon panostatte normaalia enemmän
Olisi kiva kuulla jatkossakin miten pärjäilet.
Nyt pää pystyyn, kevät ja kesä on tulossa! Ne ovat ihanaa aikaa

 

[ap]

Meneehän se vauva illalla nukkumaan mutta siinä kun saa käytyä suihkussa yms niin ei sitä jaksa enää ku kattoa hetki telkkaria ja mennä nukkumaan. Varmaan valitan turhasta koska tämmöistä se elämä nyt on mutta en vois sille mitään että mua masentaa. Vauva kasvaa kyllä mutta niinku sipsi sanoi ei se auta tähän hetkeen..

 

[Non compos mentis]

Meneehän se vauva illalla nukkumaan mutta siinä kun saa käytyä suihkussa yms niin ei sitä jaksa enää ku kattoa hetki telkkaria ja mennä nukkumaan. Varmaan valitan turhasta koska tämmöistä se elämä nyt on mutta en vois sille mitään että mua masentaa. Vauva kasvaa kyllä mutta niinku sipsi sanoi ei se auta tähän hetkeen..

Sitten kannattaa miettiä uudelleen sitä ajankäyttöä. Suihkussa voi käydä vaikka päivällä a) vauvan kanssa b) vauvan ollessa mukana kylppärissä/nukkuessa tai c) illalla yhdessä puolison kanssa vauvan nukkuessa (= yhteistä aikaa). Meillä ei ollut telkkaria lasten ollessa pieniä. Se ei siis vienyt aikaa iltaisin.

Hetkellistä, muutaman kuukauden päästä helpottaa!

 

[kahden lapsen äiti]

mites, onko sulla omaa aikaa minkä verran? sekin kohentaa mieltä kun pääsee itsekin hetkeksi pois arjen pyörityksestä