Olen niin väsynyt tähän ! :/

["Väsynyt äiti"]

onko teistä oikein että perheessä äiti hommaa lähes kaikki lastenvaatteet?? mies ei juuri koskaan kysele tarvitsevatko lapset jotain.nytkin kun syksy ja talvi tulossa,kuumeisena mietin ja etsin varastoista, onko asianmukaisia vaatteita lapsille sopivia. kumpparit yms. niitä sitten etsiskelen viikoittain kirppiksiltä, kova homma siinä. ja vähistä rahoista (saan 150ekk:ssa).LApsilisät toki tulee, mutta mies ilmoittaa aina että siirrä sen ja sen verran hänen tililleen. meillä siis eri tilit. Toki arvostan että mies käy töissä, minäkin kävisin enemmän kuin mielelläni!!
myös tuosta työttömyysrahasta mies haluaa että osan siirrän hänen tililleen.

kismittää kun miehellä tuntuu rahaa riittävän kuitenkin kaikenlaiseen "turhaan"... sitten kuitenkin valittaa ettei ole varaa ostaa ruokaa tms.

Tässä on ongelmia yllinkyllin muutenkin, ja tuntuu että mun voimavarat ei enää riitä

 

[Tönt]

älä siirrä sille rahaa.

 

["..."]

Siis miehesi käy töissä ja pyytää SINUA siirtämään rahaa tililleen? eikös sen pitäisi mennä toisinpäin? Jaksamista sinulle! Toivottavasti miehesi on pitämisen arvoinen.

 

["Xxxx"]

No suurin ongelma on kyllä muualla kuin lasten talvivaatteissa.

 

[wawa]

Just ton takia meillä on yhteiset rahat, ettei mun tarvi esim. nyt kotihoidontuella kituuttaa..

 

["vieras"]

Miksi lapsilisistä pitää siirtää miehen tilille? Ja sun työttömyyskorvauksesta? Ihme touhua!

Ja ei, meillä en ole yksin vastuussa lapsen vaatehankinnoista. Mies ostaa haalarit, kengät ym. kalliimmat vaatteet, mä ostan sitten sisävaatetta.

 

[Silmukka-]

Älä nyt hyvä ihminen anna penniäkään lapsilisistä tai muistakaan pienistä tuloistasi miehelle jos kerta hän käy töissä ja sinä et.
Olisi helpompaa yhdistää tilit ja molempien omaksua asenne että perhe on yhtenäinen yksikkö jossa kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen eivätkä yritä tavoitella vain omaa etuaan.

 

[tota]

Et o tosissas! Minkä ihmeen takia sun pitäisi siirtää miehelle rahaa ja miksi siirrät? Minä kyllä yleensä hoidan lapsen vaatehankinnat, mutta meillä on taloustili, josta ne rahoitetaan.

 

["Maija"]

Mä kyllä käytännössä hommaan kaikki vaatteet, meidän perheen sisäisen työnjaon mukaan (mä esim. en koskaan korjaa meidän autoa . Mutta en mä niitä maksa, vaan otan rahat meidän pankkitililtä...

 

[chef]

Meidän perheessä homma menee juurikin niin, että mä hommaan kaikki vaatteet lapsille, koska haluan niin tehdä. Mies ei osaisi ostaa minua miellyttäviä vaatteita, eikä tajua edes sovittamalla, että mikä vaate on kenenkin ja onko se sopiva. Eilen mies lähti äitinsä luokse ja otti pikkutytöt mukaan. Isommalle hän puki sukkikset ja 2 kokoa liian pienen tunikan ja pienemmälle hän puki sukkahousut ja paidan :O Omien sanojensa mukaan hän luuli sitä tunikaksi...pitänee siis näyttää hälle niiden ero.

Meillä on yhteiset rahat, mutta eri tilit. Miehen palkka menee hänen tililleen, lapsilisät, kotihoidontuki yms. tulevat mun tililleni. Mies maksaa lähes kaikki laskut ja mä maksan reilu puolet sapuskoista. Bensaa maksaa se, kenen tilillä on rahaa. Mä ostan "omilla rahoillani" 95% lasten vaatteet, mutta jos rahani loppuvat kesken tai miehen tilipäivänä käymme kaupassa josta ostan myös lapsille kenkiä tms. niin toki mies maksaa. Onhan lapset kuitenkin yhteisiä.

Meillä tuo rahan siirtäminen menee niinpäin, että mies siirtää tililtään rahaa mulle. Ja siis myös niihin lastenvaatteisiin.

Istukaa miehesi kanssa alas ja listatkaa mitä kaikkea lapset tarvitsevat ja paljonko niihin menee rahaa. Josko mies sitten tajuaisi, että se lasten vaatetus kuuluu myös hänelle, koska et siihen yksin pienine tuloinesi kykene, jos mies vielä nyhtää sinulta rahaa pinistä tuloistasi.

Mun mielestäni sun kyllä tulee ajatella ensisijaisesti lapsia...jos mies pyytää rahaa, sano ettet anna, koska lasten tarve on suurempi, kuin miehen.

 

[Squawe]

Siis en voi käsittää! Miehen ymmärtämättömyyden käsitän kyllä... Mun lasten isä joskus ihmetteli ääneen mun kuullen, että mihin mun rahat oikein menee. Tämä mies ei asu kanssamme, ei joudu maksamaan ruokia, ei vaatteita, ei vakuutuksia. Sitten oli hyvin närkästynyt, kun oli itseltänsä mennyt omiin ostoksiinsa ruokakauppaan 50 euroa...
Mun mielestä sulla ei ole mitään velvollisuutta laittaa rahoista miehen tilille mitään, jos kerran vastaat lastenne hankinnoista. Ilmankos miehellä on rahaa turhuuksiin, jos lapsilisät ovat hänelle "ylimääräistä" tuloa. Miksi mies tarvitsee sun työttömyyskorvauksesta osan, jos on itse töissä...

 

[alkuperäinen kirj.]

Meidän perheessä homma menee juurikin niin, että mä hommaan kaikki vaatteet lapsille, koska haluan niin tehdä. Mies ei osaisi ostaa minua miellyttäviä vaatteita, eikä tajua edes sovittamalla, että mikä vaate on kenenkin ja onko se sopiva. Eilen mies lähti äitinsä luokse ja otti pikkutytöt mukaan. Isommalle hän puki sukkikset ja 2 kokoa liian pienen tunikan ja pienemmälle hän puki sukkahousut ja paidan :O Omien sanojensa mukaan hän luuli sitä tunikaksi...pitänee siis näyttää hälle niiden ero.

Meillä on yhteiset rahat, mutta eri tilit. Miehen palkka menee hänen tililleen, lapsilisät, kotihoidontuki yms. tulevat mun tililleni. Mies maksaa lähes kaikki laskut ja mä maksan reilu puolet sapuskoista. Bensaa maksaa se, kenen tilillä on rahaa. Mä ostan "omilla rahoillani" 95% lasten vaatteet, mutta jos rahani loppuvat kesken tai miehen tilipäivänä käymme kaupassa josta ostan myös lapsille kenkiä tms. niin toki mies maksaa. Onhan lapset kuitenkin yhteisiä.

Meillä tuo rahan siirtäminen menee niinpäin, että mies siirtää tililtään rahaa mulle. Ja siis myös niihin lastenvaatteisiin.

Istukaa miehesi kanssa alas ja listatkaa mitä kaikkea lapset tarvitsevat ja paljonko niihin menee rahaa. Josko mies sitten tajuaisi, että se lasten vaatetus kuuluu myös hänelle, koska et siihen yksin pienine tuloinesi kykene, jos mies vielä nyhtää sinulta rahaa pinistä tuloistasi.

Mun mielestäni sun kyllä tulee ajatella ensisijaisesti lapsia...jos mies pyytää rahaa, sano ettet anna, koska lasten tarve on suurempi, kuin miehen.

kyllä mäkin mielellään hommaan lapsille vaatteet, tykkään kierrellä kirppiksiä. siinä säästää suuret summat rahaa ja kannatan kierrätystä. mutta sitä varten tarvitsen rahaa juuri ostin pussillisen lastenvaatteita kirppiksiltä 20e maksoi! mutta se vaatii työtä, täytyy usein käydä kirppiksillä kiertelmässä,useissa. haluaisin että mies jotenkin osoittaisi arvostavansa sitä..

joskus tuntuu että minä ja lapset ollaan hänelle vain rasite, on usein kiukkuinen,rähjää ja nimittelee,heittelee tavaroita. moittii ja huomauttelee pikkuasioita. viimeksi en osannut esim. keittää pastaa oikein,en osaa lyödä auton ovea oikein kiinni yms yms. ei paljon mieltä ylennä

 

["vieras"]

No ongelmat teidän suhteessa taitaa olla muualla kuin lasten vaatehankinnoissa.

"joskus tuntuu että minä ja lapset ollaan hänelle vain rasite, on usein kiukkuinen,rähjää ja nimittelee,heittelee tavaroita. moittii ja huomauttelee pikkuasioita. viimeksi en osannut esim. keittää pastaa oikein,en osaa lyödä auton ovea oikein kiinni yms yms. ei paljon mieltä ylennä"

Napauta kaulimella pöytään ja lopeta se nöyristely! Ole nainen!

 

["hmm"]

Älä nyt hyvä ihminen anna penniäkään lapsilisistä tai muistakaan pienistä tuloistasi miehelle jos kerta hän käy töissä ja sinä et.
Olisi helpompaa yhdistää tilit ja molempien omaksua asenne että perhe on yhtenäinen yksikkö jossa kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen eivätkä yritä tavoitella vain omaa etuaan.

ei tilien yhdistämistä! naisella pitää olla oikeus omaan rahaan! hankitte yhteisen tilin jonne siirräätte rahaa omilta tileiltänne niin että sulla jää vähän myös omaan taskuun jonka voit laittaa itseesi tai pahan päivän varalle säästöön! yhteiseltä tililtä hoidatte lapsen vaate hankinnat, ruoka ostokset, YHTEISET laskut ja vuokran yms. YHTEISET menot. ja kulut ei mene tasan puoliksi jos tulot on erit! se kummalla on paremmat tulot, osallistuu enemmän, koska sillä on varaa!

muutenkin kannattaa miettiä onko suhde hyvä ja kannattava, ei nimittäin ihan kuulosta siltä.

 

[Saraldo]

joskus tuntuu että minä ja lapset ollaan hänelle vain rasite, on usein kiukkuinen,rähjää ja nimittelee,heittelee tavaroita. moittii ja huomauttelee pikkuasioita. viimeksi en osannut esim. keittää pastaa oikein,en osaa lyödä auton ovea oikein kiinni yms yms. ei paljon mieltä ylennä

Lasten vaatehankinnat ja raha on kyllä pieni ongelma tuohon verrattuna. Mistä noita miehiä oikein riittää? Ja miten kukaan jaksaa tuollaista katsoa?

Mut jos palataan vaatehankintoihin ja rahaan... Mä ostan pääasiassa kaikki lapsen vaatteet ja päätän myös, millaista vaatetta milloinkin tarvitaan. Meillä on erilliset tilit, mutta rahat on käytännössä yhteiset. Toisin sanoen, siirrellään rahaa tililtä toiselle tarpeen mukaan. Mä maksan kaikki meidän laskut, sekä henkilökohtaiset että yhteiset. Lainanlyhennykset menee mun tililtä. Ja siirtelen sitten tarpeen mukaan miehen tililtä itselleni rahaa.

 

[chef]

kyllä mäkin mielellään hommaan lapsille vaatteet, tykkään kierrellä kirppiksiä. siinä säästää suuret summat rahaa ja kannatan kierrätystä. mutta sitä varten tarvitsen rahaa juuri ostin pussillisen lastenvaatteita kirppiksiltä 20e maksoi! mutta se vaatii työtä, täytyy usein käydä kirppiksillä kiertelmässä,useissa. haluaisin että mies jotenkin osoittaisi arvostavansa sitä..

joskus tuntuu että minä ja lapset ollaan hänelle vain rasite, on usein kiukkuinen,rähjää ja nimittelee,heittelee tavaroita. moittii ja huomauttelee pikkuasioita. viimeksi en osannut esim. keittää pastaa oikein,en osaa lyödä auton ovea oikein kiinni yms yms. ei paljon mieltä ylennä

Usko pois, mä kyllä tiedän paljonko pitää kirppistellä, että löytää lapsille kirppiksiltä riittävästi hyvää ja kivaa päällepantavaa Mä tosin en näe sitä työnä....se on mun huvi ja harrastus ja mä pidän siitä tosi paljon.

Mutta teillä se ongelma näyttää tosiaan olevan vähän syvemmällä. Miksi sä kuuntelet moista nimittelyä...ja annat lastenkin kuunnella. Tämä elmä menee monilta osin siten, millaiseksi sen itse rakentaa. Parisuhde on ehkä paras mahdollinen esimerkki siitä. Sä voit olla tuossa suhteessasi tekemättä mitään ja surkutella netissä vaikka loppuelämäsi tilannetta, tai sitten sä muutat elämääsi siten, että sinä ja lapset olette onnellisempia.

Paa kova kovaa vasten ja nosta mies seinälle. Kenelläkään ei ole oikeutta pelotela perhettä tavaroita heittelemällä, nimittelemällä tai millään muullakaan tavalla. Miehelle voisin antaa mahdollisuuden, eli lopettaa tai jatkaa käytöstää ilman minua ja lapsia.

 

[chrissy]

tossa taloustilantees mä en siirtäis latin latia miehelle... En mä nytkään siirrä vaikka molemmat ollaan töis..

 

[alkuperäinen kirj.]

Usko pois, mä kyllä tiedän paljonko pitää kirppistellä, että löytää lapsille kirppiksiltä riittävästi hyvää ja kivaa päällepantavaa Mä tosin en näe sitä työnä....se on mun huvi ja harrastus ja mä pidän siitä tosi paljon.

Mutta teillä se ongelma näyttää tosiaan olevan vähän syvemmällä. Miksi sä kuuntelet moista nimittelyä...ja annat lastenkin kuunnella. Tämä elmä menee monilta osin siten, millaiseksi sen itse rakentaa. Parisuhde on ehkä paras mahdollinen esimerkki siitä. Sä voit olla tuossa suhteessasi tekemättä mitään ja surkutella netissä vaikka loppuelämäsi tilannetta, tai sitten sä muutat elämääsi siten, että sinä ja lapset olette onnellisempia.

Paa kova kovaa vasten ja nosta mies seinälle. Kenelläkään ei ole oikeutta pelotela perhettä tavaroita heittelemällä, nimittelemällä tai millään muullakaan tavalla. Miehelle voisin antaa mahdollisuuden, eli lopettaa tai jatkaa käytöstää ilman minua ja lapsia.

en mä tullut tänne sääliä hakemaan. purkamaan tilannetta, yritän selventää ajatuksiani,saada päästä ne jotenkin järkevästi sanoiksi. tajuta tilannetta, vaikka kokojan samalla mietin mitä kaikkea vikaa mussa on ja jotenkin puolustella sillä mieheni käytöstä.

hoitaahan hän enimmäkseen meidän laskut,vuokran ym elämisen. mutta eikö se ole vanhempien,aikuisten ihmisten vastuu joka on perheen päättänyt perustaa? mä auttaisin niin mielelläni noissa laskuissa, mutta en ole saanut töitä. itseasiassa odotan pääsy
kuntouttavaan työhön.mielenterveys on kärsinyt menneistä asioista niin paljon, ja nyt vuosia tästä puhumastani perhetilanteesta.

enkä mä tarkoittanut tuota kirppiksellä kiertämistä että se on työtä sen varsinaisessa merkityksessä. tarkoitin että siihen menee aikaa ja voimia MINUN tapauksessani aikas lailla. kun voimavarat on nollassa ja silti on huolehdittava perheessä lähes kaikesta.

kirjoitit suoraa asiaa, ja se on hyvä. mutta et tiedä elämästäni muuta kuin mitä olen nyt ehtinyt kirjoittaa.. jos kirjoittaisin kaiken sen mikä on vinossa,menisi koko päivä :/

 

["hmm"]

jos kirjoittaisin kaiken sen mikä on vinossa,menisi koko päivä :/

se saattaisi kuitenkin tehdä sulle tosi hyvää, joten kirjoita ihmeessä!

 

[kuulostaa oudolta]

En nyt oikein ymmärtänyt asiaa. Sinä siirrät korvauksia miehen tilille. Näinkö ? Onko miehellä sitten niin pieni palkka? maksaako hän kaikki laskut teillä? Siis vuokran/asuntolainen, kiinteistöverot, vakuutukset, tontin vuokrat, sähköt, televisioluvat? Ja hänen palkka ei riitä ja tarvitaan myös sinun korvauksia näiden maksamiseen? eikö olisi fiksumpaa että maksatte molemmat niitä laskuja mitä pystytte?

Meillä on omat tilit. Mies maksaa lähes kaikki laskut. Minä maksan opiskelijana omat laskuni, puolet kiinteistöverosta, kännykkälaskut ym. henkilökohtaiset. Mies maksaa asumisen, vakuutukset, ...

Lasten laskuja maksan jonkin verran, kun lapsilistä tulevat tililleni. Eli maksan heidän lehtitilauksiaan. Mies maksa heidän kännykkälaskut. Heidän harrastuksiaan maksamme molemmat.

Vaateostokset lapsille. Lasten ollessa pieniä, en kokenut kovin rankkana ostella heille kirppikseltä. Hyväkuntoisia vaatteita löysin hyvin, joskus harvoin ostin jotain uutena, kävin harvoin kaupoissa, joskus illalla ehkä kerran kahdessa viikossa, sain samalla omaa aikaa.

Nyt esikoinen ostelee jo usein ihan itse kaverin kanssa, on alakoulussa. Myös isänsä kanssa käy joskus katsomassa vaikka jotain takkia tai kenkiä urheiluliikkeestä. Minä ostan edelleen kuopukselle vaatteet, käyn harvoin,mutta eivät ole vaatineet isoa kasaa vaatteita. vähempikin riittää.

 

[tuli mieleen]

Voisitteko saada seurakunnalta jotain apua, jos teillä on tiukkaa ja huolta perheessä?

 

[chef]

en mä tullut tänne sääliä hakemaan. purkamaan tilannetta, yritän selventää ajatuksiani,saada päästä ne jotenkin järkevästi sanoiksi. tajuta tilannetta, vaikka kokojan samalla mietin mitä kaikkea vikaa mussa on ja jotenkin puolustella sillä mieheni käytöstä.

hoitaahan hän enimmäkseen meidän laskut,vuokran ym elämisen. mutta eikö se ole vanhempien,aikuisten ihmisten vastuu joka on perheen päättänyt perustaa? mä auttaisin niin mielelläni noissa laskuissa, mutta en ole saanut töitä. itseasiassa odotan pääsy
kuntouttavaan työhön.mielenterveys on kärsinyt menneistä asioista niin paljon, ja nyt vuosia tästä puhumastani perhetilanteesta.

enkä mä tarkoittanut tuota kirppiksellä kiertämistä että se on työtä sen varsinaisessa merkityksessä. tarkoitin että siihen menee aikaa ja voimia MINUN tapauksessani aikas lailla. kun voimavarat on nollassa ja silti on huolehdittava perheessä lähes kaikesta.

kirjoitit suoraa asiaa, ja se on hyvä. mutta et tiedä elämästäni muuta kuin mitä olen nyt ehtinyt kirjoittaa.. jos kirjoittaisin kaiken sen mikä on vinossa,menisi koko päivä :/

En ajatellutkaan, että hakisit säälitä tms. Enkä tietenkään tiedä kaikkea.

Mutta se on aika hyvin havaittavissa, ettet voi hyvin. Ja ainoa joka pystyy sen tilanteen muuttamana, olet sinä itse.

 

[tuli vielä mieleen]

voisitko käydä kirppiksellä illalla yksin, ottaa omaa aikaa? pääsetkö yksin kiertelemään?

 

[alkuperäinen kirj.]

En nyt oikein ymmärtänyt asiaa. Sinä siirrät korvauksia miehen tilille. Näinkö ? Onko miehellä sitten niin pieni palkka? maksaako hän kaikki laskut teillä? Siis vuokran/asuntolainen, kiinteistöverot, vakuutukset, tontin vuokrat, sähköt, televisioluvat? Ja hänen palkka ei riitä ja tarvitaan myös sinun korvauksia näiden maksamiseen? eikö olisi fiksumpaa että maksatte molemmat niitä laskuja mitä pystytte?

Meillä on omat tilit. Mies maksaa lähes kaikki laskut. Minä maksan opiskelijana omat laskuni, puolet kiinteistöverosta, kännykkälaskut ym. henkilökohtaiset. Mies maksaa asumisen, vakuutukset, ...

Lasten laskuja maksan jonkin verran, kun lapsilistä tulevat tililleni. Eli maksan heidän lehtitilauksiaan. Mies maksa heidän kännykkälaskut. Heidän harrastuksiaan maksamme molemmat.

Vaateostokset lapsille. Lasten ollessa pieniä, en kokenut kovin rankkana ostella heille kirppikseltä. Hyväkuntoisia vaatteita löysin hyvin, joskus harvoin ostin jotain uutena, kävin harvoin kaupoissa, joskus illalla ehkä kerran kahdessa viikossa, sain samalla omaa aikaa.

Nyt esikoinen ostelee jo usein ihan itse kaverin kanssa, on alakoulussa. Myös isänsä kanssa käy joskus katsomassa vaikka jotain takkia tai kenkiä urheiluliikkeestä. Minä ostan edelleen kuopukselle vaatteet, käyn harvoin,mutta eivät ole vaatineet isoa kasaa vaatteita. vähempikin riittää.

kyllä, mies maksaa meidän laskut. mulla on muutama henk.koht. lasku, jotka maksan itse. meidän lapsilla ei ole harrastuksia eikä heille tule mitään lehtiä,joten niihin ei mene rahaa. en käy kampaajalla ikinä, eikä lapset ole kertaakaan käyneet. leikkaan omat ja lastemme hiukset itse. paljon vaatteita ja kenkiä toki kierrätämme isommalta lapselta pienemmälle.

mutta se mies on tässä vuosien saatossa ostanut taulu tv:n (osamaksulla/luotolla), pleikan, ps-pelejä, rannekelloja itselleen, kannettavan tietsikan, tilannut usealla satasilla viinaa jne jne. tuo kaikki on mielestäni ei välttämätöntä, paljon vähemmän tärkeetä kuin esim ruoka ja vaatteet. Lapset ja heidän tarpeensa pitäisi olla etusijalla! tuo kaikki on pois lapsilta

 

[chrissy]

kyllä, mies maksaa meidän laskut. mulla on muutama henk.koht. lasku, jotka maksan itse. meidän lapsilla ei ole harrastuksia eikä heille tule mitään lehtiä,joten niihin ei mene rahaa. en käy kampaajalla ikinä, eikä lapset ole kertaakaan käyneet. leikkaan omat ja lastemme hiukset itse. paljon vaatteita ja kenkiä toki kierrätämme isommalta lapselta pienemmälle.

mutta se mies on tässä vuosien saatossa ostanut taulu tv:n (osamaksulla/luotolla), pleikan, ps-pelejä, rannekelloja itselleen, kannettavan tietsikan, tilannut usealla satasilla viinaa jne jne. tuo kaikki on mielestäni ei välttämätöntä, paljon vähemmän tärkeetä kuin esim ruoka ja vaatteet. Lapset ja heidän tarpeensa pitäisi olla etusijalla! tuo kaikki on pois lapsilta

No et laita sille sitä rahaa!! ei se sen vaikeampaa ole! Sanot et jos loppuu sillä rahat niin myyköön läppärinsä, kellonsa ja pleikan. Kyllä sillo ku mä olin kotona ja mun tulot oli 300e/kk niin mies maksoi kaiken ja eikä koskaan pyytäny rahaa.

älä laita sille sitä rahaa ku kerran sen omat riittää.