Halujen tukahduttaminen on arveluttava ohje tietyllä tasolla. Mitä elämästä jää käteen kuolemanportilla? Omaisuus jää jälkikasvulle, mutta miten tuli elettyä näkyy muistoissa. Ovatko muistot rikkaita, riitaisia, onnellisia? Oliko elämä missään kohtaa jännittävää? Jos mies on patatylsä, niin voihan sitä käydä kokeilemassa muuta, mutta ei sitä perhettä sen takia kannata rikkoa.
Sanoisin, että jotain muutosta on tapahduttava, muuten tuo tunne vain kasvaa... ja jossain vaiheessa pääsi ei enää kestä. Alkaa virheiden etsiminen, omien päätösten märehtiminen, nalkuttaminen jne.
Jos mies ei halua lähteä hotelliviikonloppua vietäämään niin lähde silti.
Jos mies ei halua lähteä hotelliviikonloppua vietäämään niin lähde silti.
[QUOTE="vieras";28439457]No tuossa on myös se mahdollisuus, että tuollaisen tunnustuksen jälkeen perhe hajoaa - en ainakaan itse haluaisi kuulla omalta mieheltäni, että haaveilee toisesta naisesta.[/QUOTE]
Mä haluaisin. Ja sillä perusteella kerroin isännälle ajatuksistani. Meidän suhteen yksi perustaltaan vakain kulmakivi on rehellisyys ja avoimuus. Kaikesta pitää voida puhua. Ehkä asioiden käsittelyyn keskustelun kautta menee pari vuotta aikaa, kuten tuolloin mun ikäkriisini yhteydessä, mutta nyt en olisi tällainen ilman sitä ikäkautta.
Ap, ei tarvita hotelliviikonloppuja tai kahveja kaupungilla. Se vaatii vain rakastuneen katseen sulta mieheesi työpäivän jälkeen. Hipaisuja, pusuja, katseita, flirttiä... kyllä siinä kyydissä arkisempi mieskin innostuu. Ja kun toimit miten haluaisit hänen toimivan sinua kohtaan, niin se tarttuu!
Mä haluaisin. Ja sillä perusteella kerroin isännälle ajatuksistani. Meidän suhteen yksi perustaltaan vakain kulmakivi on rehellisyys ja avoimuus. Kaikesta pitää voida puhua. Ehkä asioiden käsittelyyn keskustelun kautta menee pari vuotta aikaa, kuten tuolloin mun ikäkriisini yhteydessä, mutta nyt en olisi tällainen ilman sitä ikäkautta.
Ap, ei tarvita hotelliviikonloppuja tai kahveja kaupungilla. Se vaatii vain rakastuneen katseen sulta mieheesi työpäivän jälkeen. Hipaisuja, pusuja, katseita, flirttiä... kyllä siinä kyydissä arkisempi mieskin innostuu. Ja kun toimit miten haluaisit hänen toimivan sinua kohtaan, niin se tarttuu!
V
"vieras"
Vieras
Mitä teitte silloin kun aloitte seurustelemaan? Tai kun muutitte yhteen? Mitkä oli niitä teidän lempparijuttuja?
Mun mielestä hotelliyö olisi ihana ja mieskin varmasti tykkäisi. Piristäisi arkea kummasti kun saatais taas olla puolisot toisillemme eikä aina äiti ja isi kuten kotona. Mutta meillä on vielä niin pienet lapset ettei ole mahdollisuutta saada kahdenkeskistä aikaa kun ei tuttuja hoitajia ole.
Mä ehdotan että repäiset ja varaat teille jonkun reissun jos lapselle löytyy hoitaja. Järkkäät miehelle yllätyksen ja nautitte toisistanne ilman raksahuolia (?) ja työjuttuja. Sä olet piristyksen tarpeessa ja eiköhän miehesikin innostu kun sanot vaan että nyt lähdetään.
Mun mielestä hotelliyö olisi ihana ja mieskin varmasti tykkäisi. Piristäisi arkea kummasti kun saatais taas olla puolisot toisillemme eikä aina äiti ja isi kuten kotona. Mutta meillä on vielä niin pienet lapset ettei ole mahdollisuutta saada kahdenkeskistä aikaa kun ei tuttuja hoitajia ole.
Mä ehdotan että repäiset ja varaat teille jonkun reissun jos lapselle löytyy hoitaja. Järkkäät miehelle yllätyksen ja nautitte toisistanne ilman raksahuolia (?) ja työjuttuja. Sä olet piristyksen tarpeessa ja eiköhän miehesikin innostu kun sanot vaan että nyt lähdetään.
V
"vieras"
Vieras
Ja lisään vielä, että sun miehesi kuulostaa tylsimykseltä (anteeksi, en tarkoita pahalla). Pienet arkipäivän piristykset tekee tosi hyvää, on tosi tylsää jos kaupasta ostetaan aina sitä samaa leipää kuin lapsuudenkotona ja muutkin muutokset ovat mahdottomia. (Mun miehen vanhemmat on tommosia ja aina ihmettelen miten jaksavat sitä samaa päivästä toiseen). Välillä törkyhintainen leivos kaupungilla on just se mitä kaipaa, huolimatta siitä että itse leipoen saisi pellillisen ja kahvipaketin päälle samalla hinnalla.. mutta ymmärrät varmaan pointin. 
Samaa mieltä luettuani ap:n kertomusta miehen muusta käytöksestä, en kuvailisi elämää onnelliseksi vaan tylsäksi ja aika apaattiseksi.
V
"vieras"
Vieras
Jos ajatuksesta ei pääse eroon, eikä miehelle kertominen tule kyseeseen, niin mitää säätöä nyt ei ainakaan lähialueella kannata alkaa tekemään. Mutta, ota vaikka viikonloppuloma Lontoossa tai Barcelonassa ja toteuta haaveesi!
Mä en lukenut ketjua muuuta kuin, että miehesi saattaa olla hieman tylsä, joten jonkun muun kokeileminen saattaa avata silmä ja pahentaa tilannetta jos kokeilu on positiivinen.
Mä en lukenut ketjua muuuta kuin, että miehesi saattaa olla hieman tylsä, joten jonkun muun kokeileminen saattaa avata silmä ja pahentaa tilannetta jos kokeilu on positiivinen.
V
"vieras"
Vieras
Kyllähän uuden tuttavan kanssa on sitä uutuudenviehätystä, jota ei pitkäaikaisen kumppanin kanssa enää ole. En ymmärrä miksi joidenkin pitää väittää tätä vastaan. Eihän se sitä tarkoita etteikö siinä pitkässä suhteessa olisi rakkauta ja paljon hienoja asioita, joita ei lyhyessä suhteessa vielä ole.
Mutta se uutuudenviehätys... Ne ensimmäiset treffit, se ensimmäinen suudelma, jännitys, toiseen tutustuminen. Ihania asioita, joita toiset kaipaa ja se on ihan normaalia. Vähän samalla tavalla toinen on tyytyväisenä samassa kaupungissa koko elämänsä ja on ihana kun kaikki tuntee ja paikat ovat tuttuja ja toinen tykkää muuttaa jatkuvasti ja tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin.
Mutta se uutuudenviehätys... Ne ensimmäiset treffit, se ensimmäinen suudelma, jännitys, toiseen tutustuminen. Ihania asioita, joita toiset kaipaa ja se on ihan normaalia. Vähän samalla tavalla toinen on tyytyväisenä samassa kaupungissa koko elämänsä ja on ihana kun kaikki tuntee ja paikat ovat tuttuja ja toinen tykkää muuttaa jatkuvasti ja tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin.
me ollaan miehen kanssa oltu "vasta" 4 vuotta yhdessä, oltiin 17 ja 16, kun alettiin seurustella. ja me on jo ehditty käydä läpi tämä sama kriisi. ennen yhteenmuuttoa mies puhui mulle näistä samoista asioista, että haluaa kyllä olla mun kanssa mutta haluaisi toisaalta kokeilla muitakin naisia, ollaan siis tosi monessa suhteessa toistemme ensimmäiset. ensin iski kauhea paniikki, että nyt tää oli sitten tässä. keskusteltiin kuitenkin perinpohjasesti, ja lopputuloksena on paljon vahvempi ja hyvinvoivampi parisuhde, jossa ollaan tosi rehellisiä ja avoimia - ja onnellisia. esikoista nyt yritetään ei oo mieskään enää haaveillu muista naisista, vaikka oonkin sanonut, että voidaan siitäkin mahdollisuudesta keskustella...
ei oo mieskään enää haaveillu muista naisista, vaikka oonkin sanonut, että voidaan siitäkin mahdollisuudesta keskustella...
S
sdgsdhsh
Vieras
AP:lle - mä oon myös ruvennut seurustelemaan 17-vuotiaana, ja olen myös 26. Ja miestäni rakastan, vaikka haluaisin panna joka toista vastaantulijaa. Täytyy tehdä valintoja. Ei mun mielestäni flirtissä ole mitään pahaa, mutta en pettäisi.
En kaipaa täällä mainittuja uutuudenviehätyksiä eli tekstareita ja leffatreffejä vaan sitä, että joku ihana bongaisi mut ja heittäisi mut seinälle, vietettäisiin kiihkeä yö. Se joku voisi olla vaikka Johnny Depp... Eli haaveita vain!
En kaipaa täällä mainittuja uutuudenviehätyksiä eli tekstareita ja leffatreffejä vaan sitä, että joku ihana bongaisi mut ja heittäisi mut seinälle, vietettäisiin kiihkeä yö. Se joku voisi olla vaikka Johnny Depp...
Eli haaveita vain!
T
"tuhkimo"
Vieras
Me ollaan oltu yhdessä 16v ja ollaan menty yhteen 20v ikäisinä. Itse olen pettänyt ennen lapsia ja jäin kiinni. Mies antoi anteeksi. Saatiin 2 lasta. Tuli ikäkriisi 30v ja ihastuin toiseen mieheen. Siitä ei tullut mitään, olin enempi ihastunut kuin mies.
Kaiken tämän jälkeen piti käydä läpi syvä masennus ja muutenkin elämän pohjamudat ja vastoinkäymiset mitä oli ollut lapsuudesta asti.
Nyt parempi olo mutta edelleen haaveilen siitä "prinssistä", millaista olisi olla erilaisen miehen kanssa. Jotenkin tuntuu välillä että tyydyin aikoinaan mieheeni. Hän ei ollut ensinäkemältä se unelmien mies. Tapasimme netissä. Olen vain tehnyt niin paljon jo virheitä elämässä että en tiedä mitä tehdä.
Meillä on ihan ok suhde, mutta hieman tylsä. Nauretaan kyllä yleensä samoille jutuille. Mies vain ei ole ollut sellainen kuin odotin, ei ole kertaakaan vienyt lapsia ulos tai pelannut pojan kanssa mitään epliä ulkona. Ei ole mitenkään aktiivinen vaan enempi otona viihtyvää tyyppiä. Väsyttää olla aina se joka raahaa toista mukaansa eri paikkoihin. Lisäksi stressaantuu matkustamisesta. Haluaa vaan kulkea koti-kauppa-työ väliä.
Voihan se olla ettei minulle ole suotu sitä omaa unelmien miestä tai haaveeni ovat epärealistiset. Mutta joillekin se on suotu. Se tuntuu niin väärältä. Ei myöskään ole helppoa tuosta noin vaan rikkoa perhettä ja erota. Meilläkin on yhdessä rakennettu talo. Lisäksi lapset pitävät isästään. Ja jos eroaisimme niin mies muuttaisi meistä kauas ja ei haluaisi varmaan nähdä lapsiaan.
Ei ole tämä elämä aina helppoa...
Kaiken tämän jälkeen piti käydä läpi syvä masennus ja muutenkin elämän pohjamudat ja vastoinkäymiset mitä oli ollut lapsuudesta asti.
Nyt parempi olo mutta edelleen haaveilen siitä "prinssistä", millaista olisi olla erilaisen miehen kanssa. Jotenkin tuntuu välillä että tyydyin aikoinaan mieheeni. Hän ei ollut ensinäkemältä se unelmien mies. Tapasimme netissä. Olen vain tehnyt niin paljon jo virheitä elämässä että en tiedä mitä tehdä.
Meillä on ihan ok suhde, mutta hieman tylsä. Nauretaan kyllä yleensä samoille jutuille. Mies vain ei ole ollut sellainen kuin odotin, ei ole kertaakaan vienyt lapsia ulos tai pelannut pojan kanssa mitään epliä ulkona. Ei ole mitenkään aktiivinen vaan enempi otona viihtyvää tyyppiä. Väsyttää olla aina se joka raahaa toista mukaansa eri paikkoihin. Lisäksi stressaantuu matkustamisesta. Haluaa vaan kulkea koti-kauppa-työ väliä.
Voihan se olla ettei minulle ole suotu sitä omaa unelmien miestä tai haaveeni ovat epärealistiset. Mutta joillekin se on suotu. Se tuntuu niin väärältä. Ei myöskään ole helppoa tuosta noin vaan rikkoa perhettä ja erota. Meilläkin on yhdessä rakennettu talo. Lisäksi lapset pitävät isästään. Ja jos eroaisimme niin mies muuttaisi meistä kauas ja ei haluaisi varmaan nähdä lapsiaan.
Ei ole tämä elämä aina helppoa...
V
"vieras"
Vieras
Joo, ihmisillä on kova tarve väittää, että perhoset lentelis vatsassa vielä X vuosimäärän jälkeen, vaikka näin se ei ole. Parisuhde hakeutuu omaan uomaansa, ja ei siinä mitään vikaa ole... Mut jotkut vaan kaipaa enempi, kun jotkut tyytyy siihen miellyttävään arkeen... Seksuaalinen intohimo laantuu sen jälkeen kun jälkeläiset on saatu pukattua, ja sekin on tieteellinen fakta. Pätee etenkin miehiin, jotka on luotu siittämään...
K
"kirsi"
Vieras
Olen onnellisessa parisuhteessa, en halua erota miehestäni koskaan. Mieheni on ainut ihminen, kenen kanssa voin jakaa koko elämäni, arkena ja juhlana. Muun hyvän lisäksi meillä on aika vilkas ja hyvin tyydyttävä seksielämä.
Silti haaveilen muista miehistään, heidän vartaloistaan ja miehuudesta. Nautin flirttailusta ja halailusta ja olisin varmasti valmis menemään pidemmälle, jos olisin varma, että se ei loukkaisi miestäni.
Onko kellään hyviä kokemuksia kolmen kimpasta tai avoimesta parisuhteesta pitkässä parisuhteessa. Haluja olisi paljon, mutta en halua pilata sitä mitä minulla on.
Silti haaveilen muista miehistään, heidän vartaloistaan ja miehuudesta. Nautin flirttailusta ja halailusta ja olisin varmasti valmis menemään pidemmälle, jos olisin varma, että se ei loukkaisi miestäni.
Onko kellään hyviä kokemuksia kolmen kimpasta tai avoimesta parisuhteesta pitkässä parisuhteessa. Haluja olisi paljon, mutta en halua pilata sitä mitä minulla on.
[QUOTE="vieras";28440841]Joo, ihmisillä on kova tarve väittää, että perhoset lentelis vatsassa vielä X vuosimäärän jälkeen, vaikka näin se ei ole. Parisuhde hakeutuu omaan uomaansa, ja ei siinä mitään vikaa ole... Mut jotkut vaan kaipaa enempi, kun jotkut tyytyy siihen miellyttävään arkeen... Seksuaalinen intohimo laantuu sen jälkeen kun jälkeläiset on saatu pukattua, ja sekin on tieteellinen fakta. Pätee etenkin miehiin, jotka on luotu siittämään...[/QUOTE]
Ja sulla on kova tarve väittää sitä vastaan?
Ja sulla on kova tarve väittää sitä vastaan?
[QUOTE="vieras";28440841]Joo, ihmisillä on kova tarve väittää, että perhoset lentelis vatsassa vielä X vuosimäärän jälkeen, vaikka näin se ei ole. Parisuhde hakeutuu omaan uomaansa, ja ei siinä mitään vikaa ole... Mut jotkut vaan kaipaa enempi, kun jotkut tyytyy siihen miellyttävään arkeen... Seksuaalinen intohimo laantuu sen jälkeen kun jälkeläiset on saatu pukattua, ja sekin on tieteellinen fakta. Pätee etenkin miehiin, jotka on luotu siittämään...[/QUOTE]
Ei intohimo todellakaan laannu kaikilla, uutuudenviehätys häviää väistämättä mutta se ei tarkoita että intohimo laantuisi. Esim. äitini ja isäni ovat olleet yhdessä 40 vuotta ja ovat kuin nuori pari keskenään edelleen, ovat aina olleet. Ja perhoset ei häviä mihinkään kun pitää suhdetta yllä Toki monelle niin käy muttei suinkaan voida sanoa että tieteellinen faktasi pätisi kaikkien kohdalla
Ei intohimo todellakaan laannu kaikilla, uutuudenviehätys häviää väistämättä mutta se ei tarkoita että intohimo laantuisi. Esim. äitini ja isäni ovat olleet yhdessä 40 vuotta ja ovat kuin nuori pari keskenään edelleen, ovat aina olleet. Ja perhoset ei häviä mihinkään kun pitää suhdetta yllä
Toki monelle niin käy muttei suinkaan voida sanoa että tieteellinen faktasi pätisi kaikkien kohdalla
N
"nenja"
Vieras
sitä intohimoa voi pitää ihan itse yllä! ajattelemalla miehessä sitä mistä hänessä tykkää.. silmistä, hymystä,käden kosketuksesta(miltä se tuntuu,miltä tuntuu suudelma lanteilla rinnoilla,kulalla huulilla), siitä miltä hän näyttää kun saa tyydytyksen.. joka päivä kun näitä ajattelee niin kyllä omat halut ainaki hyrää ihan niinku alussa.. itse haluan miestäni joka päivää.lisäksi meillä on sellainen on gelma että minun mielestä mieheni on hyvin kiihottava lauetessaan..joten haluankin häntä lisää.. kohta 6vuotta ollaan oltu yhdessä.
on ollut aika jolloin en halunnut e-pillereiden takia! toinen ekrt aol ikun oltiin kriisissä ja ajattelin vain miehen negatiivisia puolia! kyllä ne halut saa häviämään. pahin on varmastio kuitenkin se että ei olla aidosti läsnä,toinen kun suukottaa ajatellaan jo sitä työjuttua mikä pitää aloittaa kun pääsee töihin.. sen sijaan että keskittyis ajattelemaan sitä hetkeä.
on ollut aika jolloin en halunnut e-pillereiden takia! toinen ekrt aol ikun oltiin kriisissä ja ajattelin vain miehen negatiivisia puolia! kyllä ne halut saa häviämään. pahin on varmastio kuitenkin se että ei olla aidosti läsnä,toinen kun suukottaa ajatellaan jo sitä työjuttua mikä pitää aloittaa kun pääsee töihin.. sen sijaan että keskittyis ajattelemaan sitä hetkeä.
[QUOTE="nenja";28443159]sitä intohimoa voi pitää ihan itse yllä! ajattelemalla miehessä sitä mistä hänessä tykkää.. silmistä, hymystä,käden kosketuksesta(miltä se tuntuu,miltä tuntuu suudelma lanteilla rinnoilla,kulalla huulilla), siitä miltä hän näyttää kun saa tyydytyksen.. joka päivä kun näitä ajattelee niin kyllä omat halut ainaki hyrää ihan niinku alussa.. itse haluan miestäni joka päivää.lisäksi meillä on sellainen on gelma että minun mielestä mieheni on hyvin kiihottava lauetessaan..joten haluankin häntä lisää.. kohta 6vuotta ollaan oltu yhdessä.
on ollut aika jolloin en halunnut e-pillereiden takia! toinen ekrt aol ikun oltiin kriisissä ja ajattelin vain miehen negatiivisia puolia! kyllä ne halut saa häviämään. pahin on varmastio kuitenkin se että ei olla aidosti läsnä,toinen kun suukottaa ajatellaan jo sitä työjuttua mikä pitää aloittaa kun pääsee töihin.. sen sijaan että keskittyis ajattelemaan sitä hetkeä.[/QUOTE]
<3 Niin asiaa, juuri näin se menee
on ollut aika jolloin en halunnut e-pillereiden takia! toinen ekrt aol ikun oltiin kriisissä ja ajattelin vain miehen negatiivisia puolia! kyllä ne halut saa häviämään. pahin on varmastio kuitenkin se että ei olla aidosti läsnä,toinen kun suukottaa ajatellaan jo sitä työjuttua mikä pitää aloittaa kun pääsee töihin.. sen sijaan että keskittyis ajattelemaan sitä hetkeä.[/QUOTE]
<3 Niin asiaa, juuri näin se menee
