olen pian 30 enkä tiedä mitä haluan olla "isona"

["apuva"]

ei mitään hajua. on mulla montaa haaveammatti ollu mutta mikään niistä ei oo sitten loppujen lopuksi ollut mulle sopiva.

olen merkonomi(-03) mutta suurimmaksi osaksi sen osalta mun ammattitaito on vanhentunut. Ehkä jossain päivittäistavarakaupassa pärjäisin joten kuten tavaroita hyllyttäessä ja asiakkaiden neuvonnassa. Mutta sellaista työtä ei täällä ole oikein mitään tarjolla. Eikä tämä oikein tunnu mun alalta.

Joskus haaveilin parturi-kampaajan ammatista. Mutta se jäi sitten en usko että pärjäisin siinä ja nykyään astma ja allergiakin esteenä siihen työhön.

Ajattelin sitten jotain lastenhoitoon liittyvää. Olenhan mä ollut paljon kotona omien lasteni kanssa ja jonkun verran hoitanut sukulaisten lapsia.

Aloitin sitten pph opinnot mutta nyt minusta tuntuu ettei tämäkään ole mua varten. En mä olekaan niin hyvä lasten kanssa enkä mä yleisesti varmaan pidä niistä sillä tavalla kun oletetaan lastenhoitajan/pph pitävän kai...

En tiedä alkaa meikäläisen nuppi oleen vähän sekaisin 1,5-vuoden työttömyydestä.

Minusta tuntuu että nyt viimeaikoina olen tehnyt vain huonoja valintoja ja päätöksiä.

 

[ap..]

Niin ja ammattipsykologilla käyty. Eikä työkkäri anna mun mennä työharjoitteluihin.

 

["hmmm"]

Miten ois ihan lähihoitajan perustutkinto. Takuuvarmasti saa aina töitä ja "nuppi ei siis sekoa työttömyydestä". Allergiat ja astmakaan ei ole esteenä, kuten saattaisi monella mulla alalla olla.

 

[Samaongelma]

Niinpä... Mäkin täytän ens elokuussa 30v enkä tosiaankaan tiedä mitä alkaisin tekemään. Oon ollu kotona ja hoitanu lapsia, eikä oo työpaikkaa mihin palata, kun muutettiin miehen työn perässä eri paikkakunnalle, kun esikoinen syntyi. Nyt kun kuopus täyttää vuoden niin haluaisin opiskella jonkun kunnon ammatin mistä varmasti kans tykkäisin ja ois mahdollisuus työllistyä sille alalle... Viimeks ollu kans kaupas töis, sieltä noi vuoden kokemus, mutta en tiiä haluaisinko välttämättä enää kaupanalalle.

 

[hhmm]

Mä täytän tänä vuonna jo 34 ja sama tilanne.... oon tullu siihen tulokseen että lähihoitajaksi alan opiskelee, työvoimakoulutuksella ja sitten kun pääsen siihen koulutukseen. Nyt löytyy kaupanalankoulutus eikä se ala kiinnosta enää pätkääkään.

 

[mielenkiintoista]

Mitä te sitten olette ennen lapsia elämältänne halunneet? Vai lapsiako vain?

 

[Samaongelma]

Se on kyllä mielenkiintoista, että en oo ehtiny tekemään vielä mitään järkevää peruskoulun loppumisen jälkeen paitsi menny naimisiin hyvän miehen kans ja saanu 2 ihanaa lasta, onhan sekin tietysti saavutus. Mutta kaikki työ ja opiskelu asiat menny ihan mönkään, vaihtanu vain toinen toistaan huonompaan alaan. Työpaikatkin aiheuttanu niin paljon ongelmia elämässä että... Miten ihmeessä oon onnistunukkin löytämään sellaiset paikat. Siinä varmaan yks syy mun pitkään kotiäitiyteen.

 

[Samaongelma]

Kun nyt pitäis kaikki kotiäidit potkia ulos kotoa luomaan uraa, niin ei se oo ihan niin yksinkertaista aina toi kunnollisen työpaikan ja ammatin löytäminen.

 

[nii iii]

Minä valmistuin ensimmäiseen ammattiin 24 v. TEin opettajan töitä 7 v ja lähdin opiskelemaan toista ammattia. Nyt olen 42 v ja ei tämäkään työ taida olla se kaikkein omin... välillä jopa mietin, palaisiko opettajaksi... Että kyllä meitä täällä samassa veneessä olijoita riittää. Päivittäin selaan MOL:n sivuja ja olen tyytymätön elämääni ja valintoihini.

 

["vieras"]

Kun nyt pitäis kaikki kotiäidit potkia ulos kotoa luomaan uraa, niin ei se oo ihan niin yksinkertaista aina toi kunnollisen työpaikan ja ammatin löytäminen.

Eihän se juu ole yksinkertaista kun te olette olleet vuosikausia siellä kotona. Juuri tätähän pitää välttää.

Kuinka kauan olet siellä kotona ollut?

 

[toinen onneton]

Itse en ole kanssa mitään ihmeempää elämässäni saanut aikaiseksi. Tosin nämä 2 pikku ihmettä (koululainen ja vauva) ovat minulle tärkeä asia elämässäni. Tosin vaikka pienin on siis vasta vauva, mietin kyllä jo jonkin verran, että mitä töitä sitten lähteä etsimään, kun hän menee päiväkotiin 4v ikäisenä. Itse olen tuolloin jo 37 vuotias.

Olen valmistunut muutama vuosi sitten lähihoitajaksi ja pidän esim; vanhusten parissa työskentelystä, mutta en haluaisi tuohon työhön vielä palata, koska ei minusta vuorotyö ja pieni lapsi - ole kovin hyvä yhdistelmä.

Toinen vaihtoehto on sitten työ lasten parissa, mutta tuonne tuntuu olevan vaikeaa päästä, kun on paljon hakijoita ja kun itsellä on lähihoitajan opinnoista suuntaumisena "sairaanhoito ja huolenpito". Pitäisi ehkä vielä opiskella se "lapset ja nuoret", mutta kun olen nuorempana opiskellut jo pph:n ammattitutkinnon, niin ei jaksaisi alkaa samoja opintoja uudestaan käymään lävitse.

Olen myös haaveillut diakonin opinnoista, mutta sen tietää, että eipä heille ole paljon mahdollisesti töitä tarjolla ja opinnot kestävät kuitenkin taas sen 4 vuotta. Enkä haluaisi kuitenkaan täältä seudulta missä nyt asumme, muuttaa enää yhtään minnekään.

 

["vieras"]

Itse en ole kanssa mitään ihmeempää elämässäni saanut aikaiseksi. Tosin nämä 2 pikku ihmettä (koululainen ja vauva) ovat minulle tärkeä asia elämässäni. Tosin vaikka pienin on siis vasta vauva, mietin kyllä jo jonkin verran, että mitä töitä sitten lähteä etsimään, kun hän menee päiväkotiin 4v ikäisenä. Itse olen tuolloin jo 37 vuotias.

Olen valmistunut muutama vuosi sitten lähihoitajaksi ja pidän esim; vanhusten parissa työskentelystä, mutta en haluaisi tuohon työhön vielä palata, koska ei minusta vuorotyö ja pieni lapsi - ole kovin hyvä yhdistelmä.

Toinen vaihtoehto on sitten työ lasten parissa, mutta tuonne tuntuu olevan vaikeaa päästä, kun on paljon hakijoita ja kun itsellä on lähihoitajan opinnoista suuntaumisena "sairaanhoito ja huolenpito". Pitäisi ehkä vielä opiskella se "lapset ja nuoret", mutta kun olen nuorempana opiskellut jo pph:n ammattitutkinnon, niin ei jaksaisi alkaa samoja opintoja uudestaan käymään lävitse.

Olen myös haaveillut diakonin opinnoista, mutta sen tietää, että eipä heille ole paljon mahdollisesti töitä tarjolla ja opinnot kestävät kuitenkin taas sen 4 vuotta. Enkä haluaisi kuitenkaan täältä seudulta missä nyt asumme, muuttaa enää yhtään minnekään.

Tekstistäsi käy ilmi että sinulta ei löydy joustavuutta, et halua muuttaa, haluat tietyt työajat.

Miksi muuten noin kauan suunnittelet olevasi kotona? Voin sanoa ettei kannata.

 

[Samaongelma]

[QUOTE="vieras";29027475]Eihän se juu ole yksinkertaista kun te olette olleet vuosikausia siellä kotona. Juuri tätähän pitää välttää.

Kuinka kauan olet siellä kotona ollut?[/QUOTE]

3 vuotta yhteensä ja lapsia on kaksi, nuorempi nyt kuukauden vanha, että ei tässä vielä rynnätä mihinkään. Ja tosiaan haluan eka opiskella jonkun kunnon ammatin. Mistä on jotain hyötyäkin...

 

[Samaongelma]

3 vuotta yhteensä ja lapsia on kaksi, nuorempi nyt kuukauden vanha, että ei tässä vielä rynnätä mihinkään. Ja tosiaan haluan eka opiskella jonkun kunnon ammatin. Mistä on jotain hyötyäkin...

Niin ja en aijo kyllä olla enää 3 vuotta kotona, vaan n. vuoden jos hyvin käy.

 

[Supikas]

Se ettei kolmekymppisenä vielä ole löytänyt omaa alaansa - ei se haittaa! Vielä on rutkasti aikaa. Voi tehdä sitä mikä mahdollista on ja hyväkin on, jos pääsee kokeilemaan erilaisia hommia. 70-vuotiaat nauraisivat varmaan kovastikin, jos kuulisivat 30 v:n päivittelevän että kohta elämä alkaa olla ohi.

Ehkä jonkun mieluisin elämäntehtävä voisikin olla tehdä monipuolisen valikoiman erilaisia töitä hamaan eläkeikään saakka?

 

[toinen onneton]

"vieras", koska minusta pienen lapsen paikka on kotona, eikä hälyisässä ja meluisassa päiväkotiryhmässä. Ekankin kanssa olin kotona 4,5v ja sitten hän lähti päiväkotiin. Toisekseen luulempa, että enempää lapsia meille ei suoda, joten haluan nauttia tämän tokan kanssa kotipäivistä mahd. pitkään.

Olen myös sitä mieltä - tämä vain on oma mielipiteeni - että jos kovin ajoissa lapsen vie päiväkotiin, niin taatusti hälle iskee jokin tautikierre päälle ja siitähän ei työnantaja hyvää tykkää, jos joutuu paljonkin olemaan pois töistä sairastelevan lapsen kanssa. Kun vie isompana hoitoon, niin lapselle on tullut jo parempi vastustuskyky pöpöjen suhteen.

 

[Samaongelma]

" jos kovin ajoissa lapsen vie päiväkotiin, niin taatusti hälle iskee jokin tautikierre päälle ja siitähän ei työnantaja hyvää tykkää, jos joutuu paljonkin olemaan pois töistä sairastelevan lapsen kanssa. Kun vie isompana hoitoon, niin lapselle on tullut jo parempi vastustuskyky pöpöjen suhteen"

Toi on kyl totta. Tuttujen pienet lapset jokka on päiväkodissa on aina kipeänä! Meillä taas säästytty pahemmilta taudeilta, kun oltu kotona. Mutta onhan se vähä perimästäkin kiinni, jokku lapset on vaan terveempiä.

 

["vieras"]

"vieras", koska minusta pienen lapsen paikka on kotona, eikä hälyisässä ja meluisassa päiväkotiryhmässä. Ekankin kanssa olin kotona 4,5v ja sitten hän lähti päiväkotiin. Toisekseen luulempa, että enempää lapsia meille ei suoda, joten haluan nauttia tämän tokan kanssa kotipäivistä mahd. pitkään.

Olen myös sitä mieltä - tämä vain on oma mielipiteeni - että jos kovin ajoissa lapsen vie päiväkotiin, niin taatusti hälle iskee jokin tautikierre päälle ja siitähän ei työnantaja hyvää tykkää, jos joutuu paljonkin olemaan pois töistä sairastelevan lapsen kanssa. Kun vie isompana hoitoon, niin lapselle on tullut jo parempi vastustuskyky pöpöjen suhteen.

Tekosyitä, tekosyitä... Minulla on kaksi lasta, ehkä kerran vuodessa ovat olleet poissa päiväkodista sairauden takia. Ja viihtyvät hyvin!

Onko parempi lapselle että äiti on vuosikausia kotona ja sen jälkeen vuosikausia työttömänä vai äiti joka pääsee kiinni työelämään nopeasti? Tuo kotiinjääminen voi johtaa vuosikausien työttömyyskierteeseen ja sitä kukaan lapsi ei vanhemmilleen halua.

 

[toinen onneton vielä jatkaa]

Oma äitini oli kotona monia vuosia. Kuitenkin pääsi oikein hyvin kumminkin työelämään takaisin. Olin yläasteella jo, kun äitiäni kysyttiin yhteen työpaikkaan ja hän meni sitten. Viihtyi työssään oikein hyvin siihen asti, kunnes sai äkillisen sairauskohtauksen. Selvisi tuosta kaikeksi onneksi, mutta siirtyi sitten eläkkeelle.

 

["vieras"]

Oma äitini oli kotona monia vuosia. Kuitenkin pääsi oikein hyvin kumminkin työelämään takaisin. Olin yläasteella jo, kun äitiäni kysyttiin yhteen työpaikkaan ja hän meni sitten. Viihtyi työssään oikein hyvin siihen asti, kunnes sai äkillisen sairauskohtauksen. Selvisi tuosta kaikeksi onneksi, mutta siirtyi sitten eläkkeelle.

Niin. Ajat olivat toiset silloin. Nykypäivän taloustilanteessa kenelläkään ei ole aikaa hukattavissa vaan toimeen täytyy tarttua. Monilla vuosikausia kotona viihtyneillä on nimittäin tukalat ajat edessä.

 

["noo"]

"vieras", koska minusta pienen lapsen paikka on kotona, eikä hälyisässä ja meluisassa päiväkotiryhmässä. Ekankin kanssa olin kotona 4,5v ja sitten hän lähti päiväkotiin. Toisekseen luulempa, että enempää lapsia meille ei suoda, joten haluan nauttia tämän tokan kanssa kotipäivistä mahd. pitkään.

Olen myös sitä mieltä - tämä vain on oma mielipiteeni - että jos kovin ajoissa lapsen vie päiväkotiin, niin taatusti hälle iskee jokin tautikierre päälle ja siitähän ei työnantaja hyvää tykkää, jos joutuu paljonkin olemaan pois töistä sairastelevan lapsen kanssa. Kun vie isompana hoitoon, niin lapselle on tullut jo parempi vastustuskyky pöpöjen suhteen.

Entä joku perhepäivähoitaja tai muutaman perheen yhteisesti hankkima hoitaja?

 

["noo"]

Oma äitini oli kotona monia vuosia. Kuitenkin pääsi oikein hyvin kumminkin työelämään takaisin. Olin yläasteella jo, kun äitiäni kysyttiin yhteen työpaikkaan ja hän meni sitten. Viihtyi työssään oikein hyvin siihen asti, kunnes sai äkillisen sairauskohtauksen. Selvisi tuosta kaikeksi onneksi, mutta siirtyi sitten eläkkeelle.

Hänellä kävi hyvä tuuri.
Mun äiti oli vuosikausia kotona, eikä sitten päässytkään enää työelämään kunnolla.

 

[ap..]

tuntuu jotenkin turhalta opiskella perhepäivähoitajaksi kun tiedän nyt etten halua hoitaa niitä lapsia ainakaan yksin omassa kodissani. mutta kiitetään työkkäriä nyt tästäkin loisto ideasta.