Mä olen 27v ja mä en tiedä mitä mä haluan olla isona

[kello käy]

Tai joinakin päivinä tiedän niin monta vaihtoehtoa etten osaa niistä valita mikä olis se mikä eniten kiinnostaa. Joskus ajattelen että jospa sittenkin tyydyn tähän etten ole mitään ja lakkaan haaveilemasta siitä haaveammatista.

Sitten tulee sekin vastaan että jaksanko mä opiskella taas.. Istua taas 3v koulunpenkillä elää todella köyhästi ja venyytellä senttiä.. Samalla kun pitää jaksaa olla kahden lapsen äiti.. pelkään että nyt hyvin aisoissa pysynyt masennus palaa..

Niin ja sitten tuo "kammo" mitä mulla on koulua vastaan.. Olin koulukiusattu yhteensä 7-vuotta ja jotenkin en pystyis kuvittelemaan että menisin jonnekkin missä valtaosa opiskelijoista on alle 20v.

mutta loppujen lopuksi en tiedä mitä ihmettä opiskelisin jos siihen rohkeutta saisin... Kun mulla ei oo mitään uskoa itseeni ja omiin taitoihini tai pikemminkin mulla ei ole mitään taitoja/vahvoja puolia tai lahjakkuuksia...

help?

 

["Aika"]

Mullon vähän sama tilanne, paitsi ei ole lapsia. Takana on muutama kesken jätetty koulutus, masennuksen ja ahdistuksen takia. Kohta täytän 28 vuotta, eikä ole ammattia :/

 

[as if]

Mä oon 33 enkä tiedä mikä haluan olla, mulla on kaks ammattia ja vakkariduuni mutta jotain muuta pitäis keksiä... Pari vuotta meinaan olla kotona nyt vauvan kanssa ja sit katsella meniskö kouluun vai keksinkö jotain muuta (vai palaanko vaan olemassaolevaan työpaikkaan, sielläkin suht joustavasti sais varmaan työnkuvaa vaihdettua).

 

[Eedla]

Älä ap välitä, mä oon sua paljon vanhempi enkä tiedä mitä musta tulee isona...

 

[kiusattu]

Minne amikseen ajattelit meneväsi, jos kerran on noin nuoria? Etkö ole jo opiskellut jotain toisen asteen tutkintoa? Vai eikö haluamallasi alalla ole aikuislinjaa?

Älä ikinä luovuta, susta voi tulla IHAN MITÄ VAAN, jos itestäs löytyy siihen halua.
Nim. Koulukiusattu koko 9 vuotta peruskoulussa ja hyljeksitty 4 kaksoistutkintovuotta.

 

["hop"]

Täytän tänään 30, mulla on kaksi lasta ja nyt tietäisin, mitä haluaisin opiskella. Mutta kun ei ole varaa. :| Samassa sopassa siis uiskennellaan.

 

[ap.]

Minne amikseen ajattelit meneväsi, jos kerran on noin nuoria? Etkö ole jo opiskellut jotain toisen asteen tutkintoa? Vai eikö haluamallasi alalla ole aikuislinjaa?

Älä ikinä luovuta, susta voi tulla IHAN MITÄ VAAN, jos itestäs löytyy siihen halua.
Nim. Koulukiusattu koko 9 vuotta peruskoulussa ja hyljeksitty 4 kaksoistutkintovuotta.

Mulla on kesken jäänyt merkonomintutkinto jota oon yrittänyt suorittaa loppuun monen monta vuotta mutta ei siitä vaan ole tullut mitään vaikka mulla ei ole kuin muutama kurssi ja opinnäytetyö jäljellä.

Että peruskoulu pohjalla mä luulen ettei pääse oikeen muualle kun amikseen..
Lisäks asun pienellä paikkakunnalla jossa ei oikein ole paljon mitään vaihtoehtoja..

 

[bud]

Minä tietäisin, mitä haluan opiskella, mutta ei ole varaa jättää nykyistä (raskasta) vakityötä ja opiskella, koska on asuntolainaa ja 2 lasta. Itse olen 26v. Olis pitänyt opiskella kunnolla ennen lapsia.

 

[minä kans]

Siis uskomatonta. Tää vois olla mun kirjoittama, just lähes samoja sanoja käytin kaverin kanssa puhuessa. Ja ikääkin on saman verran.

Mulla on kanssa monta vaihtoehtoa. Kaks tutkintoa mulla on, yhdet pääsykokeet tällekin keväälle kävin...

Vähän hävettää, kun pitäisi olla aikuinen ja alkaa tehdä jotain kokopäivätyötä, eikä vain liihotella paikasta ja projektista toiseen, tehdä kivoja juttuja huonolla palkalla... Kunnianhimoa on, hulluja ideoita... Välillä oon kuitenkin sitä mieltä, että paskat on hyötyä yrittää mitään. Alan elelee sossun tuilla ja alan elämäntapaluuseriksi. Pelkään, että nää mun kaikki hienot unelmat kosahtaa. Isken järkeä päähäni, että no sitten niille pitää antaa mahdollisuus kosahtaa, eikä luovuttaa ennen yrittämistä.

Mulla ongelma on se, että haluan montaa asiaa. Olen tehnyt listoja, mitä haluan tehdä. Joku tärkeysjärjestys ja konkreettinen suunnitelma, mitä aion tehdä tavoitteen toteutumisen eteen. Mä helposti poukkoilisin vaan kivasta suunnitelmasta toiseen... Aika ei riitä vaan kaikkeen ja jotain johdonmukaisuutta pitäisi tässä räpistelyssä olla.

 

[niinno]

Mä oon 30, enkä tiedä, mikä musta tulee isona... Eikä mulla ole edes lapsia. Vähän meinaa paniikki hiipiä!