Olen rakastunut toiseen mieheen, siis RAKASTUMALLA rakastunut...

[ohhoh]

[QUOTE="aapee";26950133]Aivan. Mutta en näe "vain" omaa onneani. Sitähän mä tässä avaudunkin täällä kun on niin vaikea tilanne. Jos ajattelisin vain itseäni, olisin jo lähtenyt.[/QUOTE]

Kyllähän ajattelet vain itseäsi, muuten et olisi päästänyt tilannetta näin pitkälle!!:
-olet jo henkisesti pettänyt miestäsi
-suunnittelet jo yhteenmuuttamista uuden kanssa
-soudat ja huopaat miehesi kanssa, koska pelkäät muutosta, ja vanha ja tuttu tuntuu turvalliselta
-käytät miestäsi hyväksesi(siis hänen tunteitaan), koska ITSE pelkäät lähteä
-pidät ovea auki uuden miehen suuntaan
-et halua päätyä yksin

Nyt katse peiliin, ole hyvä!
Ei se sinusta tee enkeliä, että et ole VIELÄ jättänyt miestäsi. Jos olisit rehellinen kaikkia kohtaan, olisit lähtenyt jo! Etkä olisi tapaillut uutta miestä ja vahvistanut tällä tavoi ihastumistasi/rakastumistasi. Hyi hyi.

 

[auuuhhh]

Taivaanrannanmaalareita... Jumittamaan jotain hienoa taulua... Missäs te sitä taulua jumitatte? Eli siis, missä paikassa olette yhdessä, että tällainen keskustelu teidän välillänne syntyy?

Kuulostaa aika teinitouhulta, teinihaaveilulta, joka on TOSI kaukana oikeasta elämästä. Sitten kun olet eronnut ja kaipaat lapsiasi, jotka on sillä hetkellä isän luona, ei uuden miehen taivaanrannanmaalailu tunnukaan enää niin hellyyttävältä. Tai kun lapset ja uusi mies ei oikein istukaan saman katon alle ja pitäisi elää ihan arkea, niin te kaksi ihanaa romanttista taivaanrannanmaalaria sitten siellä saatte asiat rullamaan.

Ei kuulosta realistiselta, katsot asioita ihastuksen ruusunpunaisten lasien läpi.

 

[piug]

Tässä pitäis melkein sanoa miehellesi JSSAP. Mielestäni olet miestäsi kohtaan tosi sikamainen, et pysty itse tekemään päätöstä, niin naamioit sen siihen että muka miehesi roikkuu. Totta kai roikkuu, eihän miehelläsi ole uutta naista kiikarissa. Sun se pitäisi jäädä tai lähteä riippumatta miehesi tunteista.

Vai ajattelitko odottaa, että miehesi jotenkin oudosti hyväksyy lähtösi, ja vielä toivottaa onnea?

 

["aapee"]

Kiitos kaikille rikkaasta keskustelusta! Nyt mentävä ruuan laittoon.

 

["haha"]

[QUOTE="aapee";26950318]Kiitos kaikille rikkaasta keskustelusta! Nyt mentävä ruuan laittoon.[/QUOTE]

Sehän oli pirteä lopetus ketjulle! Etkö yhtään kommentoi viimeisen sivun viestejä?

 

["noo"]

Hankala tilanne. Siinä ei auta kuin kuunnella oman sydämesi syvintä ääntä ja tehdä niin kuin oikeimmalta tuntuu. Muutaman seikan haluaisin silti sanoa:

1) Ero on totta kai myös mahdollista. Ei lapsille tee hyvää elää perheessä, jossa vanhemmat eivät rakasta ja arvosta toisiaan
2) Mutta arki tosiaan astuu suhteeseen kuin suhteeseen. Sitä ei voi tietää, millaista arjesta uuden miehen kanssa tulee.
3) Sekin on totta että arki yhden kanssa voi olla onnellisempaa kuin toisen kanssa
4) Mutta niinpä on sekin, että etukäteen ei ihan voi tietää, eikä niihin "tiedän, että tunnemme toisemme" tms tunteisiin voi täysin luottaa. Toisaalta ptää joo. Mutta toisaalta ne voi johtaa niin niin harhaan.

Kuinka kauan olet tuntenut tämän toisen miehen?

Ehkä neuvoisin, että koeta miettiä kaikki tosiasiat läpi ja tunteet ja pelot ja muut. Ja sitten anna asian jonkun aikaa olla. Noin suurta asiaa ei tarvitse päättää hetkessä. Ja jos tosiaan tuo toinen mies ja sinä olette kuin toisillenne luotuja, olette sitä yhä puolen vuoden tai vuoden päästäkin. Älä siis hätiköi, ota aikaa kuunnella sydäntäsi.

Voimia!

 

["Meikku"]

ap: tuntuisiko sinusta pahalta jos (ex-) miehesi sitten löytäisi uuden naisen itselleen? haen tässä sitä että oletko ihan varma ettet häntä enää rakasta.

Minä olen sitä mieltä että lapset sopeutuvat kyllä eroon! Sinähän teet miestäsi kohtaankin hel#%tin väärin jos et anna hänelle mahdollisuutta onneen jonkun toisen kanssa!

Minä sinuna eroaisin, huolehtisin lapsista mahdollisimman hyvin exän kanssa ja rakentaisin kodiin uuden,RAKKAAN miehen kanssa...ja ex varmasti oman rakkautensa löytäisi myös.

 

[Anatolia]

[QUOTE="aapee";26949557]En ole pettänyt. Mutta mieheni tietää tilanteen. Tahtoo silti jatkaa. Lasten vuoksi. Itse en olisi valmis "uhraamaan" onneani lasten vuoksi. Meillä menee arki ihan ok, mutta siinäpä se.[/QUOTE]
Miks sitten "uhraat"?

Miehesi haluaa jatkaa. Mutta ei se miehesi päätös oo, vaan sinun.

Jääminen on toki se helppo ratkaisu. Olet varmaan vähän nössö, kun et saa lähdettyä ties minkä tekosyiden varjolla.

Just tuollaista "yyhyy, oon NIIN rakastunut ja sekin on rakastunut minuun, mutta me ei ikinä voida olla yhdessä"-yltiödramatisointia en jaksa. Kun asia on oikeasti aika pirun simppeli. Ei kun ero miehestä ja yksiin toisen kanssa, tai sitten lopetat tuon teinimäisen raadollisen rakkauden leikkimisen.

 

["vieras"]

On sikailua pitää nyxää varana. Kun ei kerran avioliitto hänen kanssaan maistu, niin reilumpaa on puhua avoimesti se homma selväksi nyxän kanssa kuin selän takana syventämällä syventää tätä ihastushommelia ja suunnitella yhteistä elämää. Toi ihastus menee ohi, jollet sitä ruoki. Ei ole oikein toimia noin.

 

[Orion-]

Toisinaan sitä kuvittelee rakastuneensa... Se tuntuu rakastumiselta. Mutta se onkin rakastumista mielikuvaan/haavekuvaan toisesta ja parisuhteesta. Se voi johtua siitä että kaipaa rakkautta niin paljon että sokaistuu. Rakastuu suunnilleen keneen tahansa mukavaan mieheen joka osoittaa huomiota. En väitä että ap:n tilanteessa olis näin, itse olen noin kokenut ja tiedän että tätä tapahtuu ehkäpä enemmän kuin ihmiset arvaakaan. Sitten jokusen vuoden päästä, kun aletaan nähdä todellinen mies/nainen sieltä omien kuvitelmien takaa, sanotaan että se toinen on muuttunut...
Ja mun mielestä se, että osaa olla myös yksin, elää onnellista elämää yksinkin, ehkäisee tätä.

 

[19v.]

[QUOTE="aapee";26949865]Nykyisen mieheni kanssa. Yksin en haluaisi jäädä. Kuten sanoin, ei mulla erityisen huono ole nyk mieheni kanssa muttei kyllä erityisen hyväkään.[/QUOTE]

Mun mielestä on hiukan epäreilua että olet ollut nykyisesi kanssa tavallaan siihen asti kunnes toinen sattuu kohdalle.. Voisit hiukan ajatella sitä miestäsikin. Olisit eronnut jo aikasemmin, tiedä vaikka miehesi olisi myös löytänyt jonkun sielunkumppanin. Vaikka ymmärrän kyllä senkin, jos olet halunnut katsoa, että muuttuuko asiat.

Joskus kannattaa asettua toisen asemaan ja katsoa asioita hänen kannastaan. Jos toinen ei mua haluaisi, toivoisin että hän jättäs mut heti eikä vasta silloin kun löytää jonkun toisen. Se tuntuis paljon hirveämmälle..!

Tavallaan sinä olet todella itsekäs ihminen ja tavallaan taas hyvällä tavalla itsekäs, ymmärrät elää sitä omaakin elämääsi.