Olen rakastunut toiseen mieheen

[annika]

en usko että tunteilleen voi mitään, tekoihin sen sijaan voi vaikuttaa. itse elän onnellisesti avoliitossa mieheni kanssa, ja silti ihastunut toiseen. kyseinen mies on kummankin hyvä ystävä, tosin mieheni kautta olen häneen tutustunut. mies on täysin samanlainen kuin minä itse, tulemme loistavasti juttuun toistemme kanssa, hän aloittaessaan lausettaan pystyn sen päättämään. olemme puhuneet asiasta avoimesti, niin kuin muistakin asioista puhumme. kumpikin tuntee valitettavan paljon vetoa toista kohtaan. mutta ennen kaikkea ystävyytemme merkitsee. emme tahdo heittää sitä hukkaan mitä meillä nyt on, kumpa tunteet vain hiukan viilenisi. kumpikaan ei myöskään voisi riskeerata tämän hetkistä elämäänsä, vaikka mieli tekisikin. luulen että olisi parempi jos emme niin paljon näkisi toisiamme mutta se on täysin mahdotonta toteuttaa, yhteisten menojen, kavereiden ja harrastuksien takia. yhden neuvon voin näin pikkujouluaikaan sanoa, yritä pitää järkesi mukana. me emme siihen pystyneet, mikä taas voimisti yunteita entisestään. sen verran tiedän, että sun tilanteesi on todella hankala voimia ja jaksamista.

 

[annika]

nostelen, josko ap:llä tai jollain vielä jotain sanottavaa..

 

[sannulii]

kuule, mulle on käynyt samalla tavalla.. ja rakastuin vielläpä miehen parhaaseen kaveriin aikoinani, sillon kun ei ollut edes lapsia viellä... sain kerrottua tämän miehelleni vaikka vaikeaa olikin.. onnekseni miehen kaveri ei ollut minusta sillai kiinostunut ja ajan kuluessa tunteeni laantuivat ja olemme vielläkin mieheni kanssa yhdessä. Toki joskus on vaikea nähdä miehen kaveria kun on joskus tuntenut sitä kohtaa jotain liikaa... :ashamed:

 

[annika]

kuulostaa tutulta. en tiedä miten tämän miehelleni kertoisin. tai miten saataisiin tunteemme laantumaan. nimenomaan kun niin paljon yhteisiä harrastuksia, illanistujaisia jne, joten näemme vähintään 3-4 krt viikossa. jouluksi mennään yhdessä ulkomaille jne. siis porukalla, ei kahdestaan. en tajua miten tähän tilanteeseen on ajauduttu. toinen tuntuu vaan niin oikealta.

 

[tiitiäinen]

Löytyipä ketju jossa käsitellään tätäkin vaikeaa tilannetta. Minä myös lukeudun samaan joukkoon, tunteet läheistä ystävää kohtaan käyvät kuumina, molemmin puolin. Koko hommassa ei ole mitään järkeä, mutta kun toisen lähellä on vain niin hyvä olla että kotona olokin on alkanut tuntua pahalta. Ymmärrän hyvin asian kanssa painiskelevia, itsekään en miestäni tahtoisi loukata, mutta ystävä-mies asetelma on vain kääntynyt päälaelleen.
Mikään ratkaisu tässä tilanteessa ei tunnu helpolta, mitä teenkin siitä tulee seuraamaan syyllisyyden tunteita pitkäksi aikaa.

Voimia muille samassa tilanteessa oleville!
Ja kertokaa ihmeessä jos joku on saanut tällaisen tilanteen päätettyä onnellisesti.

 

[tiitiäinen]

Nostan vielä, ois niin kiva kuulla jonku tarina siitä miten tällaisesta mennään yli.

 

[ryhtiä peliin]

Taitaa olla pikemminkin vaihtelunhalua, ei kuulosta itse asiassa kovin aidolta. Haluat vaan paeta arjesta johonkin paremmaksi kuvittelemaasi. Silloin on helppo "rakastua" saavuttamattomaan, se on turvallista. Mutta arki se koittaisi sielläkin...