Toggle sidebar

olen reilu 1v lapsen kanssa 7päivää viikossa ja 24h.olenko jotenkin epäonnistunut äitinä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
mies on yrittäjä ja päivät hänellä hyvin erilaisia.viime kesänä lapsemme oli
muutaman kerran yön mummilassa...viimeksi syyskuun ekoilla päivillä oli yötä poissa.lokakuussa sain tietää olevani raskaana ja sen jälkeen ei lapsi ole ollut yötä missään.nyt on alkanut karsastaa myös isä kanssa kahdestaan olemista..tietty kun on äidin kanssa kokoajan on niin onhan se outoa jos äiti häviää näkyvistä.itse en kaipaa arkeen muutosta mutta onko väärin lapselle kun en vie häntä mummuille yms.hoitoon ja totuta olemaan pois äidin luota.mies tossa totes että lapsi on liikaa äidin kanssa..hmm..pisti miettimään..teenkö väärin kun olen lapsen kanssa kokoajan?miten muut kotiäidit toimitte?käymme kyllä kyläilemässä yms.
 
meidän lapsi meni päivä kotiin 1v2kk ikäisenä, siihen asti oli lapsen kanssa kans kokoajan, kertaakaan ei ole ollu yöhoidossa ja päivälläkin vaan muutaman kerran pari tuntia.
 
No näinhän se menee.:) Kyllä mäkin noiden lasten kans olen oikeastaan aina. Meillä myös mies yrittäjä. Meillä kolme lasta ja vanhin on eskarissa, nuorin on 1v. Kun hän vähän kasvaa niin menen sitten yritykseen auttelemaan. Vielä en halua hoitoon laittaa. Joskus käydään miehen kans jossain kahdestaan, mutta aika harvoin, tänään mennään ravintolaan syömään ihan kahdestaan kun on miehen syntymäpäivä.:) Ja nyt jää eka kerran mummolle ja papalle hoitoon tuo 1v.
 
Voisitko vaikka alkaa jättämään lasta isälle kauppareissun tms. ajaksi?

Meillä 13kk ikäinen tyttö on enemmän kiintynyt isäänsä, kuin munhun vaikka minä olen se joka on hänenen kanssaan "aina kotona" ja mies töissä. Ne ajat kun mies on kotona, hän ihan oikeasti ON lapsen kanssa ja tähän tuo lapsi on siis tottunut. Monasti äiti ei kelpaa jos isä on kotona, mutta jos isä on töissä, äitikin kelpaa siihen samaan hommaan ihan hyvin.

Eli et sä ole epäonnistunut äitinä, mutta kyllä mä sinuna tukisin sitä isä-lapsisuhdetta eikä varmaan olisi pahitteeksi sitä suhdetta isovanhempaankin tukea.

Meillä muksut ovat olleet mummolassa ajoittain jopa kerran viikossa hoidossa (mun ja miehen tanssituntien ajan) ja ovat siis moiseen tottuneet.

Toki yhdelle lapselle ero äidistä on helpompaa kuin toiselle, mutta pienin askelin varmaan pääsee ihan kivoihin tuloksiin :)
 
No ei niitä lapsia siksi tehdä että oppivat irtaantumaan äidistä jo 1-vuotiaina! Itse olen yh ja isä ei kuvioissa eli siis 24/7 olin lapsen kanssa kotona n 3-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Käytiin kaupoissa, kylässä ja perhekerhoissa ja se riittää lapselle! Kyllä mulla on vieläkin tollanen äitiin takertuva 4v lapsi mut entä sitten.. ?
 
lisäänpä vielä... toi lapsen takertuvuus ei siis johdu siitä että olen hänen kanssa kotona ollut vaan lapset ovat erilaisia. Toiset rohkeampia ja toiset arempia. Ärsytti suunnattomasti sillon vauva-aikana kun tuo tyttö vierasti niin jotkut sanoivat ihan suoraan et kannattaisi varmaan käydä lapsen kanssa jossain missä on muitakin ihmisiä! Ja me todellakin käytiin!!
 
mäkin oon oikeestaan aina lasten kanssa. mut kyl mä mielellään heitä antasin muutamaksikin tunniksi hoitoon mummille, mutta kun ei ole ketään sukulaisia oikeen lähellä.
isommat tenavat on joskus v-lopun tai yötä mummilla, kun pitkä välimatka.. mut pari kuukautta välissä. haluaisivat useammin mennä.

et tee väärin :) mut sulla ois mahdollisuus viedä vaikka tunniksi lapsi mummille mummin kanssa niin mikset veisi? olisi mummille ja lapselle varmasti kivaa tutustua ja kasvattaa omaa sidetään :)

voi kun itsekin sais..
 
Mitä ihmeellistä siinä on jos vuoden ikäinen ei ole ollut yöhoidossa?????
Meillä kohta kaksi vuotias lapsi ja ei oo tullut mieleenkään viedä häntä jonnekkin yöhoitoon. ei ole ollut tarvetta. Jos haluamme vapaalle niin jompi kumpi vanhemmista hoitaa yön. Ollaan siis oltu yötä pois kotoa mut toinen aina kotona....
 
Mun mielestä reilu 1v on niin pieni, että hällä on vielä paaaljon aikaa tottua muihin aikuisiin, heidän seuraansa ja hoitoonsa. Meidän esikoinen tais olla yökylässä ekaa kertaa joskus 2.5v ikäisenä isovanhemmillaan, ja on sen jälkeen ollut suht säännöllisesti.

Kuopus (reilu 1v) on tottunut aikuisista minuun sekä isäänsä ja isoisäänsä. Olen hänestä erossa urheilu harrastusten verran, eli muutaman kerran viikossa, mutta hän jää pian isänsä kanssa reiluksi viikonlopuksi kun lähden matkalle.

Jokatapauksessa en hätäilisi yhtään sitä että reilu 1v on kiintynyt äitiinsä. Aikaa muihin aikuisiin tutustua on vaikka kuinka monta vuotta.
 
Täh, en oikeen edes ymmärtänyt pointtiasi. Lapsi alkaa itse ottamaan etäisyyttä sinuun sitten kun on valmis. Ite olin aina lapseni kanssa ja tosi kiinni lapsessa, kunnes hän kolme ja puoli vuotiaana ilmoitti, että haluaa mennä paikkoihin yksin. Meillä on ainakin ollut tosi reipas menijä, kun ei ole pienenä kokenut hylkäämistä, kun äiti on jättänyt. Lapsen symbioosi äitiin, kun kestää sen kaksi ja puoli vuotta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa