Olen tehnyt elämäni virheen (lasten ikäerot)

[Ex-lapseton]

Meillä on nyt 4v 2v ja 1v lapset. Vielä viisi vuotta sitten olin varma etten tule ikinä saamaan yhtään lasta.

Ensimmäinen on IVF-lapsi, toinenkin tehty hoidoilla. Kolmas luomu.

Ennen ensimmäistä lasta en todellakaan suunnitellut, millaisella ikäerolla lapset haluaisin. Kunhan saisin edes yhden! Useamman toki halusin...

Ensimmäinen ja toinen lapsi tuli lopulta pienellä kahden vuoden ikäerolla, koska aloitettiin hoidot uudestaan esikoisen ollessa vajaan vuoden. Eihän me voitu tietää, meneekö toisenkin "tekemiseen" vuosia, kuten ensimmäinen. Tärppäsi kuitenkin melkein heti.

Kolmas haluttiin vasta toisen ollessa 4-5 vuotias, koska olin tosi väsynyt kahdenkin kanssa. Mutta kuinkas kävikään... tulin imetysaikana raskaaksi, vaikkei se ikinä aiemmin ollut luomuna onnistunut.

Nyt perhe on koossa, mutta lasten pienet ikäerot harmittaa Olen aivan loppu, enkä ole ensimmäisen lapsen jälkeen pystynyt nauttimaan vauva-ajasta. Tämä on vaan niin rankkaa... haikeana ajattelen, miten paljon paremmin lapsilla olisi, jos ikäeroa 3-4 vuotta jokaisella. Silloin olisin jaksanut hoitaa ja huomioida jokaisen yksilönä eikä näin "laumana" kuten nyt.

Tuntuu, että olen pilannut lasteni elämän, sekä oman mahdollisuuteni nauttia pikkulapsiajasta. Koska tällä hetkellä tästä on nautinto kaukana...

 

[Non compos mentis]

Postpartum depressio?

Hakeudu lääkärille, saatat saada joitain sinulle sopivia apuja tilanteenne helpottamiseksi. Se voi olla kerhotoimintaa esikoiselle, kotipalvelun työntekijä teille toisinaan, lääkkeitä, terapiaa...

 

["vieras"]

Käy juttelee lääkärissä. Tarttet jotenkin lomaa lapsista.

 

["vieras"]

Hae apua.

Älä jää vellomaan jos ja jos ajatteluun, mitä se muka auttaa? Muuta kun masentaa entisestään. Lapset kasvaa ja elämä helpottuu.
Itsellä on 4v 3v ja 1v8kk ja mun mielestä ikäerot on mitä parhaimmat!

 

[...]

Kuulostaa siltä, että olet nyt vain nukkunut ihan liian vähän. Yritä saada vähän vapaata ja omaa aikaa ja lapsille hoitoapua, niin että silloin tällöin saat nukutuksi edes yhden yön putkeen ja rauhassa. Oikeasti väsyneenä kaikki tuntuu niin älyttömän vaikealta ja rankalta ja toivottomalta.

 

[Nie]

Voi kurja juttu. Itselleni lapset 1v2kk ikäerolla mutta lapsia vain kaksi. Mies onneksi kovin auttaa, se helpottaa jo paljon. Ja muistan kun tottui, ettei se ruoka ole illalla valmista kun tulee töistä. Auttoio koti töissä ja lapsilla on ihanat kummit ja isovanhemmat. Ilman heitä olisnvarmasti palanut loppuun. Miten sun tukiverkko? Entä oletko kysynyt neuvolasta esim. Perhetyöntekijää vaikka hetkeksi kattomaan lapsia, jotta voisit itse vaikka käydä hierojalla? Kovasti voima haleja sinne! Tiedän että on rankkaa.ä mutta ehkä ei helpota kuulla ajan kanssa helpottaa. Meillä lapset nyt 4 ja 5 vuotiaat. Ja kun touhuavat kahdestaan, eivätkä aina halua äitiä sotkemaan leikkejä.

 

[eevakaarina]

Yritä saada niitä välillä hoitoon vaikka viikonlopuksi. Se auttaa katkaisemaan sinun rutiinit ja antaa voimia jatkaa taas tätä normi elämää. Tiedän ettei nyt tunnu pätkääkään helpolta.
Mutta... 3-4 vuotta ettenpäin, tekevät jo kovasti keskenään kaikkea ja silloin on jo helpompaa.
Tiedän ettei tuo nyt lohduta että tulevaisuudessa asiat olisivat helpommin... Mutta on ne, meillä lapset (omat ja omaksi tulleet) vuoden välein ja niitä on 6. Ja kun tuo iltatähti on yksin "lapsena", vaatii aikaa ja seuraa huomattavasti enemmän kuin kukaan noista vanhemmista, joilla oli seuraa toisistaan ja aina edes jonkinlainen leikkikaveri. Vaikka tappeleehan ne välillä mutta kenenkä lapset eivät niin tekisi?

 

["vieras"]

Kyllä se helpottaa, kun lapset kasvavat. Itsellenikin lapset tulivat liian tiheässä tahdissa. Olisin halunnut lapsille 3-4 vuoden ikäeron, mutta tulikin kolme lasta kolmessa vuodessa. Ekat vuodet olivat rankkoja. Nyt jälkeenpäin ajatellen on ihan hyvä, että lapset tulivat perä kanaa. Uudestaan en kylläkään haluaisi kokea samaa, koska alku oli liian rankkaa.

 

[Klemmari]

Toisin sanoen sääli että saitte lapsia ollenkaan.
Joskus kun olen kuvitellut että lapseton arvostaisi lapsiaan enemmän?

Lapset on hankittu ja olemassa. Lusikka kauniisti käteen ja lopeta asian vatvominen.
Käytä turhaan spekulointiin käyttämäsi aika lastesi hyväksi.
Sinä heidät olet halunnut ja hankkinut.
Jokainen väsyy joskus eikä todellinen elämä aina vastaa haaveita. Varsinkaan epärealistisia.

 

[BitchAl]

Meillä oli myös tiukka tilanne, joka jatkui neljä vuotta. Saatiin neuvolan kautta perhetyöntekijä kerran viikossa neljäksi tunniksi. Hain myös lääkäriltä masennuslääkkeet. En kokenut olevani masentunut, mutta kyllä ne oloa tasasivat kummasti. Ajattele niitä vaikka kainalosauvoina, kun tarvitset hieman tukea.
:hug: Voimia. Sinä, jos kuka varmasti tiedät, että lasten saamista ei voi suunnitella.

 

[3x]

nyt saattaa näyttää huonolta, mutta odota kunhan lapset aktiivisesti leikkivät keskenään niin huomaat miten ihanaa ja helppoa on! Ei tarvitse olla keksimässä koko ajan puuhaa ja lapset viihtyvät toistensa seurassa. Ainakin näin meillä, samoilla ikäeroilla meilläkin kolme lasta Nyt on nuorin 2vee ja leikkii isosiskojen mukana kuin olisivat aina leikkineetkin. Aikaa jää niin paljon muulle vanhemmilla, saan siivoilla, tehdä ruokaa ja jopa lukea kirjaa rauhassa lasten ollessa hereillä. Ja äitiä ei niihin leikkeihin aina oteta mukaan, vaikka tahtoisinkin Tsemppiä!

 

["pop"]

Toisin sanoen sääli että saitte lapsia ollenkaan.
Joskus kun olen kuvitellut että lapseton arvostaisi lapsiaan enemmän?

Se että harmittelee lasten pientä ikäeroa, ei tarkoita etteikö arvostaisi ja rakastaisi lapsiaan.
Kyllä tahattomasti lapseton, hoidoilla lopulta lapset saanut saa olla myös väsynyt. Vai saako?

 

[brisa]

tosi kiva kannustava asenne tuolla Klemmarilla! siksihän tämä palsta on että tänne saa purkaa kun on vaikeeta....ja kun on mukavaa... ja joka tilanteessa!

 

[vsvs]

Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla, ja leikkivät hyvin yhdessä pieninä, murrosiässä oli samat kaverit ja nyt aikuisina ovat edelleen toistensa parhaita ystäviä. Ei toi huono ikäero ole, mutta sä tarvitset lomaa ja omaa aikaa. Saisitko miehen kaitsemaan lapsia vaikka viikonlopun, että pääsisit vähän irti ja saisit levättyä - ja se mies vois osallistua enemmän myös iltaisin.

 

[..]

sähän oot jo kovasti voiton puolell kun nuorimmainen on vuoden. päivä päivältä helpottaa. nyt ei kannata luovuttaa kun oot noin pitklle pääässy, mutta muista nyt se ehkäsy

 

["nyt"]

varmasti on rankkaa, mutta tuo helpottaa joka päivä. Lapset kasvavat ja niillä on seuraa toisistaan AINA. Sä et ole pilannut mitään, olet vain tällä hetkellä tosi väsynyt. Neuvolan kautta esim perhetyöntekijä muutaman kerran viikkoon tai olisko sukulaisista apua. Isommat on jo sen ikäisiä, että voisivat ulkoilla muutaman kerran viikkon esim abiturientti-ikäisen kanssa, ilmoitusta kaupan seinälle. Saisit nukahtaa kuopuksen kanssa ja huomaisit, että elo on sittenkin aika ihanaa.

 

[justjoo]

Toisin sanoen sääli että saitte lapsia ollenkaan.
Joskus kun olen kuvitellut että lapseton arvostaisi lapsiaan enemmän?

Lapset on hankittu ja olemassa. Lusikka kauniisti käteen ja lopeta asian vatvominen.
Käytä turhaan spekulointiin käyttämäsi aika lastesi hyväksi.
Sinä heidät olet halunnut ja hankkinut.
Jokainen väsyy joskus eikä todellinen elämä aina vastaa haaveita. Varsinkaan epärealistisia.

Tässäkö joku lapseton purkaa katkeruuttaan?

 

[Molli84]

En tietenkään tiedä kuinka kolmen kanssa, mutta omat lapseni ovat syntyneet ikäerolla 1v2kk. Olen kuopuksen syntymästä lähtien ollut yh. Tiedän kyllä mitä syvä väsymys ja tuo pikkulapsiajan puurtaminen on. Lapset ovat pelkästään minun vastuulla, ei siis ole "vapaita" viikonloppuja.
Mutta koita kestää muutama vuosi, sitten elämä helpottaa. Fraasini tuskin lohduttaa tähän hätään, mutta kun lapset on koululaisia, olet onnellinen pienistä ikäeroista. Meillä ainakin tukevat toisiaan ja on "helppoa" ollut ekaluokasta lähtien jättää keskenään aamulla. Mielenkiinnon kohteet ovat suht samoja. Reissaaminen ja yhteinen puuhastelu mahtavaa, kun lapset suht saman ikäisiä. Itseäni harmittaa kun en sitä kolmatta saanut putkeen. Nyt kun kahden kanssa on niin iisiä, ei enää haluaisi palata sitovaan vauva-arkeen.

 

[Nellien]

heh,mulla lapset tuli 4v ikäerolla ja mä kuvittelin alkaessani tosita odottaa että tää on helppo ikäero,kun 4v on jo aika oma-toiminen. väärin meni, tuo 4v on nyt 9v ja johtuen adhd:Sta+omantoiminnan ohjauksen vaikeudesta,impulsiivisuudesta yms lapsi ei ole vieläkään helppo!

onneksi tuo nuorimmainen alkaa olee jo aika helppo ja oma-toiminen. et ku isompaa saa taluttaa kaupassa kädestä pitäen niin pienenpi vetää koria perässä ja poimii isomman heittämät hanskat kyytiin välillä (jos isompi raivoaa ja pitäs ulos kaupasta päästä).

kyl se siitä helpottaa jos ei erityislasta ole...tääl varmaan helpottaa sit ku isompi on 18,ei oo enää mun vastuulla jos koheltas

 

["minna"]

Meillä on neljä lasta pienellä ikäerolla. Syitä en ala selvittämään, mutta muistan sen väsymyksen tunteen ja sen syyllisyyden, kun ei ollut aikaa antaa lapsille siinä määrin kun oisin halunnu. Ja harmin, kun tajusin, etten ole saanut nauttia sillä tavalla vauva-ajasta, kuin jos olisi ollu isommat ikäerot. Kun meillä oli nuorin 1v. lähdin viikoksi etelän lomalle. Se sai ajatukset uuteen valoon ja silloin tajusin myös kuinka tärkeää on myös huolehtia itsestä. Ottaa pieniä hetkiä itselleen ja tehdä sitä mistä nauttii. Nyt meillä nuorin kohta 4v. Lapset on ihan täysjärkisiä, iloisia ja reippaita. Ja elämä ei voisi olla mukavampaa.

 

[Data]

Nuo ikäerot ovat hyvä juttu, vaikka alussa voi väsyttää. Lapsista on paljon seuraa toisilleen. Minun mielestäni maksimissaan kahden vuoden ikäero on paras.

 

[nellien]

Nuo ikäerot ovat hyvä juttu, vaikka alussa voi väsyttää. Lapsista on paljon seuraa toisilleen. Minun mielestäni maksimissaan kahden vuoden ikäero on paras.

ja montako lasta öineen päivineen olet itse tuolla ikäerolla hoitanut? 24/7

 

["mimmi"]

Ihanaa että olet saanut noin monta lasta! Ja kun lapset varttuvat, heistä tulee tosi läheisiä toisilleen kun on noin pieni ikäero. Koita järjestää itsellesi omaa aikaa niin jaksat tuon katraan kanssa.

 

[HippuTAR]

Mulla on lapset 16, 10, 4 ja 2. Välillä toivon että olis ollu järkevämpi ja tehny lapset pienemmillä ikäeroilla. Koska tällä systeemillä vauva- ja pikkulapsi aika vaan jatkuu jatkuuuuuu. Ja lasten kans on täysin erityyppisiä ongelmia ja ne tarvii erityyppisiä systeemejä muutenkin yms. Lisäksi kuvittelin et isoilla ikäeroilla ei tuu tappeluja, täysin väärä kuvitelma. Ainoastaan vanhin ja nuorin ei tappele keskenään.

Eli joka vaihtoehdos on omat ongelmansa.

Haet nyt vaan apua jotta jaksat, lasten kasvaessa helpottaa.

 

[Data]

ja montako lasta öineen päivineen olet itse tuolla ikäerolla hoitanut? 24/7

Kolme.