Olen toinen nainen..

[Minna-73]

Eli, olen 6. vuotta naimisissa, kaksi pientä lasta. N. vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen liitossani. Mieheni on hyvä isä, hyvä mies, ei mitään konkreettista syytä olooni, vaan se on enemmän tunnepuoli joka mättää. Olen usein henkisesti yksin, mies ei juurikaan puhu mistään ja ollaan hyvin erilaiset. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta. Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut

Tapasin muutama kuukausi sitten miehen, jota tapailin n 15 vuotta sitten, olimme molemmat silloin nuoria ja rakastuneita ja näimme muutaman kerran. Mies ei ole koskaan unohtanut minua enkä minä häntä. Miehellä on lapsia ja avovaimo. Olemme yhteydessä lähes jatkuvasti, näemme toisiamme ja olemme todella rakastuneita. Molemmat kokevat että meidät on tarkoitettu toisillimme ja ne tunteet ovat jossain määrin olleet aina meidän välillä, koko sen 15 vuoden ajan, vaikka emme ole nähneet toisiamme. Kuulutaan yhteen, löydämme toisistamme ne asiat mitä ollaan aina haettu ja kaivattu. Ollaan erittäin rakastuneita mutta kolikon toinen puoli..molemmilla on perhe ja lapsia. Molemmat tietävät että se puoliso ei ole se oikea, mutta mitä voimme tehdä?? Olen niin rakastunut ja tunne siitä että toinen on minua varten on raastaavaa. Kumpikaan ei ole koskaan ennen pettänyt ketään toista, ja mikä tässä outoa on ettemme koe tekevämme nytkään väärin! Tottakai molemmat tiedostavat että petämme puolisoitamme mutta kun se ei tunnu pahalta.

Tarvitse apua! En pysty elämään ilman tätä miestä mutta miten kauan tällainen voi jatkua? Mikä on ulkopuolisen mielipide? Apua kaivataan!

 

[no]

Olet kyllä elänyt ilman tätä miestä aika pitkään

Juuri tuossa elämänvaiheessa ulkopuolelta saatu huomio hivelee sisintä.

Sitten olet mokannut tilanteesi aivan täydellisesti, kun käryätte suhteestanne ja se mies, johon nyt olet ihastunut ilmoittaakin, että hän ei voi jättää perhettään ja vaimoaan, vaikka olisitte kuinka oikeat juuri toisillenne. Sinun miehesi potkaisee sinut pihalle ja jatkaa elämäänsä lasten kanssa. Silloin et voi muuta kuin syyttää itseäsi; menetit kaiken, muutat vähävaraisena vuokrayksiöön ja harrastat lyhyitä suhteita, masennut ja menetät elämänhalusi. kaupassa katselet kateellisena perhettä, joka tekee yhdessä ostoksensa, siirtyy perheenä autoonsa ja menevät kotiin laittamaan ruokaa ja lämmittämään saunaa. Sinulla ei ole mitään; on vain henkisesti sairas ihminen, ihmetellen maailman menoa.

vaikka tämä pahin vaihtoehto ei toteutuisi, niin perhettä, joka sinulla nyt on, et saa mistään, etkä koskaan millään hinnalla, jos sen nyt päätät jättää.

haluaisin vielä muistuttaa, että mies, jota nyt tapailet, on myös petturi ja et voi tietää monesko uhri olet. Kuinka moni on saanut kuulla samat löpinät ja yhteydet? ja kuinka moni saa kuulla sinun jälkeesi?

Mutta itsepä elämäsi pilaat ja lastesi ja miehesi elämän.

 

[entäpä jos]

Entäpä jos olisitte pysyneet koko tämän 15 vuotta yhdessä nuoruudenrakastettusi kanssa, menneet naimisiin ja saaneet pari lasta. Tänä päivänä voisit aivan samalla tavalla kokea tylsistymistä hänen kanssaan mitä nyt koet miehesi kanssa. Yksi päivä kohtaisit miehen kaupungilla (nykyinen miehesi) ja tuntisit heti, että tässä on nyt se sielunkumppani...

Eli: kestäisikö tämä salasuhde myös arkipäivän? Jos molemmat eroaisitte, teillä olisi uusperhe jossa hänen ja sinun lapsesi pyörisivät. Nykyinen miehesi menisi uudelleen naimisiin jonkun kanssa. Tämä siis siinä tapauksessa että tämä salamies edes jättäisi nykyisin vaimonsa...

 

[henkinen yhdyntä]

Kokemusta on näistä henkisistä yhteyksistä ja salasuhteista. Tunnistan sen aidon henkisen yhteyden, mutta olen oppinut omakohtaisesti, että kyllä siinä kiimallakin on aika paljon tekemistä. Jos siis ei pelkästä platonisesta ystävyydestä ole kysymys. Parastahan on, jos nämä kaksi elementtiä osuvat kohdalleen: henkisyys ja fyysisyys. Ja useinhan se osuu, kun salaa rakastaminen ja rakastelu on aika nannaa molemmissa ulottuvuuksissa.

Mitä tahtoo sanoa on se, että maailmansivu on rikottu perheitä suurten rakkauksien vuoksi. Silti se on aina samanlaista arpapeliä. Toiset onnistuvat saamaan paremman paketin. Toiset saavat ajan myötä pettyä. Kun kristallipalloa ei ole, niin etukäteen ei voi tietää onko kyseessä todellinen sielujen sympatia vaiko vain pissavehkeiden yhteenhinkkauksesta aiheutunut harha sielujen sympatiasta. Aika sen näyttää. Se yhteinen aika.

Kysehän on loppupeleissä siitä, oletko valmis ottamaan riskin? On turha pelata, jos pelkää.

 

[henkinen yhdyntä]

Ai niin, kysyit miten kauan tuo voi jatkua... Keskimäärin vuoden, pari, kolme. Kivaa se on sen pari vuotta.

 

[Nuoruusmuistoja.]

Eli, olen 6. vuotta naimisissa, kaksi pientä lasta. N. vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen liitossani. Mieheni on hyvä isä, hyvä mies, ei mitään konkreettista syytä olooni, vaan se on enemmän tunnepuoli joka mättää. Olen usein henkisesti yksin, mies ei juurikaan puhu mistään ja ollaan hyvin erilaiset. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta. Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut

Tapasin muutama kuukausi sitten miehen, jota tapailin n 15 vuotta sitten, olimme molemmat silloin nuoria ja rakastuneita ja näimme muutaman kerran. Mies ei ole koskaan unohtanut minua enkä minä häntä. Miehellä on lapsia ja avovaimo. Olemme yhteydessä lähes jatkuvasti, näemme toisiamme ja olemme todella rakastuneita. Molemmat kokevat että meidät on tarkoitettu toisillimme ja ne tunteet ovat jossain määrin olleet aina meidän välillä, koko sen 15 vuoden ajan, vaikka emme ole nähneet toisiamme. Kuulutaan yhteen, löydämme toisistamme ne asiat mitä ollaan aina haettu ja kaivattu. Ollaan erittäin rakastuneita mutta kolikon toinen puoli..molemmilla on perhe ja lapsia. Molemmat tietävät että se puoliso ei ole se oikea, mutta mitä voimme tehdä?? Olen niin rakastunut ja tunne siitä että toinen on minua varten on raastaavaa. Kumpikaan ei ole koskaan ennen pettänyt ketään toista, ja mikä tässä outoa on ettemme koe tekevämme nytkään väärin! Tottakai molemmat tiedostavat että petämme puolisoitamme mutta kun se ei tunnu pahalta.

Tarvitse apua! En pysty elämään ilman tätä miestä mutta miten kauan tällainen voi jatkua? Mikä on ulkopuolisen mielipide? Apua kaivataan!

Tai sitten aloittaja (ja moni muu) kaipaa nuoruutta,sitä ihanaa aikaa, jonka tuo mies menneisyydestä tuo mieleen. Ehkä tuossa on myös kaipuuta sellaiseen aikaan, joka ei koskaan enää palaa. Ajan kanssa tuo selviää onko kyse aidosta tunteesta vaiko vain menneisyyden kaipuusta.

 

[no]

Ihan aiheellista on miettiä myös miehen motiiveja tapailla ap:tä. Perheellinen mies tuskin haluaa alkaa leikkimään perhettä, joten motiivit ovat hieman kevyempiä, joku jo heittikin kiiman kehiin. Valitettavasti miehen motivaatio on usein hyvinkin seksikeskeinen ja jännityshakuinen, voihan se olla naisenkin motivaatio, mutta on aika tyhmää vaarantaa oma ja muiden elämä.

 

[Minna-73]

Kiitos järkevistä vastauksista!

Tämä ei tosiaan ole helppoa..tilanne voisi ehkä olla erilaine, jos olisin tavannut miehen baarissa, uusi tuttavuus, molemmat haluavat vähän jännitystä arkeen etc mutta kun nyt on kyseessä mies jonka olen "tuntenut" 15 vuotta. Olin hänen ensirakkaus..silloin mä olin vastahakoinen, koska olimme aika nuoria ja en ollut valmis silloin seurustelemaan, eli mä olin se joka luovutin. Hän on ollut muhun rakastunut siitä asti, toki tunteet laantuneet vuosien varrella mutta olen aina ollut hänelle unelma.

Ollaan nyt "tapailtu" muutaman kuukauden ja seksiä ollut vain kerran, olosuhteet eivät ole antaneet mahdollisuuksia siihen enempää, mutta siis kyse ei ole seksisuhteesta. Viestejä menee n. 20 päivässä ja kun näemme tunteet ovat molemmilla pinnassa ja hetket ovat erittäin herkkiä.

En ole kokenut tällaista kenenkään muun kanssa..

En ole koskaan aikasemmin pettänyt ketään miestystävääni, joten tämä on todellakin uusi tilanne minulle.

 

[no]

Varmaan nyt kannattaa kysellä kokemuksia niiltä, joita vanha suola on alkanut janottamaan.

Jos tämän miehen suhde ei ole kunnossa, niin voisiko se johtua miehestä itsestään, että hänen nykyinen vaimonsa ei tule juttuun hänen kanssaan. Joka tapauksessa tuollainen teinitouhu viittaa teidän molempien henkisiin ongelmiin ja kyvyttömyyteen hoitaa suhdetta, sitä omaa suhdetta.

Tämä on nyt ihan pakko sanoa , että viittaa narsismiin; narsisti pystyy tuollaisiin tunteen paloihin itsekkäästi. Mutta taustalla on räjähtelevä persoona, joka tekee niin kuin hän näkee parhaaksi. Siis te molemmat tai mies on narsisti. Valitettavasti ei ole normaalia toimintanne muita ihmisiä , eikä toisiannekaan kohtaan.

Jos te ajattelisitte "järkevästi", niin te laittaisitte eron vireille molemmat heti ja samaan aikaan, mutta epäilen, että toinen teistä ei sitä halua.

 

[Mrs Groove]

Voit suhtautua tähän asiaan järjellä tai tunteella. Jos seuraat tunteitasi, jätät miehesi ja lapsesi syöksymällä suoraa päätä uuteen suhteeseen. Jos ajattelet järjellä, et tee hätiköityjä päätöksiä, vaan puntaroit asioita, sillä aikuisena ihmisenä, äitinä ja vaimona sinulla on niin paljon sitoumuksia, ettei niistä lähdetä pois heti, kun alkaa kyllästyttää. Äitinä ja vaimona olo on usein tylsää olipa lapset tai puoliso millaisia hyvänsä. Myös sinulla on asioihin osaa ja arpaa.

Jos syöksyt suhteeseen tämän kakkosmiehen kanssa, niin siinä on se riski, että kumpikin teistä saattaa menettää lähihuoltajuuden ex-puolisolle. Oletko valmis ottamaan sen riskin? Entä se tilanne, että lapset ovat teillä, mutta he eivät tulekaan keskenään toimeen? Tai entä jos ne toiset lapset on kasvatettu ihan toisella tavalla ja sääntöjen sovittelu tuottaa jatkuvaa kiistaa? Entä se, että teillä on vähintään 4 lasta ja huomaatkin intohimon vähennyttyä joskus 2-3 vuoden päästä, että tämä onkin itse asiassa vielä pahempaa kuin mitä tilanne on nykyisen puolisosi kanssa juuri nyt? Teidän suhteenne olisi alkanut pettämisestä, joten ei ole ollenkaan mahdotonta, että tämä uusi mies esim. rakastuisi uudelleen exäänsä tms., joten pystyisitkö luottamaan mieheen?

Olen itse kokenut vaikean eron ja siitä usein kertonutkin tällä palstalla. Vaikka erohetkellä olin täysin varma, että olen tekemässä oikeaa ratkaisua, niin vasta myöhemmin itsetutkiskelu ja terapia on tuonutkin ihan uusia näkökulmia asiaan. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen tajunnut on terapeutin kommentti, jonka hän sanoi minulle: "Jos olet tyytymätön johonkin asiaan, sinun tehtävänäsi on sanoa se sillä tavoin, että mies sen tajuaa". Minäkin nimittäin vuosikaudet vihjailin miehelle, sanoin asioista ja yritin saada miehen ymmärtämään, että mitä minä haluan parisuhteelta yms. Mies ei kuitenkaan tajunnut. Vika ei ollut välttämättä miehessä (sillä hän ei tosiaan ymmärtänyt, miten minulle tärkeästä asiasta kyse on), vaan vika olikin MINUSSA. Minun tehtävänäni olisi ollut huutaa viesti miehelle tai vaikka kirjoittaa siitä niin, että mies todellakin olisi ymmärtänyt, pysähtynyt ja tiedostanut, että esim. romantiikan ja hellyyden toive eivät olleet vain minulle vain kivoja mausteita, vaan TARVE, JOKA ON PAKKO SAADA. Kesti tosiaan muutama vuosi, ennenkuin itse tiedostin tämän, että vikaa oli tässä asiassa minussakin, vaikka sitä ennen olin ollut sitä mieltä, että vika on yksinomaan miehessä.

Nainen (minä kuten todennäköisesti myös sinä) on aika yksin suhteessa ja nainen usein kuvittelee, että mies on täysin tyytyväinen suhteeseen ja nainen on se, joka on ainoa tyytymätön. Se aiheuttaa jopa kateutta miestä kohtaan. Monessa suhteessa vain vaietaan ja ollaan hiljaa. Täytyy myös muistaa se, että jos nainen on kotiäitinä, niin se asettaa yleensä aina miehelle painetta hoitaa talousasiat. Mieskin joutuu usein koville lasten tulon myötä (taloudellisesti menee huonommin, naiselta saa usein vähemmän seksiä vauvan synnyttyä, naisen mielenkiinto vähenee miestä kohtaan). Ei ole ollenkaan harvinaista, että kun lapsiluku on täynnä ja kuopuksen kanssa helpottaa, niin vaimolla on aikaa miettiä pitkästä aikaa omaa elämäänsä. Silloin näkee, ettei tämä olekaan niin ruusuista ja ihanaa, kun on toivonut ja alkaa epämääräinen kipuilu, että haluaa jotakin muuta tietämättä välttämättä, että mitä se on. Silloin kiva piristysruiske voi olla flirttisuhde tai jopa niin pitkälle menevä suhde, joka johtaa perheen rikkoutumiseen. Se voi tuntua oikealta ratkaisulta juuri siinä elämäntilanteessa, mutta koska eletään tätä hetkeä, niin näyttää siltä kuin parisuhde menisi pelkkää alamäkeä, vaikka tosiasiassa se todennäköisesti on vain kuopan pohjalla, josta yhteistyöllä saadaan suhde uuteen kukoistukseen!!!

Parisuhde vaatii aina työtä. Kummankin puolison pitää siihen havahtua. Toisaalta pitää myös muistaa, ettei kukaan mies ole täydellinen. Vaikka tämä ihastus vaikuttaa nyt täydelliseltä, niin mistäs sinä tiedät, etteikö hänen nykyisessä avioliitossaan ole juuri käynyt samalla tavalla, ettei puolisot puhu keskenään ja suhde on arkipäiväistynyt juuri siksi, ettei ole osattu tai haluttu yrittää tehdä kaikkeaan suhteen parantamiseksi.

 

[Amor]

Kiitos järkevistä vastauksista!

Tämä ei tosiaan ole helppoa..tilanne voisi ehkä olla erilaine, jos olisin tavannut miehen baarissa, uusi tuttavuus, molemmat haluavat vähän jännitystä arkeen etc mutta kun nyt on kyseessä mies jonka olen "tuntenut" 15 vuotta. Olin hänen ensirakkaus..silloin mä olin vastahakoinen, koska olimme aika nuoria ja en ollut valmis silloin seurustelemaan, eli mä olin se joka luovutin. Hän on ollut muhun rakastunut siitä asti, toki tunteet laantuneet vuosien varrella mutta olen aina ollut hänelle unelma.

Ollaan nyt "tapailtu" muutaman kuukauden ja seksiä ollut vain kerran, olosuhteet eivät ole antaneet mahdollisuuksia siihen enempää, mutta siis kyse ei ole seksisuhteesta. Viestejä menee n. 20 päivässä ja kun näemme tunteet ovat molemmilla pinnassa ja hetket ovat erittäin herkkiä.

En ole kokenut tällaista kenenkään muun kanssa..

En ole koskaan aikasemmin pettänyt ketään miestystävääni, joten tämä on todellakin uusi tilanne minulle.

Seurustelun alkuun kuuluu se rakastumisen tunne, tunteiden palo. Se hiipuu aina lopulta arkiseksi, ihan aina ja jokaisen kanssa. Toki sitä on mahdollista taas myöhemmin herätellä, mutta aika mahdoton siitä on myöhemmin saada sellaista suurta tunteiden paloa ja jännitystä mitä se on alkuvaiheessa parhaimmillaan.

Tieteellisesti tarkasteluna kyse on siitä, että keho erittää omia huumeitaan kroppaan uuden kumppaniehdokkaan tullessa kuvioihin, mutta se siis ei koskaan jatku ikuisesti. Se on tarkoitettu vain siihen tutustumisvaiheeseen ja tutkimusten mukaan näiden aineiden (ja sitä myötä palavan ihastuksen) vaikutus vähitelleen hiipuen loppuu yleensä jossain 12-18 kuukauden kohdalla.

Eikö sinullakin ollut nykyisen miehesi kanssa seurustelun alussa suuria tunteita? Varmaankin olit sitä mieltä, että löysit oikean miehen. Nyt taas olet sitä mieltä tästä nuoruuden ihastuksesta uusissa huumehöyryissäsi. Valitettavasti asia on kuitenkin kuten joku tuossa jo aikaisemmin sanoi: Jos olisit tämän nuoruuden ihastuksen kanssa mennyt naimisiin ja pysynyt aviossa sen vajaa 10-vuotta, niin tunteet olisivat hiipuneet ja siinä tilanteessa voisit helposti syttyä seurustelemaan vaikka tämän nykyisen miehesi kanssa ja ajatellut hänen olevan sinulla sittenkin se oikea "koska se tuntuu niin oikealta hänen kanssaan."

 

[Sivistynyt ero]

Sinun miehesi potkaisee sinut pihalle ja jatkaa elämäänsä lasten kanssa. Silloin et voi muuta kuin syyttää itseäsi; menetit kaiken, muutat vähävaraisena vuokrayksiöön ja harrastat lyhyitä suhteita, masennut ja menetät elämänhalusi. kaupassa katselet kateellisena perhettä, joka tekee yhdessä ostoksensa, siirtyy perheenä autoonsa ja menevät kotiin laittamaan ruokaa ja lämmittämään saunaa. Sinulla ei ole mitään; on vain henkisesti sairas ihminen, ihmetellen maailman menoa.

.

Onko sulle käynyt noin surullisesti? Jättikö miehesi sinut ja sinä kärsit nyt vuokrayksiössäsi ja podet henkistä sairautta? Otan osaa. Kurjaa, ettei kaikille käy yhtä hyvin kuin mulle. Jätin mieheni, lunastin talomme itselleni. Myin sen muutaman vuoden päästä pois kun lapset muuttivat pois kotoa. Ostin ihanan rivarikolmion ja maksoin kesämökin loppuhinnan pois. Nyt mulla siis velaton rivari, mökki, auto etc. Ihania ystäviä, myös ihana miesystävä ja ylläri pylläri -exän kanssa ollaan oikein hyvissä väleissä. Ei mitään katkeruutta edellisestä elämästä.
Yritä säkin päästä exästäsi yli, se helpottaa omaa elämää kummasti.

Ap tekee omat ratkaisunsa ja pärjää varmasti elämässään, teki sitten miten päin vain. Tsempppiä vaan, mutta älä loukkaa miestäsi tarpeettomasti. Päätä kumman elämän haluat ja ota huomioon myös se kolmas vaihtoehto, joka ei huono sekään, elo hetken aikaa yksin tai lasten kanssa. ajatuksia kasaten.

 

[Nelejäs naenen]

Jos päätät erota ja hypätä suinpäin toisen sänkyyn, niin niissä suhteissa on tosi iso riski epäonnistua, koska: a) vanhaa suhdetta ei ole ehtinyt surra eikä kunnolla lopettaa b) vanhasta suhteesta tulee painolastia kuten lapset ja vihamielinen suhde exään c) et ole ehtinyt rauhassa tutustua uuteen ihastukseen ja hänen huonoihinkin puoliinsa. Kannattaa aina muistaa, että vaikka kuinka kokisi ylimaallisen ihanaa intohimoa ja kumppanuutta toista kohtaan, niin joskus laivat eivät niinsanotusti kohtaa tai joskus se rakkaus ei kuitenkaan toimi arkielämän tilanteissa. Voi olla, että rakastaa todella paljon, mutta yhteiselämä ei toimi siksi, että toinen on perfektionisti siivousasioissa ja toinen sotkee kokoajan tai vaikkapa toinen on pihi rahoistaan ja toinen tuhlaa rahaa koko ajan.

Jos päätät erota nykyisestä suhteesta niin hirmu usein se suhde ei vaihtamalla parane. Silloin ottaa aina tietoisen riskin, että on myös mahdollista, että tämä uusikin suhde päättyy eroon ja pitää olla valmis elämään elämäänsä myös yksin. Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi etkä voi vaatia, että toisen pitää tehdä sinut onnelliseksi. Olen huomannut, että hirmu usein läheisriippuvaisella naisella on kova tarve sille, että puoliso tekisi minut onnelliseksi, mutta kuitenkaan ei uskalla lähteä, koska pelkää yksin jäämistä.

Vaikka eroat tai teet mitä tahansa, niin lapsista on kannettava vastuu. He eivät ole pyytäneet lupaa saada syntyä, vaan he ovat syntyneet, koska sinä olet sen tehnyt mahdolliseksi. Älä siis pistä lapsiasi maksamaan kovaa hintaa siitä, että jalkovälissäsi kutisee.

 

[Että ottaa aivoon]

Ootko se ku--pää jota olen saanut repiä mieheni kimpusta kun olet tullut ihan häpeilemättä hieromaan itseäsi häntä vasten baarissa? Ihmisen täytyy olla todella röyhkeä ja itsekäs p.ska ryhtyäkseen tuollaiseen petturipeliin. Ottaa tosissaan päähän tuollaiset lirkuttelevat takavuosien heilat jotka tarjoavat per.ettään vanhoille ihastuksilleen ihan vaan vaihtelun halusta ja kun on niiiiiin ihkua kun se äijä tuntee vieläkin vetoa tuollaiseen halpamaiseen naikkoseen joka ei ymmärrä mitä hallaa tekee kaikille muille ympärillään.

Voi voi sentään ku ihanaaaa! Mitä sitten että oma perhe ja mies maksaa laskun kun kaikki tulee ilmi, mutta kun sinulla on niiiin ihanaa ja olet aivan rakastunut tähän toiseen mieheen. Ja sinun pitää myös saada tämä mies hinnalla millä hyvällä kun sinusta tuntuu niiiin hyvältä.

Kunpa joku opettais sulle tosi elämää ja vetäis maton jalkojen alta. Jäisit yksin haaveilemaan ja lehdelle soittelemaan, olis aivan oikein sulle!

Lopettakaa tuo pelaaminen ja jos kerran noin paljon pa-ettaa niin pitäs olla sen verran rahkeita että jättäisitte ne omat perheenne ja alkaisitte ihan rehellisesti olla yhdessä. Selän takana pelailu on kaikkein raukkamaisin teko mitä voi tehdä. Jos on rahkeita pettää niin pitäs olla rahkeita myös lopettaa epärehellinen peli selän takana ja tosiaan tehdä kerrankin oikein.

Sitäpaitsi ettehän noin tehdessännekään paljoa perheitänne ajattele vaan omat halut ovat tärkeimpiä, joten on ihan sontaa väittää että perheenne merkitsisi tässä kohtaa yhtään mitään.

Pitää vaan saada kaikki ilman että itse menettää mitään, itsekästä ja itserakasta toimintaa mutta valitettavan yleistä...

 

[realisti]

Teillä ei ole tuon ihastuksesi kanssa mitään arjen velvoitteita. Kyllä se muutamassa vuodessa haihtuisi tuo sielunkumppanuus ja "ikinä ei ole ollut mitään tällaista" tuonkin miehen kanssa. Kuinka moni on sanonut noin! Kokonaiset kirjastot täyttyvät romaaneista ja runokokoelmista, joissa kuvataan tuollaisia tunteita. Se on rakkauden huumaa, rakastumisen riemua. Suurin osa ihmisistä sen on kokenut. Monestikin. Romeosta ja Juliasta alkaen.

Jos menisitte yhteen, teillä olisi kaiken muun lisäksi vielä noiden lasten ja exien sovitteleminen ja huono omatunto ja mustasukkaisuus, jos se ihastuksesi olisi exän luona käymässä yhtään oletettua pitempään. Lasten vuorottelut eri kotien välillä. Lasten mustasukkaisuus toisiaan kohtaan. Uupumus, katumus, kärsimys. Arkeen tuo hullaannus kaatuisi ja sitten olisi liian myöhäistä katua, että kaksi perhettä meni rikki ja siinä seisoisitte tekostenne raunioilla.

 

[heeerääätyysss]

Teillä ei ole tuon ihastuksesi kanssa mitään arjen velvoitteita. Kyllä se muutamassa vuodessa haihtuisi tuo sielunkumppanuus ja "ikinä ei ole ollut mitään tällaista" tuonkin miehen kanssa. Kuinka moni on sanonut noin! Kokonaiset kirjastot täyttyvät romaaneista ja runokokoelmista, joissa kuvataan tuollaisia tunteita. Se on rakkauden huumaa, rakastumisen riemua. Suurin osa ihmisistä sen on kokenut. Monestikin. Romeosta ja Juliasta alkaen.

Jos menisitte yhteen, teillä olisi kaiken muun lisäksi vielä noiden lasten ja exien sovitteleminen ja huono omatunto ja mustasukkaisuus, jos se ihastuksesi olisi exän luona käymässä yhtään oletettua pitempään. Lasten vuorottelut eri kotien välillä. Lasten mustasukkaisuus toisiaan kohtaan. Uupumus, katumus, kärsimys. Arkeen tuo hullaannus kaatuisi ja sitten olisi liian myöhäistä katua, että kaksi perhettä meni rikki ja siinä seisoisitte tekostenne raunioilla.

Niin, mitä väliä? Kivempi olla sitten vaikka itsekseen ja vkl isä tai äiti kuin paskasssa suhteesa. OIKEESTI!

 

[enimmäkseen]

N. vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen liitossani.

Rakastumisen synty, alku ja juuri on tuollainen. Naimisissa olevat henkilöt ovat alttiimpia kuin naimattomat.

Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut

Intohimo on sama asia kuin rakastuminen: Se katoaa, sitä ei voi löytää, ei tsempata, ei onnistu. Voi ajatella että sen kuuluu olla miehen ja naisen välissä. Nyt se sitten on miehen ja naisen välissä.

Tapasin muutama kuukausi sitten miehen, jota tapailin n 15 vuotta sitten, olimme molemmat silloin nuoria ja rakastuneita ja näimme muutaman kerran. Mies ei ole koskaan unohtanut minua enkä minä häntä.
…ja ne tunteet ovat jossain määrin olleet aina meidän välillä, koko sen 15 vuoden ajan, vaikka emme ole nähneet toisiamme.

Voit yrittää selittää itsellesi mitä ikinä tahdot. Tuolla taustalla ei ole mitään tekemistä rakastumisen kanssa, muuta kuin että se sattui syntymään niin ja tuli olemaan teidän versionne.

Molemmat tietävät että se puoliso ei ole se oikea, mutta mitä voimme tehdä??

Voitte opiskella mitä rakastuminen on. Tuskin kuitenkaan haluatte tietää tai hyväksyä, koska se voisi pilata tunnelmanne. Rakastuneelle ei järkevät vastaukset ole mieleisiä.

…ja mikä tässä outoa on ettemme koe tekevämme nytkään väärin! Tottakai molemmat tiedostavat että petämme puolisoitamme mutta kun se ei tunnu pahalta.

Ei mitään outoa. Peruskauraa.

Tämä ei tosiaan ole helppoa..tilanne voisi ehkä olla erilainen, jos olisin tavannut miehen baarissa, uusi tuttavuus, molemmat haluavat vähän jännitystä arkeen etc mutta kun nyt on kyseessä mies jonka olen "tuntenut" 15 vuotta. Olin hänen ensirakkaus..silloin mä olin vastahakoinen, koska olimme aika nuoria ja en ollut valmis silloin seurustelemaan, eli mä olin se joka luovutin. Hän on ollut muhun rakastunut siitä asti, toki tunteet laantuneet vuosien varrella mutta olen aina ollut hänelle unelma.

Ehkä jos tai mutta kun nyt on tilanne sama, koska se on aina sama eli kaikilla joka kerta täsmälleen sama, toki jokaisella toista todempi mutta yhtä selkeästi yksilöllisesti kaikkein ensteks ensimmäinen ja viimeisen päälle totinen ja vaikea paikka.

Rakastuminen on kokemuksena selkeä ja tosi, mutta täysi mysteeri ja ihme. Sitä ei pystytä toistaiseksi selittämään. Jokainen ensikertaa rakastunut ja viimeistä kertaa rakastunut toistaa näitä samoja mantroja aina uudellen ja uudelleen:
- En ole kokenut tällaista kenenkään muun kanssa..
- Molemmat kokevat että meidät on tarkoitettu toisillemme
- Kuulutaan yhteen, löydämme toisistamme ne asiat mitä ollaan aina haettu ja kaivattu
- Olen niin rakastunut ja tunne siitä että toinen on minua varten on raastaavaa
jne. jne. jne. jne. jne. jne. - joten tämä on todellakin uusi tilanne minulle.

Se voi olla ensimmäinen tai viimeinen, mutta aina ehdottomasti tuntuu uudelta ja hän ainutlaatuiselta, korvaamattomalta jne.

Ja jatkuu täsmälleen juonen mukaan:
"En pysty elämään ilman tätä miestä mutta miten kauan tällainen voi jatkua?"
Keskimäärin 18kk.

Ollaan nyt "tapailtu" muutaman kuukauden ja seksiä ollut vain kerran, olosuhteet eivät ole antaneet mahdollisuuksia siihen enempää, mutta siis kyse ei ole seksisuhteesta.

Tiedetään, ei ole:
* Rakastumisen päämääränä ei ole molemminpuolista kehittymistä kannustava yhteiselämä, perheenperustaminen, ei välttämättä sukupuoliyhteys, vaan jotain, jota on niin vaikea määritellä, että se tuntuu "henkiseltä'. Kaipuu kohdistuu selittämättömään yhtenäisyyden tunteeseen, sulautumiseen, onnelliseen huumaan ja vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen erityisesti rakastumisen kohteen tunne-elämän suhteen. Rakastuminen on siis toiminta, jonka ihminen voi järjellään selittää ja hyväksyä, rakastuminen on tahdosta riippumaton olotila.* (Tennov)

"Mikä on ulkopuolisen mielipide?"
Prof. Tennovin mukaan rakastuminen on lajin kehitykselle vieras järjettömyyden tila, jossa ihmisen tahdonvoima ei riitä omien ajatusten hallitsemiseen ja johon vaikuttaa enemmän ympäristö kuin rakastuneiden oma käyttäytyminen.
Rakastunut henkilö sekä ajattelee että käyttäytyy epärationaalisesti, jopa vastoin tiedostettuja omia etujaan. Hänen ajatuksensa palaavat rakastettuun, rakastumisen kohteeseen kontrolloimattomasti, alituisesti, häiritsevästi.
Ulkopuolisesta rakastuneen henkilön käyttäytyminen ei näytä vastaavan kenenkään todellisia etuja.

"Apua kaivataan!"
Minkälaista? Kun Sinun tahtosi ja halusi eivät niinsanotusti kohtaa, mutta teidän kemianne kohtaavat, on ulkopuolisen vaikea ajatella miten ajatella…

 

[pii]

Etpä "enimmäkseen" olisi voinut sitä selvemmin sanoa, täsmälleen noinhan se kuvio ja kuvailemasi tuntemukset menevät.

Itsellänikin on valitettava kokemus ukkomieheen sekaantumisesta 10 vuotta sitten ja kaikki samat tunteet minulla oli kuin ap:lläkin. Hän oli elämäni mies, juuri minulle tarkoitettu, miksi emme olleet kohdanneet aikaisemmin, se kohtaaminen oli kohtalon määräämä enkä voisi kenestäkään toisesta koskaan välittää samalla lailla kuin tästä elämäni miehestä jne. jne.

Itse tein sen ratkaisun, että lähdin ulkomaille töihin, kun siihen sopivasti tilaisuus tuli, vaikka samalla päässäni pyöri taka-ajatus, että nyt varmaan tämä elämäni mies välittömästi eroaa vaimostaan ja säntää perääni kosinta mielessä, koska ei voi olla ilman minua. Niinhän ei tietenkään käynyt ja vaikka soittelimme, suhde laantui pikkuhiljaa. Sitten muutaman vuoden päästä Suomeen palattuani törmäsin sattumalta tähän ihastukseeni ja ihmettelin, mitä olin hänessä nähnyt. Näytti kaiken lisäksi mielestäni vanhalta, rupsahtaneelta ukolta

Tällä hetkellä olen tosi kiitollinen, että asiat menivät näin. Ihastukseni vanhenee yhdessä pitkäaikaisen vaimonsa kanssa ja heillä on jo lapsenlapsiakin ja itse olen löytänyt ihanan aviomiehen, jonka kanssa kaikki perustuu rehellisyydelle ja molemmat olimme vapaita entisistä suhteistamme tavatessamme.

Kaiken tämän kokeneena alkuperäiselle sanoisin, että älä tee mitään. Anna ajan kulua ja tunteen haalistua. Jos näin ei vuosien jälkeenkään tapahdu, se on sitten eri asia.

 

[komppaan]

Kaiken tämän kokeneena alkuperäiselle sanoisin, että älä tee mitään. Anna ajan kulua ja tunteen haalistua. Jos näin ei vuosien jälkeenkään tapahdu, se on sitten eri asia.

Paras neuvo tähän saakka. Anna ajan kulua, älä tee mitään. Joko tunteesi haalistuu tai ei, sen näyttää aika.

 

[no]

Paras neuvo tähän saakka. Anna ajan kulua, älä tee mitään. Joko tunteesi haalistuu tai ei, sen näyttää aika.

Vähän myöhässä. Maito on jo maassa, puolukkakori on kaatunut sammalikkoon. Enää on ap:llä pelastettavaa ja korjattavaa. Niin makaa kuin petaa.

 

[pii]

Vähän myöhässä. Maito on jo maassa, puolukkakori on kaatunut sammalikkoon. Enää on ap:llä pelastettavaa ja korjattavaa. Niin makaa kuin petaa.

Niin, tarkoitin tuolla viimeisellä kappaleellani sitä, että kannattaa lopettaa tapailu tämän "salarakkaan" kanssa ja jatkaa perhe-elämää. Päässäni ajattelin asian niin, mutta nyt kun luin tuon kappaleeni uudestaan, siitä saa käsityksen, että jatka salasuhdetta kuten tähänkin asti. Sitä en tosiaan tarkoittanut, vaan että älä tee mitään ratkaisua nyt.

 

[no]

Niin, tarkoitin tuolla viimeisellä kappaleellani sitä, että kannattaa lopettaa tapailu tämän "salarakkaan" kanssa ja jatkaa perhe-elämää. Päässäni ajattelin asian niin, mutta nyt kun luin tuon kappaleeni uudestaan, siitä saa käsityksen, että jatka salasuhdetta kuten tähänkin asti. Sitä en tosiaan tarkoittanut, vaan että älä tee mitään ratkaisua nyt.

Kyllä minä ymmärsin sen, mutta siellä on nyt käry käynyt ja tilanne on jo toisessa vaiheessa?

 

[Työläinen x]

Kyllä minä ymmärsin sen, mutta siellä on nyt käry käynyt ja tilanne on jo toisessa vaiheessa?

Ja mistäs sinä sen tiedät? Siitäkö, jos ap ei koko ajan raportoi tänne asioitaan. Olet itse jumittunut katkruusvaiheeseen josta et tunnu pääsevän pois, et sitten millään. Kaikilla ei ole aikaa roikkua netissä sun laillasi. Kovasti jaksat toisia haukkua ja arvostella vaikka ei tod olisi varaa kohottaa itseään muiden yläpuolelle. Tunnut oelvanopikea Jeesuksen morsian!

 

[Tuulivoima]

Kyllä minä ymmärsin sen, mutta siellä on nyt käry käynyt ja tilanne on jo toisessa vaiheessa?

Mitä tarkoitat käryämisellä? Eihän ap ole ainakaan tänne kirjoittanut, että miehensä olisi saanut tietää suhteesta.

Ap:lle vielä sanoisin, että olen myös sitä mieltä, että kannattaa olla tapailematta miestä ainakin jonkin aikaa ja odottaa, josko tunne laantuisi. Kannattaa varmaankin myös miettiä sitä, miksi seurustelunne loppui ensimmäisellä kerralla. Oliko syy oikeasti se, että et ollut valmis suhteeseen, vai oliko miehessä kenties kuitenkin jotakin sellaista, joka aiheutti perääntymisen. Saattaa olla, että on vaan käynyt niin, että aika on kullannut muistot ja sen vuoksi mies vaikuttaakin nyt 15 vuoden jälkeen joltakin sadun prinssiltä, joka on saapunut pelastamaan sinut tylsältä avioliitolta. Rakastuminen nyt kuitenkin tekee ihmisestä aika sokean.

Toisaalta vaikka aina sanotaan että ei se puoliso vaihtamalla parane, niin kyllä se ainakin joskus paranee. Itselleni kävi niin. Ensimmäinen liittoni kariutui molemminpuoliseen pettämiseen ja näin jälkeenpäin ajatellen hyvä niin. Emme olleet toisillemme lainkaan sopivat eikä meidän olisi alun alkujaankaan pitänyt mennä keskenämme naimisiin. Itse petin ensimmäisenä (ja olen nykyään naimisissa tämän "petoskumppanini" kanssa) ja lähes samaan aikaan myös mieheni jäi kiinni pettämisestä. Mitään katkeruutta kummallekaan ei ole kuitenkaan jäänyt ja molemmat olemme nyt tahoillamme ihan onnellisia ja oikeastaan helpottuneita siitä, että meidän ei ollut pakko jatkaa epäonnistunutta avioliittoamme.

 

[näin on]

[



Tämäkin tunne menee ohi. Arki tulee auttamatta ja entistä pahempana, kun on kaksi perhettä sotkuissa mukana. Anna tunteen mennä ja keskity omaan mieheesi. Muista mihin rakastuit. Se tunne taas joskus löytyy. Näin se vaan on!

QUOTE=Minna-73;10512191]Eli, olen 6. vuotta naimisissa, kaksi pientä lasta. N. vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen liitossani. Mieheni on hyvä isä, hyvä mies, ei mitään konkreettista syytä olooni, vaan se on enemmän tunnepuoli joka mättää. Olen usein henkisesti yksin, mies ei juurikaan puhu mistään ja ollaan hyvin erilaiset. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta. Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut

Tapasin muutama kuukausi sitten miehen, jota tapailin n 15 vuotta sitten, olimme molemmat silloin nuoria ja rakastuneita ja näimme muutaman kerran. Mies ei ole koskaan unohtanut minua enkä minä häntä. Miehellä on lapsia ja avovaimo. Olemme yhteydessä lähes jatkuvasti, näemme toisiamme ja olemme todella rakastuneita. Molemmat kokevat että meidät on tarkoitettu toisillimme ja ne tunteet ovat jossain määrin olleet aina meidän välillä, koko sen 15 vuoden ajan, vaikka emme ole nähneet toisiamme. Kuulutaan yhteen, löydämme toisistamme ne asiat mitä ollaan aina haettu ja kaivattu. Ollaan erittäin rakastuneita mutta kolikon toinen puoli..molemmilla on perhe ja lapsia. Molemmat tietävät että se puoliso ei ole se oikea, mutta mitä voimme tehdä?? Olen niin rakastunut ja tunne siitä että toinen on minua varten on raastaavaa. Kumpikaan ei ole koskaan ennen pettänyt ketään toista, ja mikä tässä outoa on ettemme koe tekevämme nytkään väärin! Tottakai molemmat tiedostavat että petämme puolisoitamme mutta kun se ei tunnu pahalta.

Tarvitse apua! En pysty elämään ilman tätä miestä mutta miten kauan tällainen voi jatkua? Mikä on ulkopuolisen mielipide? Apua kaivataan![/QUOTE]