Olen toinen nainen..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minna-73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Järkyttävää lukea näitä vastauksia joissa aloittaja analysoidaan milloin itsekkääksi petturiksi ja jopa narsistiksi! Itse en koskaan kuvitellut ihastuneeni ukkomieheen, kun olen ns. tasapainoisessa avioliitossa ollut viimeiset 10 vuotta miehen kanssa, jota rakastan kait edelleen. Ymmärrän hyvin ettei ihastuminen ole rakkautta mutta onko pitkä parisuhde jossa mies ja vaimo henkisesti piinaavat toisiaan (milloin seksinpanttauksella, herjauksilla, piilov...uilulla) sitä todellista rakkautta? Eikö elämässä saisi olla enemmän? Tietääkseni monessa parisuhteessa on ongelmia. Mies ei saa tarpeeksi seksiä tai vastaavasti nainen on puutteessa. Mies ei tee tarpeeksi kotitöitä ja nainen väsyy ja on kiukkuinen miehelle jne. Kaikki tunteet ja tilanteet ovat monien asioiden summa. En itse asiassa tiennyt että minussa elää vielä näitä tunteita ennen kuin tapasin tämän salarakastetun. Tunnen eläväni, pitkästä aikaa ja olen elossa. En tiedä kuinka kauan tämä kestää ja en itseasiassa tuhlaa energiaa sen pohtimiseen. Elämämme vain kerran.

Suhteemme ei perustu seksiin. Enkä ala sitä näillä sivuilla analysoimaan mutta ei elämä ole noin musta-valkoista että petturi aina petturi ja petturi on itsekäs, narsisti. Voisiko petturiksi luokitella myös se osapuoli parisuhteessa joka ei halua nähdä toisen osapuolen eteen minkänlaista vaivaa, vaan pitää puolisoaan niin itseestäänselvänä ettei omasta mielestään tarvitse kun tuoda "osan leivästä pöytään"?

Meissä elää kaikissa haaveet, tunteet ja haluamme kaikki tuntea olevamme rakastettuja. Kyllä salasuhteessa voi olla aitoja tunteita mukana ja ei kukaan tietoisesti ala toista pettämään. Älkää tuomitko, jossain elämänvaiheessa voitte itse olla samassa tilanteessa. Itsekin sanoin "en koskaan" ja tässä ollaan.
 
Varmaan nyt kannattaa kysellä kokemuksia niiltä, joita vanha suola on alkanut janottamaan.

Jos tämän miehen suhde ei ole kunnossa, niin voisiko se johtua miehestä itsestään, että hänen nykyinen vaimonsa ei tule juttuun hänen kanssaan. Joka tapauksessa tuollainen teinitouhu viittaa teidän molempien henkisiin ongelmiin ja kyvyttömyyteen hoitaa suhdetta, sitä omaa suhdetta.

Tämä on nyt ihan pakko sanoa , että viittaa narsismiin; narsisti pystyy tuollaisiin tunteen paloihin itsekkäästi. Mutta taustalla on räjähtelevä persoona, joka tekee niin kuin hän näkee parhaaksi. Siis te molemmat tai mies on narsisti. Valitettavasti ei ole normaalia toimintanne muita ihmisiä , eikä toisiannekaan kohtaan.

Jos te ajattelisitte "järkevästi", niin te laittaisitte eron vireille molemmat heti ja samaan aikaan, mutta epäilen, että toinen teistä ei sitä halua.


Huh, melkoista syväanalyysiä ihan vain nettikirjoittelun perusteella. Joskus ihmettelen kuinka ihmiset uskaltavat haukkua toisia noinkin kovasti netissä. Onko tosiaan niin, että nettikirjoittelussa saa leimata toisen vaikka minkälaiseksi hulluksi? Mielenterveyshäiriöiden diagnosointioikeus kuitenkin on vain psykiatreilla. Todella loukkaava kirjoitus kaikenkaikkiaan. Pistää miettimään mikä ihmeen tarve pakottaa jonkun kirjoittamaan noin rumasti.
 
Viimeksi muokattu:
Huh, melkoista syväanalyysiä ihan vain nettikirjoittelun perusteella. Joskus ihmettelen kuinka ihmiset uskaltavat haukkua toisia noinkin kovasti netissä. Onko tosiaan niin, että nettikirjoittelussa saa leimata toisen vaikka minkälaiseksi hulluksi? Mielenterveyshäiriöiden diagnosointioikeus kuitenkin on vain psykiatreilla. Todella loukkaava kirjoitus kaikenkaikkiaan. Pistää miettimään mikä ihmeen tarve pakottaa jonkun kirjoittamaan noin rumasti.

Päätäkö pitäisi silittää?

Vaimolla kotona mies ja pienet lapset ja heitä hän loukkaa aivan sairaasti. Perustamansa perhe on suurin kärsijä, kun itse elää hekumoissaan. Minusta se on törkeää ajatellen kaikkien muiden mielenterveyttä ja heidän elämänsä ja kotinsa romahtamista, eikä kysymyksessä ole vain ap:n perhe. Aivan liian iso joukko kärsii tästä teinitouhusta.

Anteeksi nyt, mutta ottaa todellakin päähän ja sanon sen ihan suoraan.

Toisaalta olen surullinen miten nainen voi noin järkensä menettää, pitäisi jokaisen ottaa huomioon, kun puolisoaan miettii.
 
Viimeksi muokattu:
Päätäkö pitäisi silittää?

Vaimolla kotona mies ja pienet lapset ja heitä hän loukkaa aivan sairaasti. Perustamansa perhe on suurin kärsijä, kun itse elää hekumoissaan. Minusta se on törkeää ajatellen kaikkien muiden mielenterveyttä ja heidän elämänsä ja kotinsa romahtamista, eikä kysymyksessä ole vain ap:n perhe. Aivan liian iso joukko kärsii tästä teinitouhusta.

Anteeksi nyt, mutta ottaa todellakin päähän ja sanon sen ihan suoraan.

Toisaalta olen surullinen miten nainen voi noin järkensä menettää, pitäisi jokaisen ottaa huomioon, kun puolisoaan miettii.


Mutta katsos kun se ei ole sinun asiasi haukkua toisia persoonallisuushäiriöiseksi. Varsinkaan kun et tiedä toisten avioliiton ja elämän todellisuudesta yhtään mitään. Suurin osa tätä palstaa vähän pitempään seuranneista tietää, että vaimosi jätti sinut toisen miehen takia, mutta kannattaisiko nyt vähitellen päästää jo siitä tapahtumasta irti ja yrittää olla yleistämättä omaa tilannettasi muihin ihmisiin. Varsinkin kun omista kirjoituksistasi saa sen kuvan, että sinulla on joitakin mielenterveysongelmia. Ettei vain vaimosi olisi sen takia sinua jättänytkin, kävit liian hankalaksi.




Ps. Tuntuiko haukkuminen mukavalta?
 
Viimeksi muokattu:
Heh, tuolla toisessa ketjussa, missä joku kysyi ketjun aloittajalta, että voisikohan tällä olla joku aivovamma, oli "no" heti kärkkäänä ilmoittamassa, että ei nyt saa toista heti aivovammaiseksi leimata, vaikka vähän ongelmia onkin. Täällä sitten on itse heti leimaamassa aloittajaa lapselliseksi narsistiksi... Mitenkäs sitä nyt näin pääsi käymään... Vai onko kyse siitä, että naisia saa haukkua, mutta miehiä ei?
 
Hyvinpä tuntuu olevan kiviä ellienkin taskuissa ja "oikea totuus" minunkin erostani.

Minun mielestäni nainen, joka ei pysty kontrolloimaan seksuaalisuuttaan muihin miehiin, ei ansaitse suhdetta. Valitettavasti me miehet haksahdamme näihin miinoihin tasaisin väliajoin. Ja eipä ole ex:n meno rauhoittunut, mutta eipä liikuta minua enää , eikä liikuta lapsiakaan, kun asuvat luonani.

Jos teillä on tarve puhua minun erostani tällä palstalla, niin mainitkaa miehet monikossa.
 
Se on sellainen juttu, että vaikka ap lopettaisi sivusuhteensa ja keskittyisi perheeseensä, hän ei enää koskaan pääse samaan tilanteeseen itsensä kanssa jossa oli ennen suhdetta.
Kertomalla rikkoo suhteen. Kertomatta jättämisellä rikkoo itsensä.

Se on surullista.

Itse olen kerran haksahtanut pettämään. En koskaan anna sitä itselleni anteeksi, vaikka käry ei käynytkään. Tiedän että puolisoni ei kestäisi kuulla asiasta, hän särkyisi. Kaikki hajoaisi.
Nyt hajoan vain minä salaisuuksineni.
 
Päätäkö pitäisi silittää?
Ehkä kuulostaa oudolta, mutta oikeastaan pitäisi. Jos tästä varovasti hahmottaisin jotain oikeudenkäynnin tapaista. Aivan hirveä sotku, mutta yrittäisin kuvitella, vaikka seuraavasti:

Rakastumisen edellytys on depressiivinen ylikuormitus: "vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen - ei mitään konkreettista syytä olooni - usein henkisesti yksin - ollaan hyvin erilaiset".
Hänen käsityksensä miehen osuudesta on melko neutraali: "hyvä isä, hyvä mies - mies ei juurikaan puhu mistään"
Yhtäältä en voi kokonaan poissulkea miehen osuutta, ainakaan tahatonta vaikutusta depressioon, eli siihen kehitykseen mikä on mahdollistanut rakastumisen synnyn. Toisaalta depressio on miehelläkin jossain määriin todennäköinen.

Lisäksi arvioin että nainen on ollut rakastumisen vaaroista tietämätön, eikä ole tavoitellut tässä pelkkää omaa hyvää: "Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut :("

Tapahtumien aikana nainen ei tunne syyllisyyttä tai koe tekevänsä väärin, mutta tietää tekonsa vääräksi ja tahtoo tehdä oikein. Hän pyrkii muuttamaan käyttäytymistään hyväksi, vaikkakin epäonnistuu. On nähtävissä että hän myös kärsii seuraamuksista, mikä ilmenee vilpittömästi mm. avunpyyntöinä ulkopuolisilta.

Asian saattaminen alaikäisten lasten tietoon ei ole hyväksyttävää, koska vastuu kuuluu kaikilta osin aikuisten kannettavaksi.

Selvää on että teko on paheksuttava ja mies on tuottamuksellisen vahingon kärsijä, arvosteluperusteina esimerkiksi petos ja sen salaaminen, seurauksineen.

Olisi hyvä saada mahdollisuuksien mukaan tilanne viivyttelemättä päätökseen, kenenkään oikeuksia kuitenkaan rajoittamatta. Muutenkin ennaltaehkäisevänä keinona suositeltavaa on esim. valistustyö. (mitä yritän tehdä, saaden tietysti vihoja päälleni)

Rakastumisen tunnusmerkit täyttyvät. Se on tieteellisesti osoitettu kaikenlaisilla ihmisillä esiintyväksi tilaksi, jossa yksilö toimii täyttä ymmärrystä vailla. Sivistyneen oikeuskäsityksen mukaan ketään ei tule sillä perusteella rangaista, eikä sillä olisi myönteisiä vaikutuksia. Täysi vahinkovastuu on silti teoista.

Aivojen itserankaisutoiminta aiheuttaa yl. tekijälle voimakkaita tunnontuskia, joita on odotettavissa jälkitilan aikana ja pitkään myöhemminkin. Asian tullessa puolison tietoisuuteen alkaa sama hermojärjestelmä tuottaa yl. hänellekin epämääräisiä, ehkä sevittämättömiksikin jääviä sielullisia kipuja.

Avioliiton kannalta ensisijaisen tärkeää on osapuolten selviytymiskyvyn turvaaminen. Molempien auttaminen tukee myös kykyä sovitteluun ja hyvittelyyn. Kummankin asianosaisen yhdessä ja/tai erikseen tulisi tarvittaessa hakea ammattiapua ja sitä tulisi myös heille tarjota.
 
Viimeksi muokattu:
Se, että minä kivitin, oli herättelyä. Halusin tuoda ap:lle selväksi sen, että hän on tehnyt siirron, josta on hyvin vaikea palata ja vaihtohdot ovat melkein kaikki huonoja.
Pahoin pelkään, että ei ole enää kuin yksi vaihtoehto jatkaa avioliittoa. Aviomies on niin ymmärtäväinen, että hän antaa anteeksi ja pitkän prosessin kautta he palauttavat luottamuksen toisiinsa. Sitä toivon.
Toinen vaihtoehto olisi ollut salata sivusuhde ja kärsiä itse, mutta pahoin pelkään, että sitä vaihtoehtoa ei enää ole.

Ymmärrän hyvin, että ollaan vietävissä ja tulella ei kannata leikkiä, mutta kuitenkin.

Omasta elämästäni voin kertoa sen verran, että olen hyvin onnellinen, nautin tästä vapaudesta ja isyydestä. En tule enää koskaan jäämään suhteeseen, jossa en voi olla onnellinen ja rakastaa.
 
Se, että minä kivitin, oli herättelyä. Halusin tuoda ap:lle selväksi sen, että hän on tehnyt siirron, josta on hyvin vaikea palata ja vaihtohdot ovat melkein kaikki huonoja.
Ymmärrän että ap tietää vaihtoehdot. Hänen motiivinsa perustuu illuusioon, tunteeseen elämänsä merkityksen, sen oman paikkansa löytämisestä, varmuuteen siitä että niin on tarkoitettu. Ajattelu on muuttunut kohtalonuskoiseksi, jossa sattumanvaraiset tapahtumat saavat mystisiä syboliarvoja. Rumasti sanottuna häntä orjuuttaa pakkokäyttäytyminen, mitä ohjaa mielen harhaiset yllykeet. Tila on tunnettu kautta maailman ja historian, toistuvana vakiomuotoisena ja ohimenevänä.

Kyse ei ole siis kyvystä kontrolloida seksuaalisuutta, vaan ajatuksia. Maailmankäsitys mullistuu, elämän arvot ja mielekkyys määräytyvät vain toisen yksilön kautta, jota ilman ei voi elää romahtamatta psyykkisesti. Muilta osin todellisuudentaju pysyy jokseenkin toimivana.

Siinä että seksuaalisuuskaan ei pysy kontrollissa, liittyen tähän seurannaisena, on eräs silmiinpistävä seikka. Henkilöillä joilla on vastaavanlaatuisia psykoottisia mielijohteita, voi seksikäyttäytyminen olla täysin holtitonta promiskuiteetin toteuttamista, mutta rakastumisessa pakkomielle on aina ehdottoman monogaaminen.

Puoliso ei ehkä pitäisi sitä loukkaavana jos se kohdistuisi häneen, vaan voisi pikemminkin olla imarreltu. Hänen itsensä ollessa illuusion imentymä, hän voisi tyytyväisyyttään kihistä ylpeänä harhakuvan edustajana, huolimatta siitä että psyykkinen häiriö olisi kuitenkin yhtä vakava.

Omasta elämästäni voin kertoa sen verran, että olen hyvin onnellinen, nautin tästä vapaudesta ja isyydestä. En tule enää koskaan jäämään suhteeseen, jossa en voi olla onnellinen ja rakastaa.
Tähän asiaan viittasinkin depressiolla. Suhteen väljähtyminen merkitsee kriisiä ja rakastuminen voidaan nähdä myös tämän masentavan ongelman henkilökohtaiseksi ratkaisuksi. Sitä voi yrittää ennakolta ehkäistä pitämällä depressiota loitolla. Itseensä ja oloihinsa edes jotensakin tyytyväinen ihminen ei rakastu, sitä kykyä ei silloin ole.
 
Viimeksi muokattu:
Minun mielestäni aloittajan kannattaa jatkaa tuota suhdettaan nimenomaan salasuhteena, ei mitään ratkaisuja tai puolisolle kertomista. Eläkää ihmeessä tuota kutkuttavaa ja ihanaa suhdettanne, hellikää sitä ja nauttikaa kaipauksesta, yhdesäolosta.. Ihanaahan se on. Kuka tuollaista intohimoa ei kaipaisi.
Jos tunteet joskus haihtuvatkin niin mitäs sitten. Varmasti aika on ollut sen arvoista.
Eroamaan ei kannata kummankaan ryhtyä.
 
Huh, melkoista syväanalyysiä ihan vain nettikirjoittelun perusteella. Joskus ihmettelen kuinka ihmiset uskaltavat haukkua toisia noinkin kovasti netissä. Onko tosiaan niin, että nettikirjoittelussa saa leimata toisen vaikka minkälaiseksi hulluksi? Mielenterveyshäiriöiden diagnosointioikeus kuitenkin on vain psykiatreilla. Todella loukkaava kirjoitus kaikenkaikkiaan. Pistää miettimään mikä ihmeen tarve pakottaa jonkun kirjoittamaan noin rumasti.


Minä taas luin teidän muitten lapsellisia kirjoituksia, niin tässä oli ainoa vastaus, joka pitää paikkansa.
 
Viimeksi muokattu:
Omasta elämästäni voin kertoa sen verran, että olen hyvin onnellinen, nautin tästä vapaudesta ja isyydestä. En tule enää koskaan jäämään suhteeseen, jossa en voi olla onnellinen ja rakastaa.

Tai sinun kanssasi kukaan ei jää suhteeseen kun huomaa mikä sinä olet. Aika monta yritystä on ollut eikä mikään ole onnistunut. Pitäisikö sinun katsoa peiliin ja etsiä syytä myös itsestäsi?

Kun kirjoitat "miinoista", niin pitäisi huomioida myös se, että pettäviä miehiä on ihan yhtä paljon kuin naisiakin. Kuten on myös teitä aisankannattajia ja heitä jotka ovat "rikoskumppaneita". Turha kaikkea paskaa kaataa naisten päälle, etenkin sen oman exäsi. Itsehän hänet aikanaan halusit. Sinulta taitaa puuttua järki ja analysointikyky kun aina törmäät vääriin naisiin. Tai sitten tosiaan kuten mainitsin, on suurin syy sinussa itsessäsi kun suhteet eivät onnistu.
 
Viimeksi muokattu:
Eläkää ihmeessä tuota kutkuttavaa ja ihanaa suhdettanne, hellikää sitä ja nauttikaa kaipauksesta, yhdesäolosta.. Ihanaahan se on. Kuka tuollaista intohimoa ei kaipaisi.
Jos tunteet joskus haihtuvatkin niin mitäs sitten. Varmasti aika on ollut sen arvoista.
Jos se niin ihanaa olisi niin miksi hän apuja pyytelee?
Tieteellisen tutkimuksen tulokset viittaavat säännönmukaisesti muuhun kuin ihanteellisuuteen. Samoin eräät kielikuvat kuten: "kuolettavasti rakastunut, kaikki tai ei mitään, yksi ainoa oikea, heittäytyminen tunteen vietäväksi, voi tapahtua mitä vain jne. (engl. passion, intohimon kärsimys). (huumaavuus, hulluus, järjettömyys)
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja enimmäkseen;10516140:
Tähän asiaan viittasinkin depressiolla. Suhteen väljähtyminen merkitsee kriisiä ja rakastuminen voidaan nähdä myös tämän masentavan ongelman henkilökohtaiseksi ratkaisuksi. Sitä voi yrittää ennakolta ehkäistä pitämällä depressiota loitolla. Itseensä ja oloihinsa edes jotensakin tyytyväinen ihminen ei rakastu, sitä kykyä ei silloin ole.

Näinhän asia varmaankin on. Jokainen sitten todennäköisesti näkee ja kokee eritavalla sen, mikä on suhteen väljähtymistä. Joku muu voi olla sellaiseen suhteeseen hyvinkin tyytyväinen, minkä joku toinen kokee olevan väljähtynyt. Ongelmanahan tässä on sitten se, että miten estää suhdetta väljähtymästä...
 
Älä missään tapauksessa kerro tilanteestasi tälle laumalle enää yhtään mitään. Toivon sinulle voimia ja yritä selvittää asiasi parhain päin. Täällä ei muuta kuin uteliaisuus ja tyhmyys tiivistyy.
 
Jälleen kerran Luojalle kiitos näistä kiimaisista pikkurouvista. Ilman heitä moni pano olisi jäänyt panematta, pimppi nuolematta ja fellaatio nielemättä.
Luoja tai Allah, tai no mikä se nyt on - on olemassa! Kiitos siitä! Thänx!
 
Älä missään tapauksessa kerro tilanteestasi tälle laumalle enää yhtään mitään. Toivon sinulle voimia ja yritä selvittää asiasi parhain päin. Täällä ei muuta kuin uteliaisuus ja tyhmyys tiivistyy.


Puhu vain omasta puolestasi. Muut täällä ovat ihan fiksuja, eikä niinkään uteliaita kuin sinä, vanha kyylä kyyttölehmä.
 
Viimeksi muokattu:
Minun mielestäni aloittajan kannattaa jatkaa tuota suhdettaan nimenomaan salasuhteena, ei mitään ratkaisuja tai puolisolle kertomista. Eläkää ihmeessä tuota kutkuttavaa ja ihanaa suhdettanne, hellikää sitä ja nauttikaa kaipauksesta, yhdesäolosta.. Ihanaahan se on. Kuka tuollaista intohimoa ei kaipaisi.
Jos tunteet joskus haihtuvatkin niin mitäs sitten. Varmasti aika on ollut sen arvoista.
Eroamaan ei kannata kummankaan ryhtyä.


Tämä kuvaa hyvin nykymaailman itsekästä menoa. Millään muulla ei ole väliä kuin omalla navalla. Mitä siitä jos siinä sivussa kärsii joku nainen ja pari lasta, kunhan minä vaan saan elää "tuota kutkuttavaa ja ihanaa suhdetta".
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja minä minä;10517177:
Tämä kuvaa hyvin nykymaailman itsekästä menoa. Millään muulla ei ole väliä kuin omalla navalla. Mitä siitä jos siinä sivussa kärsii joku nainen ja pari lasta, kunhan minä vaan saan elää "tuota kutkuttavaa ja ihanaa suhdetta".

Aivan juuri näin. Tämä tapahtuu kummassakin perheessä.
 
Ei pidä unohtaa että jokaisella on vain yksi elämä, vastuu sen käyttämisestä siten kun itse toivoo on kenellä muulla kun jokaisella itsellään. Jos siltä tuntuu, että puolison pettäminen on sitä mitä haluaa tehdä niin aivan vapaasti - jokaisella on vapaus valita ja tehdä mitä lystää, huvittaa ja mikä parhaimmalta tuntuu.

Mutta; tähän vapauteen liittyy myös vastuu teoistaan. Ensinnäkin, vaikkei tästä jää kiinni puolisolleen niin pitäisi tajuta miten kusipää on puolisoaan kohtaan. Itse en pettäisi omaa vaimo-kultaani IKINÄ. Olemme tosin olleet naimisissa vasta 8 vuoden ajan ja vasta yksi lapsi, mutta en pettäisi IKINÄ. Ajatuskin siitä tuntuu kuvottavalta.. ei siksi että tuntisin syyllisyyttä, tai etteikö olisi seksikkäämpiä, himottavampia naisia.. nämä eivät ole syynä siihen miksi en pettäisi. Syy on se, että en enää yksinkertaisesti kaipaa sinkkuaikoja ja siihen kuuluvaa vapautta. Vastuu ei ahdista.. muutama vuosi kersan putkahtamisen jälkeen vastuu "painoi", mutta ei enää.. en ole funtsinut miksi.

Mieluummin eroan kun petän. Mutta ei ole mitään halua erota. Joten..
 
Ei pidä unohtaa että jokaisella on vain yksi elämä, vastuu sen käyttämisestä siten kun itse toivoo on kenellä muulla kun jokaisella itsellään. Jos siltä tuntuu, että puolison pettäminen on sitä mitä haluaa tehdä niin aivan vapaasti - jokaisella on vapaus valita ja tehdä mitä lystää, huvittaa ja mikä parhaimmalta tuntuu.

Mutta; tähän vapauteen liittyy myös vastuu teoistaan. Ensinnäkin, vaikkei tästä jää kiinni puolisolleen niin pitäisi tajuta miten kusipää on puolisoaan kohtaan. Itse en pettäisi omaa vaimo-kultaani IKINÄ. Olemme tosin olleet naimisissa vasta 8 vuoden ajan ja vasta yksi lapsi, mutta en pettäisi IKINÄ. Ajatuskin siitä tuntuu kuvottavalta.. ei siksi että tuntisin syyllisyyttä, tai etteikö olisi seksikkäämpiä, himottavampia naisia.. nämä eivät ole syynä siihen miksi en pettäisi. Syy on se, että en enää yksinkertaisesti kaipaa sinkkuaikoja ja siihen kuuluvaa vapautta. Vastuu ei ahdista.. muutama vuosi kersan putkahtamisen jälkeen vastuu "painoi", mutta ei enää.. en ole funtsinut miksi.

Mieluummin eroan kun petän. Mutta ei ole mitään halua erota. Joten..

Sehän tässä järkyttävintä onkin, että sinä ajattelet puolisostasi ja perheestäsi kauniisti ja juuri sinuakin voidaan pettää täysillä ja vedättää kuus nolla, etkä itse voi tajuta sitä mitenkään, että se voisi olla edes mahdollista. Toivon, että teillä ei niin ole, mutta monessa perheessä on ja tuloksena on ihmisraunioita, isoja ja pieniä. Tilanteet ovat niin vakavia, että moni ottaa itseltään hengen tai sitten joltakin muulta.

Nämä sekoilujutut ovat hirveintä mitä mies tai nainen voi parisuhteessa tehdä.
 
Viimeksi muokattu:
Tilanteet ovat niin vakavia, että moni ottaa itseltään hengen tai sitten joltakin muulta. Nämä sekoilujutut ovat hirveintä mitä mies tai nainen voi parisuhteessa tehdä.
Olen samaa mieltä. Ihan oikeasti liioittelematta hengenvaarallista tulella leikkimistä.

Kun olen käsitellyt aihetta, niin kuulostaako se Sinusta merkityksettömien asioiden mutkistamiselta, typerältä yritykseltä dramatisoida selkeitä kokemuksia ja koristella itsestäänselvyyksiä naurettavuuteen asti?
Luonnehtisitko itseäsi moraaliseksi ihmiseksi, joilla järki voittaa himon, etkä voi ymmärtää mitä päätöntä rakastumisessa on? Ihmettelet joidenkin idioottimaista "ihanaa-ihanaa" -mentaliteettia, mikä kauhistuttaa syvästi. Lisäksi ehkä kummeksut, miksi heittelen muuten kai ajoittain järkevän tekstin sekaan uskomatonta sontaa, mikä ei auta seuraamaan ajatusta, saati sitten muodostamaan eheää kokonaiskuvaa. Tulos on sitten vain kasa revittyä silppua. Olisiko näin?
 
Viimeksi muokattu:
AP aloitti avioliittonsa kuvauksen, kuten suurin osa naisista avioliitostaan kertoo. Että sellaista pönöttämistä päivistä toisiin ilman virkistävää vuorovaikutusta ja totta se varmasti onkin, mutta aina sitä haluaisi tietää tekeekö AP tai hänen kohtalotoverinsa elämässään muuta kuin odottaa jotakin tapahtuvaksi? Siis muutakin kuin löytää sielua mullistava rakkaus tai mies yht'äkkiä muuksi muuttuisi? Että onko sitä elämää miehen ja lasten lisäksi tarkoitus kehittääkään?

En minä pahalla kirjoita, vaan en vain itse jaksaisi pomppia pelkästään miesten takia elämääni läpi ja ajatella, miten minä hehkun ihmisenä pelkästään jonkun rakkauden kautta. Johan sitä kauhean yksipuoliseksi kaikki muuttuisi, jos ei nyt pikkasen ponnistelisi muunkin elämän tarjonnan eteen. Minusta kun olisi kivempaa lähteä oman ukon kanssa vaikka Timbuktuun, koska tiedän ettei meidän aika taatusti kuluisi rakkauden hehkussa hotlahuoneessa. Otettaisin reput selkään ja katseltaisiin tienoot tarkkaan ja siitäkin kokemuksesta ammentaisi vielä pitkään hyviä muistoja oman sielunsa sopukoissa miehen muisteloitten lisäksi ;D

Neuvoisin kuitenkin kuulemaan sydämensä ääntä, eikä pelkäämään elämää. Mitään ei saa, jos ei jostakin luovu. Kaikkea ei voi raahata mukanaan kokematta luopumisen kipua välillä, joten jos AP uskoo löytäneensä nyt oikean miehen viereensä kannattaisi vain ottaa se ratkaiseva askel.Odottamisella ei saa mitään hyvää tällaisessa tilanteessa aikaiseksi. Asia tulee satuttamaan kaikkia osapuolia joko nyt tai myöhemmin.
 

Yhteistyössä