Olen työtyön

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Työt saavat lopulta vain ne, jotka ovat heti valmiita lähtemään, ei kohta eikä sitten kun on ajokunnossa. Sun kannattaisi olla aamuisin ihan valmis siihen kutsuun, eikä siitä sullekaan mitään haittaa olisi. Vain yksi puhelu riittää, saat töitä. Mut jos et siihenkään vastaa heti, et saa.
Ei se nyt ihan näinkään mene mutta kukin eläköön omassa uskossaan.
 
Työt saavat lopulta vain ne, jotka ovat heti valmiita lähtemään, ei kohta eikä sitten kun on ajokunnossa. Sun kannattaisi olla aamuisin ihan valmis siihen kutsuun, eikä siitä sullekaan mitään haittaa olisi. Vain yksi puhelu riittää, saat töitä. Mut jos et siihenkään vastaa heti, et saa.
En tee/hae tuollaisia töitä. Joko töitä on kokoaikaisesti tai sitten ei ollenkaan.
Ja viikonloppusin kaikki on kiinni..
 
Ainoastaan tietynlaisiin töihin pyydetään ilman sopimusta tai varoaikaa. Ei niitä kukaan tavallinen ihminen tee.

Niin, esim. asiantuntijatehtäviin tai mihin tahansa työhön, joka on pakko saada heti tehdyksi, koska seuraavat työvaiheet odottavat.

Minä olen suostunut aamulla klo 8 aloittamaan työn, johon minua pyydettiin edellisenä iltapäivänä (en siis ollut hakenut tai ilmoittanut kiinnostuksesta). Aiempi työnantaja veti kyllä hieman hernettä nenään sopimusrikkomuksesta, olin määräaikaisella sopimuksella. :cool:
 
Kielitaito rajoittaa aika usein, mutta loppupeleissä vain se joka tulee heti, pyydetään uudelleen. Ei se ole uskonasia ollenkaan, vaan realismia.

Varmaan eri asia jos haluaa tuollaisen keikkatyön, missä aamulla seitsemältä soitetaan, että pääsetkö tuuraamaan kasista eteenpäin. Luokanopettajan sijaisuudet on tuosta hyvä esimerkki. Joka maanantaina soi puhelin, kun joku ope on flunssassa tai "flunssassa".

Harva kuitenkaan elää satunnaisilla keikoilla. Jos et ole opiskelija tai vastaavaa, niin se ei oikein riitä että maanantaisin on hommia kuuden tunnin verran. Koska suomalainen tukiyhteiskunta on mitä on, niin saman (ellei enemmänkin) saa tekemättä yhtään mitään.
 
Kyllä mä ainakin omalla tavallani nautin työttömyydestä. Etenkin nyt pimeän vuodenajan aikana, kun pitäisi herätä pilkkopimeään ja suunnata vähän palellen tuonne bussipysäkille. Töissä menet sellaisena zombina aamupäivän, syöt lounaaksi jonkun mikroaterian ja alat tuijottelemaan kelloa iltapäivällä, että koska pääsee kotiin. Kotiin päästyäsi on taas pilkko pimeää. Käyt kaupan kautta hakemassa jotain ja alat ruoan valmistukseen. Syötyäsi on jo ilta ja olet työpäivän jälkeen väsynyt. Katot jonkun hömppäsarjan ja menet nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.

Nyt työttömänä aamut on ihania, kun saa nukkua. Sen jälkeen voi keittää kahvit rauhassa ja syödä aamupalaa kiirehtimättä. Sitten valoisalla treeneihin, joskus salille tai joskus juoksemaan. Sen jälkeen on kiva valmistella joku hyvä ja terveellinen lounas. Lounaan jälkeen voi tsekata työpaikat - äh, ei taaskaan mitään. Sitten voikin taas hyvällä omallatunnolla lähteä vaikka pihalle haravoimaan.

Ihan oikeesti: ei tässä mitään työtä ihminen tarvi.
 
Harva kuitenkaan elää satunnaisilla keikoilla. Jos et ole opiskelija tai vastaavaa, niin se ei oikein riitä että maanantaisin on hommia kuuden tunnin verran. Koska suomalainen tukiyhteiskunta on mitä on, niin saman (ellei enemmänkin) saa tekemättä yhtään mitään.

Kyllä keikoista enemmän saa. Ensimmäiset 300 ansaittua euroa kuukaudessa eivät vähennä työttömyystukea lainkaan ja siitä eteenpäin 1 palkkaeuro vähentää tukea 50 sentillä.
 
Päivä kerrallaan, niin se vaan menee. Pääasia, et olet valmiina, kun se puhelin soi etkä jää miettimään, miksi lähtisit.

Mitä kohtaa sä et tajua? Suurin osa työtä hakevista työttömistä ei halua sellaista duunia mihin soitetaan tunnin varoajalla. Suurin osa työttömistä ei hyödy siitä myöskään rahallisesti. Pitää olla vinksahtanut, että haluaisi tehdä työtään ilmaiseksi. Suurin osa työnhakijoista ei todellakaan halua elää vain päivä kerrallaan ja olla passissa valmiina josko joku huolisi tekemään keikan. Todennäköisesti et sinäkään.
 
Kyllä keikoista enemmän saa. Ensimmäiset 300 ansaittua euroa kuukaudessa eivät vähennä työttömyystukea lainkaan ja siitä eteenpäin 1 palkkaeuro vähentää tukea 50 sentillä.

Niin absoluuttisesti enemmän euroja juu. Mutta sitä ei voi noin ajatella. Jos teet joka maanantai töitä, niin mitä sitten jos saatkin 50e enemmän kuin tekemättä mitään? Se summa on liian pieni siitä mitä sen eteen on joutunut tekemään töitä. Joku jopa voisi sanoa, että sunnuntai-illatkin menee pilalle, kun alkaa stressata siitä missä sitä huomenna on tekemässä keikkaa. Eikä se tuollainen malli ole muutenkaan se mitä kukaan ammatikseen haluaa tehdä. Se on ihan naurettava ajatus, että työtön on joku surkimus, jonka on pakko ottaa vastaan mitä tahansa hommia tarjotaan. Ja nyt tämä kuulostaa kuin olisin itse työtön, mutta enpä ole. Silti se kuvottaa, kun työssä oleva henkilö ohjeistaa työtöntä kuin pikku lasta, että "ole aina reipas ja valmiina".
 

Yhteistyössä