Olen varmaan outo, kun minua kummeksuttaa ajatus, että omien lasten kanssa kotona oleminen olisi työtä.

["outo"]

Olenko ainoa?

Nautin suunnattomasti ajastani kotona lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä. Mutta ei se minusta mitään työtä ollut vaan ihana osa elämää. Ei se aina helppoa ole, mutta ei elämän pidäkään olla.

Edelleenkin, kun olen jo työelämässä, koen tekeväni työtä työpaikallani, mutta kotona olo ja lasten kanssa puuhaaminen ja heitä harrastuksiin kuskaaminen ei ole työtä vaan elämää,jonka olen ihan itse valinnut, koska olen perheen päättänyt perustaa.

Olenko outo?

 

["vieras"]

Et vaan oikeassa.

 

["vieras"]

No et ole. Ei se työtä varsinaisesti ole vaan normaali elämänvaihe minun mielestäni.

 

[###]

En ajattele omien lastenhoitamista kotona työksi mutta en myöskään miellä kotihoidontukea äidin palkaksi vaan korvaukseksi esim. siitä että pienet lapset eivät ole hoidossa kunnallisessa hoitopaikassa.

 

["vieras"]

No eihän se työtä olekaan. Mutta ei myöskään tarkoita sitä, että äiti vain lekottelee ja laiskottelee kotona.

 

[Rollolainen]

ei se työtä ole samat työt ne on palkkatyötä tekevällä tai opiskelijallakin. Kotiäideillä van on enemmän aikaa kaikken tähän ja silti muka eivät ehdi.
Itse kotona lasten kanssa olleena, sanon että oli se paljon helpompaa kuin työssäkäynti.
Vaikka silloin kun kaikki neljä sairasti vuorollaan vesirokon ja yksin hoidin koko taloutta 2kk, oli hatken rankempaa, mutta ei se silti ollut mitään työhön verrattuna.

 

[säpäle harmaana]

Niin eihän lumityöt ja kotityötkään ole työtä, mutta silti niissä on tuollainen kummallinen pääte.

 

[hyvää yötä]

Really? Meinaat että olet eka täällä palstalla, joka ajatteli aloittaa asiasta keskustelun? joka ekaa kertaa ajatteli asiaa. Vau

 

[miela]

Ei se ole työtä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kotiäidillä/-isillä on paljon työtä silti tehtävänä kotona. Ainakin meillä koko päävastuu kaikesta lasten kasvatuksesta on minulla: kyselen läksyt, koska mies on joko iltavuorossa eli kokonaan poissa tai sitten tulee aamuvuorosta kuitenkin sen verran myöhäseen, että sinne saakka ei läksyjä jätetä. Vastaan enemmän ruoka, pyykki ja siivouspuolesta, koska olen kotona. Eli en ole töissä, mutta minulla on paljon töitä ja olen monesti väsyneempi päivän jälkeen kuin mieheni. Siinä missä mies nukkuu 20min. päikkärit, niin minusta tuntuu, että pitäs päästä kaheksi tunniksi vaan istumaan ja kuuntelemaan hiljasuutta. Ettei kukaan huutas ÄITIIIIIIIII....

 

["aloittaja"]

No jos olen oikeassa, miksi sitten niin usein, tälläkin palstalla, vöyhkätään aiheista "kotiäidin työtä ei yhteiskunnassa arvosteta" tai "yhteiskunnan pitäisi enemmän tukea kotiäidin työtä"?

Olen iloinen siitä, että maassamme tuetaan lapsen ehdoilla tapahtuvaa kehitystä varhaislapsuudessa, mutta silti ihmettelen kovasti sitä, että ajatuksena niin kovasti on, että yhteiskunnan pitäisi missä taloustilanteessa tahansa tukea tätä "kotiäidin työtä" vaikka muilla sektoreilla taloudessa tapahtuisi vaikka mitä.

Eikö niinkin ison asian kuin lapsen kasvatuksen pitäisi lähteä vakaasta harkinnasta myös taloudellisessa mielessä? Vahinkoja toki sattuu ja elämä heittelee, mutta peruslähtökohdiltaan olisi minusta kaikille osapuolille reilua toimia niin, että itse pystyy, myös taloudellisesti, olemaan omien valintojensa takana.Näin jäisi yhteiskunnalle resursseja tukea niitä, jotka oikeasti sitä tarvitsisivat.

 

[Glenn.]

Mie en oo koskaan tajunnu näitä jotka työskentelee yrityksessä kotiäiti tjsp :headwall:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että työ on työtä ja kotona (hoitovapaalla) lasten kanssa oleminen on elämää.

 

[miela]

Ja joo, yhden kanssa se olis kyllä tosi helppoa MINUN mielestäni, mutta kahden pienen läksyt on kyseltävänä ja kaksi pientä on kotona (1 ja 3).

 

["vieras"]

Et ole ainoa etkä ole outo. Minusta on outoa laittaa lapset hoitoon ja itse löhöillä kotona. Itse haluan olla lapseni kanssa niin paljon kuin ikinä pystyn.

 

[miela]

Jos yhteiskunta huonossa talouden tilassa lopettaa esim. kotihoidon tuen, niin sitten menot kasvaa. Lapsia menee hoitoon ja kotihoidon sijasta nostetaan työttömyyskorvausta, joka on muuten suurempi kuin kotihoidontuki. Koska huonossa taloustilanteessa tuskin läheskään joka kotiäidille löytyisi töitä.

 

["vieras"]

Ei se ole työtä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kotiäidillä/-isillä on paljon työtä silti tehtävänä kotona. Ainakin meillä koko päävastuu kaikesta lasten kasvatuksesta on minulla: kyselen läksyt, koska mies on joko iltavuorossa eli kokonaan poissa tai sitten tulee aamuvuorosta kuitenkin sen verran myöhäseen, että sinne saakka ei läksyjä jätetä. Vastaan enemmän ruoka, pyykki ja siivouspuolesta, koska olen kotona. Eli en ole töissä, mutta minulla on paljon töitä ja olen monesti väsyneempi päivän jälkeen kuin mieheni. Siinä missä mies nukkuu 20min. päikkärit, niin minusta tuntuu, että pitäs päästä kaheksi tunniksi vaan istumaan ja kuuntelemaan hiljasuutta. Ettei kukaan huutas ÄITIIIIIIIII....

Ja sun lapset on kouluikäisiä? Hehän ovat koulussa päivät pitkät!!! Siinäpä on "työtä"

 

[###]

[QUOTE="aloittaja";28927889]Eikö niinkin ison asian kuin lapsen kasvatuksen pitäisi lähteä vakaasta harkinnasta myös taloudellisessa mielessä? Vahinkoja toki sattuu ja elämä heittelee, mutta peruslähtökohdiltaan olisi minusta kaikille osapuolille reilua toimia niin, että itse pystyy, myös taloudellisesti, olemaan omien valintojensa takana.Näin jäisi yhteiskunnalle resursseja tukea niitä, jotka oikeasti sitä tarvitsisivat.[/QUOTE]

Eli päivähoidosta voisi maksaa nykyistä huomattavasti suurempia maksuja jokainen perhe itse?

 

[Nooooo]

Työtä ja työtä tää menee jo ihan mahdottomaks nykyään kun siitäkin tarvii jo vääntää mikä on työtä Voi kun ihmisillä olis elämä ja ei tarvisi päätään vaivata tuommoisellakaan. Ehkä sana työ tarvisi poistaa koska on epäselvää mitä se tarkoittaa kellekkin.

 

[Millenia]

Semantiikkaa. Eihän se mitään ansiotyötä ole, mutta kuten tuossa mainittiin niin ei ne kotityötkään töitä ole. Mutta kuitenkin ovat. Riippuu siitä mitä sillä työllä tarkoitetaan.

Itselleni kotiäitiys oli kyllä todella rankkaa. Vieläkään ei lomat oikein tunnu lomilta kun ne ovat enimmäkseen vain siivousta ja lasten passaamista. Mielestäni hyvin raskasta henkisesti. En haluaisikaan työskennellä pienten lasten parissa, he ovat hyvin kuluttavia otuksia, imevät kaiken energian todella nopeasti.

 

[Ultramariini]

En minäkään nimittäisi omien lasteni hoitamista työksi, jos tässä termeihin takerrutaan. Mutta työlästä se kyllä voi olla ja kotona lapsiaan hoitavienkin on oikeus väsyä.

Toisten lasten hoitaminen voikin sitten ollakin jo työtä. Siitä jopa joillekin maksetaan.

 

[miela]

[QUOTE="vieras";28927906]Ja sun lapset on kouluikäisiä? Hehän ovat koulussa päivät pitkät!!! Siinäpä on "työtä" [/QUOTE]

Kaksi kouluikäistä alakoulun alemmilla luokilla sekä 1 ja 3 ikäiset kotona.

 

["aloittaja"]

Eli päivähoidosta voisi maksaa nykyistä huomattavasti suurempia maksuja jokainen perhe itse?

Vaikka näin. Nykyäänkin on käsittääkseni joka kunnassa systeemi, että päivähoidosta maksetaan tulojen mukaan.
Minä maksan 280, kaverini 80 samasta päivähoidosta.

Toinen kaverini, joka asuu Yhdysvalloissa, on säästänyt useita tuhansia dollareita lapsensa collegeopintoihin jo ennen lapsen syntymää. En tarkoita, että tuo systeemi olisi hyvä tai reilu, mutta kyllä se kaverin vähän pistää miettimään, hankkiiko toisen lapsen vai ei. Ehkä voisi olla tätäkin tervettä miettiä Suomessakin eikä vain olla ajatuksella "yhteiskunta hoitaa" ja "kyllä tämä jotenkin lutviutuu".

Välillä tuntuu, että raha on se, joka ihmiset saa ajattelemaan ja pysähtymään tulevaisuuden pohdintaan tarkemmin. Jos mietittäisiin tarkemmin lapsen hankkimisen muitakin kuin "kivoja" puolia, voisivat perheet olla enemmän valmistautuneita lapsen tuloon ja kasvuun ja kasvamisen tuomiin haasteisiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="outo";28927834]Olenko ainoa?

Nautin suunnattomasti ajastani kotona lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä. Mutta ei se minusta mitään työtä ollut vaan ihana osa elämää. Ei se aina helppoa ole, mutta ei elämän pidäkään olla.

Edelleenkin, kun olen jo työelämässä, koen tekeväni työtä työpaikallani, mutta kotona olo ja lasten kanssa puuhaaminen ja heitä harrastuksiin kuskaaminen ei ole työtä vaan elämää,jonka olen ihan itse valinnut, koska olen perheen päättänyt perustaa.

Olenko outo?[/QUOTE]

Et ole ollenkaan outo vaan ihan harvinaisen selväjärkinen nainen jonkalaisia tämä maa tarvitseekin.

 

["äitix6"]

Minä oon 12 v ollu kotiäitinä. Kuusi lasta. En koe tätä työksi...enkä ole koskaan ajatellu että tämä olis työtä. Tää on mun elämää.

 

["mona"]

No itse en ajattele että yhteiskunta maksaa minulle siitä TYÖSTÄ että olen lasten kanssa kotona, vaan tukee sitä että yritän kasvattaa lapsistani ITSE mahdollisimman selväjärkisiä ja menestyviä yksilöitä ilman että menetän oma työpaikkani ja urani.

 

[---*]

Siis MITÄ, tosi rankkaa elämää, lapsilta pitää läksyt kysellä ja kaikkea. Vähän sama kuin jos sanoisin, että kyllä on hemmetin rankkaa, joudun siivoamaan kissanvessat joka päivä. Hemmetti kun ne kissat menee paskomaan päivittäin, ja pissojakin näkyy useammat päivässä. Ja lemmikit olen ihan vapaaehtoisesti hankkinut, ei kukaan pakottanut.

Jos teet lapsen niin saattaa olla, että lapsi menee joskus kouluun. Läksyjen kysely tai kyselemättä jättäminen on ihan oma valinta. Siivoaminen on oma valinta. Lasten kanssa hiekkalaatikolla istuminen on oma valinta.

Mielestäni ollaan etuoikeutettuja, että valtio maksaa lapsen kanssa kotona olemisesta. Voihan se joskus työlästäkin olla, mutta ei siitä sädekehää tai "yhteiskunnan tukipilari" -mitalia saa.