Olen väsynyt äiti..töihin paluu aiottua aikaisemmin?

["meikku"]

Olen vilkkaan 1-vuotiaan äiti. Yöt ovat vielä katkonaisia ja lapsi on kokoajan hereillä ollessaan liikkeessä, ei viihdy paikoillaan juuri ollenkaan. Viikolla kun mies pääsee töistä, hän haluaa omaa aikaa töiden jälkeen ja on ihmeissään jos pyydän häntä katsomaan lapsen perään, jotta saisin esim. syödä rauhassa. Viikonloppuisin miehellä on omat harrastuksensa ja vaikka olisin kuinka väsynyt, mies lähtee harrastukseensa. Arki on väsyttänyt minut täysin

Aluksi ajattelin että olisin kotona kunnes lapsi täyttää 2-v, mutta nyt on alkanut kutkuttaa ajatus töihin paluusta aikaisemmin. Kaipaan todella omaa aikaa, ruokarauhaa ym. Onko muita jotka ovat palanneet töihin aiottua aikaisemmin?

 

[hjiji]

No tuo aika on tuollaista. Teet vaan kodin turvalliseksi, niin lapsi ei ehdi loukata itseään vaikka söisitkin. Univelkaisena töissäkään ei oikein helppoa ole, vai onko sinulla erityisen leppoisa työ?

 

["Vieras"]

jos yöt on nytkin katkonaisia niin mitä luulet niille tapahtuvan jos menet töihin? Lapsi kaipaa entistä enemmän huomiota yöllä..
Voisin harkita aiempaa töihinpaluuta jos mies jäisi puolestaan kotiin. Toki se edellyttäisi sitä että työnantaja ottaisi aiemmin takaisin.

Kuulostaa vaan siltä että teidän ongelmat on ihan muualla kuin sun kotonaolossa. Kai sä voit illalla /viikonloppuisin lähteä lenkille/kirjastoon/kahvilaan jos haluat omaa aikaa ja omaa rauhaa? Jos mies ei kysy sun lupaa omiin harrastuksiinsa niin toki sä voit lähteä omille menoilles vaikka joka ilta miehen tultua töistä.

 

["Vieras"]

Tuosta syömisestä vielä.. Ite laitan lapselle ruoan nenän eteen ja itselle samoin. Lapsi syö itse den aikaa kun minä syön ja vasta itse syötyäni alan syöttämään lasta jos vielä tarvii apua. Annan siis helposti sormin syötävää, esimmkeitettyjä kasviksia, makarooneja, perunoita sen ikäiselle joka ei vielä osaa käyttää lusikkaa. Meillä on aika pienet vauvat jouyuneet sopeutumaan siihen että itse on syötävä jossei jaksa odottaa äidin ruokailua. Jossä aina syötät lapsen ensin niin et ikinä saa ruokarauhaa vaan aina pitää olla passaamassa.

 

["meikku"]

Ei ole työ mitään leppoista, hoitoalalla työskentelen. En osannut silti kuvitella kuinka raskasta kotona oleminenkin voi olla. Aluksi kärsittiin koliikista, onneksi sen jälkeen on helpottanut, mutta edelleen tuo on huono nukkuja ja ulkonakin nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa, sisälle päiväunille nukuttaminen kestää yli tunnin, kun lapsi yrittää kaikki temput ettei vaan nukahtaisi..
Olen tehnyt kyllä kodin turvalliseksi, mutta jostain syystä aina kun syön niin lapsi itkee/kitisee ja kirjaimellisesti roikkuu jalassani kiinni.
Ehkä tää tästä joskus helpottaa?

 

["meikku"]

Olen kyllä kokeillut tuota sormiruokailua, mutta lapsi heittää ruuan palaset lattialle ja naurahtaa. Tuntuu että hänen mielestä on hauska katsoa miten ruoka lätsähtää lattialle :/

 

["Vieras"]

[QUOTE="meikku";29194835]Olen kyllä kokeillut tuota sormiruokailua, mutta lapsi heittää ruuan palaset lattialle ja naurahtaa. Tuntuu että hänen mielestä on hauska katsoa miten ruoka lätsähtää lattialle :/[/QUOTE]

No, anna heitellä ihan rauhassa vaan, keskity sinä omaan ruokailuusi. Laita ruokaa lautaselle sen verran vähän ettei tuu hirveetä sotkua. Ulsbuoyias huomaa kyllä pian että sitte ei oo enää kivaa kun ruoka lautasella on loppu ja sotkemisella ei saanu edes äidin huomiota. Siinäpähäb istuu sitten tyhjän lautasen kanssa ja odottaa että äiti saa
Syötyä(turvavyö syöttötuolissa on tietysti kiva). Äläkä opeta lapselle että huutamalla saa tahtonsa läpi.

 

["vieras"]

Mulla auttoi se kun lapsi meni hoitoon hieman aiemmin, eli 1,5-vuotiaana. Olen myös hoitoalalla eli siellä töissäkään helpolla päässyt, mutta sai ainakin muutakin elämää, aikuista juttuseuraa ja ruokarauhan. Teen vuorotyötä ja lapsi oni hoidossa 2-3 päivää hoidossa. Molemmille varmaan parempi ratkaisu. Olin jo niin kyllästynyt, että kyllähän se lapsikin sen huomaisi. Nyt tunnen olevani parempi äiti ja jaksan paremmin touhuta lapsen kanssa, kun pääsen välillä pois.

 

["hmm"]

Öö, miten voit suostua tuollaiseen? Itse kun olin äitiyslomalla niin heti kun mies tuli töistä alkoi mun oma aika ja lähdin salille/kaverille/lenkille tai söin rauhassa. Sama juttu nyt toisinpäin kun olen itse töissä ja mies kotona 10kk ikäisen kanssa, miehen vapaa-aika alkaa kun tulen kotiin, muutenhan en näkisi lapsia juuri koskaan!

 

["vieras"]

Tuota noin niin.. Miksi lapsia tehdään jos niitä ei haluta hoitaa ja kasvattaa itse? Vaan heti kun vaan mahdollista niin sysätään se pieni hoitoon, muiden hoidettavaksi? En tajua en

 

["Sadie"]

Ap:n mies on urpo! Tottahan sen miehenkin kuuluu osallistua ja antaa sille äidillekkin sitä omaa aikaa. Ei tollaseen saa alistua.

 

["Vieras"]

Kyse tuskin on siitä että miksi lapsia tehdään jos niitä ei haluta hoitaa. Vaan siitä että jaksaisi olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleen, kun saisi omiakin voimavaroja joskus täydentää. Kyllä jokainen ihminen tarvitsee sitä omaa aikaa, edes hieman.
Töissä on kyllä rankkaa jos ei öitä saa itse nukuttua ja yleensä iltaisin lapsi sitten kiukkuaa kun haluaa huomiota ja on väsynyt hoitopäivän jälkeen.
Onnistuisiko sinun tehdä vaikka jotain sijaisuuksia tai vaan muutamia vuoroja että pääsisit irti siitä kotiarjesta välillä?
Oletteko istuneet miehen kanssa pöydän ääreen ja keskustelleet oikeasti asiasta. Sinäkin voit sanella ehtoja ja sanoa miehelle, että silloin kun hänellä ei ole harrastuksia niin sinä voit vaikka yhtenä iltana viikossa mennä salille tai joka lauantai-tai sunnuntaiaamupäivä pariksi tunniksi kaupungille tai kirjastoon. Uskoisin että mieskin ymmärtää kun hänelle vääntää asian rautalangasta. Monet ukot ei vaan sitä vaimon väsymystä huomaa eikä sitä kun vaimo ohimennen nakkaa että hänkin tarvitsisi omaa aikaa. Tehkää siis viikkoaikataulu itsellenne.

 

["Vieras"]

Miehesi erityisen itšekkäältä yksilöltä. En hyväksyisi en...

 

["äiti88"]

Meillä samanikäinen suunnilleen ja ihan samaa taistelua on kovin tuittupäinenkin vielä. Ei se tee susta huonoa äitiä, vaikka et aina jaksa. Itse teen keikkatöitä välillä, niin saan vähän vaihtelua päiviin. En itse jaksaisi olla hyvä äiti 24/7 365 päivää vuodessa, omaa aikaa on saatava tavalla tai toisella.

Ja miehen kanssa sun pitää ottaa asia puheeksi, sä suunnittelet myös omia menoja ja harrastuksia välillä ja sit vaan MENET. Ilmoitat että ensi tiistaina klo. 18 mulla on kahvakuulajumppa ym Tiinun ja Liinun kanssa tulen takaisin klo. 21, piste. Molemmilla täytyy olla myös omaa aikaa! Antaa miehen mussuttaa jos mussuttaa.