E
Eräs Vakkari
Vieras
Äitini on 42v. Lapsenlapsia hänellä on 4, vanhin 9 ja nuorin 2,5. Hän ei ole hoitanut ketään lapsista koskaan, ei päivääkään. Kysytty on noin kerran vuodessa voisko hoitaa että sais edes kerran vuodessa käydä miehen kanssa kahdestaan jossain...no vastaus on että ei käy nyt kun on jo omia suunnitelmia.
Asumme tosi lähekkäin mutta käymme ehkä kerran kaksi kuukaudessa vanhempieni luona "kylässä", koska äitini tyyli on tämä sinne tultaessa;
Ei kenenkään tervehtimistä, olohuoneeseen hiljaa istumaan nenä kiinni tv:seen taikka samantien koiran kanssa lenkille ku me ajetaan pihaan. Voisiko enää selvemmin näyttää että seura ei kiinnosta :`(.
Nämä meidän välit alkoi tänä vuonna mennä näin tylyiksi, en tajua miksi.
Enää ei soitella, ei edes puhuta nähdessä, itseni vielä pidän kasassa mutta lapsien takia surettaa koska he pyytävät usein mummun luo mutta miksi mä sinne menisin istumaan hiljaa yksikseni ja juoksemaan kuopuksen perässä, sitä mä saan tehdä tarpeeksi kotonakin. Ainut miksi enää vanhempieni luona käyn on kotona asuvat sisarukset ja isäni. Isältä olen kysellyt että tietääkö hän mikä äiteelläni on mutta ei isäni mukaan mikään, mahtaa olla sokea isäni.
Äitini käy usein pihassamme lenkillä käydessään mutta ikinä ei tule sisälle tai soita ovikelloa vaan käy vaan katsomassa ilmeisesti minkälainen kaaos meidän pihalla sillä hetkellä taas on, eilen hän oli taas käynyt tässä ja vienyt poikani kolmipyörän mennessään koska se on kuulemma hänen vanha,laittoi illalla vaan sellaisen teksiviestin.
Nyt olen todella vakaasti päättänyt että en muista äitiäni mitenkään sunnuntaina, kohdistan kaikki muistamiset rakkaalle mummolleni josta on tullut nyt sitten kuin se äiti minulle, nuori hänkin vielä...
Sydän murskana tämän kirjoitin, tässä on vain pieni osa kaikesta mun ja äidin välillä, mutta näin...Kiitos että sain purkaa tämän tänne :`(
Asumme tosi lähekkäin mutta käymme ehkä kerran kaksi kuukaudessa vanhempieni luona "kylässä", koska äitini tyyli on tämä sinne tultaessa;
Ei kenenkään tervehtimistä, olohuoneeseen hiljaa istumaan nenä kiinni tv:seen taikka samantien koiran kanssa lenkille ku me ajetaan pihaan. Voisiko enää selvemmin näyttää että seura ei kiinnosta :`(.
Nämä meidän välit alkoi tänä vuonna mennä näin tylyiksi, en tajua miksi.
Enää ei soitella, ei edes puhuta nähdessä, itseni vielä pidän kasassa mutta lapsien takia surettaa koska he pyytävät usein mummun luo mutta miksi mä sinne menisin istumaan hiljaa yksikseni ja juoksemaan kuopuksen perässä, sitä mä saan tehdä tarpeeksi kotonakin. Ainut miksi enää vanhempieni luona käyn on kotona asuvat sisarukset ja isäni. Isältä olen kysellyt että tietääkö hän mikä äiteelläni on mutta ei isäni mukaan mikään, mahtaa olla sokea isäni.
Äitini käy usein pihassamme lenkillä käydessään mutta ikinä ei tule sisälle tai soita ovikelloa vaan käy vaan katsomassa ilmeisesti minkälainen kaaos meidän pihalla sillä hetkellä taas on, eilen hän oli taas käynyt tässä ja vienyt poikani kolmipyörän mennessään koska se on kuulemma hänen vanha,laittoi illalla vaan sellaisen teksiviestin.
Nyt olen todella vakaasti päättänyt että en muista äitiäni mitenkään sunnuntaina, kohdistan kaikki muistamiset rakkaalle mummolleni josta on tullut nyt sitten kuin se äiti minulle, nuori hänkin vielä...
Sydän murskana tämän kirjoitin, tässä on vain pieni osa kaikesta mun ja äidin välillä, mutta näin...Kiitos että sain purkaa tämän tänne :`(
