J
Jouluenkeli
Vieras
Toivoisin aikuisen asiallista mielipidettä ongelmaani.
Koko kuusitoistavuotisen elämäni narsisti-isäni on terrorisoinut elämääni henkisen -ja fyysisen väkivallan, alkoholismin ja itsetunnon murskaamisen voimin. Äitini erosi isästäni vuoden puolessa välissä, jolloin muutimme äitini ja pikkuveljeni kanssa omaan asuntoon ja isäni omaansa.
Erosta huolimatta äitini käy hyysäämässä isäni luona, hoitaa tätä edelleen kuin pientä lasta, välillä "jotta hän ei käy hankalaksi" ja välillä koska "ovat olleet 30 vuotta yhdessä", välillä muista syistä. Tämähän ei minulle kuulu enkä ota asiaan kantaa, sillä aikuinen ihminen on vastuussa omista päätöksistään.
Välillä äitini muistuttaa, että muutettu on minun vuokseni ja että en osaa olla mistään tyytyväinen kun kaikki on laitettu viimeisen päälle (materiaalisesti tämä kyllä totta)
Isäni soittelee lähes päivittäin kännissä kotiimme ja käyttäytyy edelleen sairaasti. Kärsin jatkuvasti painajaisista, ahdistuksesta ja itsetuntoni on murskana - isäni käytöksen vuoksi. Äitini mielestä olen vain teatraalinen, välillä ymmärtää minua, välillä tiuskii että ylireagoin ja että kaikki on kuitenkin niin hyvin, nyt kun olemme muuttaneetkin.
Nyt hän on tulossa jouluksi tänne syömään ja saunomaan, ja itse ilmoitin että en yksinkertaisesti voi viettää joulua hänen kanssaan joten lähden ystäväni luokse vierailun ajaksi, joka on hänellekin erittäin ok. Äitini mielestä olen täysin sydämetön kun en ajattele isääni, häntä tai veljeäni, jälleen koska he ovat olleet 30 vuotta naimisissa ja koska hän on isäni, kaikesta huolimatta.
En tänäkään vuonna toivonut lahjaksi mitään muuta kuin rauhaa ja sitä ettei tarvitsisi jännittää kuten joka joulu - mutta taas saan monella tuhannella eurolla täysin merkityksettömiä lahjoja.
Olenko siis täysin kylmä ja kamala ihminen kun ajattelen että minulla on oikeus rauhalliseen jouluun tulen kotiin vasta illaksi juhlimaan joulua kun isäni on lähtenyt?
Koko kuusitoistavuotisen elämäni narsisti-isäni on terrorisoinut elämääni henkisen -ja fyysisen väkivallan, alkoholismin ja itsetunnon murskaamisen voimin. Äitini erosi isästäni vuoden puolessa välissä, jolloin muutimme äitini ja pikkuveljeni kanssa omaan asuntoon ja isäni omaansa.
Erosta huolimatta äitini käy hyysäämässä isäni luona, hoitaa tätä edelleen kuin pientä lasta, välillä "jotta hän ei käy hankalaksi" ja välillä koska "ovat olleet 30 vuotta yhdessä", välillä muista syistä. Tämähän ei minulle kuulu enkä ota asiaan kantaa, sillä aikuinen ihminen on vastuussa omista päätöksistään.
Välillä äitini muistuttaa, että muutettu on minun vuokseni ja että en osaa olla mistään tyytyväinen kun kaikki on laitettu viimeisen päälle (materiaalisesti tämä kyllä totta)
Isäni soittelee lähes päivittäin kännissä kotiimme ja käyttäytyy edelleen sairaasti. Kärsin jatkuvasti painajaisista, ahdistuksesta ja itsetuntoni on murskana - isäni käytöksen vuoksi. Äitini mielestä olen vain teatraalinen, välillä ymmärtää minua, välillä tiuskii että ylireagoin ja että kaikki on kuitenkin niin hyvin, nyt kun olemme muuttaneetkin.
Nyt hän on tulossa jouluksi tänne syömään ja saunomaan, ja itse ilmoitin että en yksinkertaisesti voi viettää joulua hänen kanssaan joten lähden ystäväni luokse vierailun ajaksi, joka on hänellekin erittäin ok. Äitini mielestä olen täysin sydämetön kun en ajattele isääni, häntä tai veljeäni, jälleen koska he ovat olleet 30 vuotta naimisissa ja koska hän on isäni, kaikesta huolimatta.
En tänäkään vuonna toivonut lahjaksi mitään muuta kuin rauhaa ja sitä ettei tarvitsisi jännittää kuten joka joulu - mutta taas saan monella tuhannella eurolla täysin merkityksettömiä lahjoja.
Olenko siis täysin kylmä ja kamala ihminen kun ajattelen että minulla on oikeus rauhalliseen jouluun tulen kotiin vasta illaksi juhlimaan joulua kun isäni on lähtenyt?
Nykyään taas huomattavasti rennommin ja virheellisemmin. 