Olen väsynyt teeskentelemään ettei miehen lapsuuden perheen käytös loukkaa (lähinnä anopin / sisarusten)

["maiju"]

Olen ehkä liian kiltti ihminen ja sen vuoksi mukaillut / myötäillyt miehen vanhempien ja sisarusten ajoittain jopa törkeää käytöstä. Tavallaan sopeutunut siihen, että noilla vierailuilla loukataan / piikitellään ja kylvetään pahaa mieltä. Olen viimeisilläni raskaana ja ehkä se omalta osaltaan vie energian pois teeskentelystä, että olisin ok tuon käytöksen suhteen.

Ensimmäistä kertaa sitten miehen lapsuuden perheen tapaamisen näytin sen mitä tunsin. En siis edelleenkään sanonut "suoraan" vaan en hymyillytkään alistuneesti enkä yrittänyt pelastaa inhottavia tilanteita kääntämällä keskustelun muualle tms. Olin aidosti sen näköinen kuin miltä minusta tuntui.

Esimerkki: miehen sisko näki uuden automme - minulle ostetun "kakkosauton" nyt kun jään äitiyslomalle. Mies sanoi siskolleen: eikö ole kiva pikkuauto, ostin Maijalle sen viime viikolla. Sisko: oho, aijaa, luulin että se oli isän vanha työautonromu (auto on pakasta vedetty).

Katsoin naista juuri sillä ilmeellä jonka tunsin sillä hetkellä; kateellinen, läpinäkyvä ihminen... Nyt loppui tämä mielistely.

 

["HEH"]

Hhhuuu...hurjaa...

 

["Minä"]

Joo, ei kannata teeskennellä. Jätä omaan arvoonsa tollaset jutut.

 

[erratic harmaana]

Kuule jos sitä paskaa alistuu kuuntelemaan, niin saat kuunnella vaikka maailman tappiin. Anna olla omassa arvossaan..

 

["miukkis"]

Kuule, ei sitä tilannetta katseella korjata, avaa suusi hyvä nainen!

 

["Mirva"]

Ei kannata peitellä liikaa sitä mitä oikeasti ajattelee. Asiat riippuvat hyvin paljon näkökulmasta. Joskus vaan menee niin että mielipide sanojasta vaikuttaa siihen miten asiat haluaa kuulla. Voi olla että sanoja ei aina tajua miten sinä koet sanotut asiat. Totuus tilanteesta voi olla jossain puolitiessä, eikä teistä kumpikaan osapuoli ole välttämättä "oikeassa" tai "väärässä".

Voi hyvinkin olla totta että puhuvat ikävään sävyyn asioista. Toisaalta jos et ole ikinä näyttänyt että sanotut asiat sinua häiritsevät, niin voivat ajatella että puhutut asiat eivät sinua häiritse. Voi olla ettei niitä ole sanottu loukkaavassa tarkoituksessa. Eri perheissä voi olla aika käsittämättömän isojakin eroja sen suhteen miten toisten kanssa "normaalisti" keskustellaan ja ollaan.

On ihan hyvä vetää rajoja siihen mitä itse sallii. Voin todeta parin kymmenen vuoden kokemuksella oman miehen sukulaisista että hyvin erilaisten luonteiden ollessa kyseessä joskus joutuu ihan rautalangasta vääntämään puolin ja toisin mikä on ok ja mikä ei. Se vaan ottaa aikaa että hioudutaan niin että tullaan toimeen. Jos jokaisesta asiasta ollaan laittamassa välejä poikki ei mikään korjaannu tai muutu. Olen itsekin ottanut yhteen anopin ja miehen siskojen kanssa, mutta tässä vaan ollaan ja ajan myötä ehkä vähän viisaampina sen suhteen miten tullaan reilusti toimeen keskenään.

 

["vieras"]

En minäkään enää teeskentele. Jaksoin 7 vuotta hymyillä. Nyt olen 9 vuotta ollut oma itseni. He on paskamaista, pikkumaista ääliösakkia koko lestalauma. Kyylääviä, juoruavia omahyväisiä paskiaisia. Sinne vaan, taivaaseen, että helemat paukkuu. =)