Olen vauvan kanssa kotona ja jäänyt todella yksin, mistä apua? Minkä tahon puoleen kääntyä?

["gunilla"]

Meillä on kaksi lasta, 3v ja sylivauva. Mielestäni en kärsi synn.jälk.masennuksesta, mutta tietyt tosiasiat pyörivät mielessä alituisesti, esim. se miten yksin me ollaan. Kukaan ei välitä, meitä ei esimerkiksi ole vauvan kanssa käynyt katsomassa kuin kaksi sukulaista, oma siskoni ei ole tullut ja kun heikkona hetkenä kerroin miten surullinen siitä olen, hän "hyökkäsi" ja puolusteli, suuttui minulle. Minä olin se joka päätyi pyytämään tilanteessa anteeksi!

"Ystävä", jolta odotin vierailua soitti kuukausi sitten, kun olimme olleet pari viikkoa kotona ja sanoi olevansa kiireinen, mutta tulee kyllä käymään pian. Ei ole hänestä kuulunut sen koommin. Tänään päätin, etten häneen enää aseta mitään odotuksia.

Mutta sitten se kysymys - minne minun tulisi ottaa yhteyttä? Mikä taho voisi auttaa? Lähinnä varmaan sitä kuunteluapua ja tukea tässä kaipaisin. Mies tekee vaativassa työssä pitkää päivää ja ottaa osansa valvomistaakasta vauvan kanssa öisin, joten on todella loppu. Kuten tietysti myös itse olen, koska esikoisen kanssa on touhuttava vaikka yöllä olisi valvottu. Miehestä ei ole keskusteluapua sillä tavalla, hän on tosi ratkaisukeskeinen. Haluaisin pohdiskella tilannetta jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Mutta minne soitan? Onko kenelläkään vinkkejä? Kokemuksia?

 

["hmm"]

Perhepalvelukeskus.

 

["äitee"]

Neuvolaan soittaisin ja kertoisin tilanteesta. Jakasatka käydä perhekerhossa avoimessa pk:ssa tms?

 

["piu"]

Eikö neuvolasta ole löytynyt apua? Sieltä yleensä ohjaavat eteenpäin - joko aktiviteetteihin, arjen apua tarjoaviin tahoihin tai jopa ihan terveyskeskuksen psyk. sairaanhoitajalle.

 

[ptt]

Riippuen siitä missä asut, mutta meidän paikkakunnalta saa neuvolan kautta apua perhetyön puolelta.

 

[vierass]

Älä jää lasten kanssa kotiin vaikka olisi kuinka rikkonainen yö takana. Aamupäivällä on leikkipuistoissa aina porukkaa, sinne sekaan vaan niin esikoinen saa leikkiä ja itsekin juttuseuraa muista vanhemmista. Aikakin kuluu siellä huomaamatta. Vauva kasvaa koko ajan ja vaikka nyt on raskasta, vuoen päästä on jo helpompaa.

Tsemppiä!!!

 

[ap.]

[QUOTE="äitee";30763720]Neuvolaan soittaisin ja kertoisin tilanteesta. Jakasatka käydä perhekerhossa avoimessa pk:ssa tms?[/QUOTE]

En todellakaan jaksa. Esikoisen kanssa kävimme ahkerasti kerhoissa ja muskareissa siitä asti, kun hän oli 3kk. Nyt tilanne totaalisen toinen. En vaan kestä sitä hälinää ja levotonta ilmapiiriä pienen vauvan kanssa.

 

[dlaöj]

Lastensuojeluun.

 

[ap.]

Lastensuojeluun.

Miksi? Eihän mun lapsillani mitään hätää ole.

 

[vierass]

Tuonne voit vaikka soitella aluksi tai kirjoitella viestin
http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/vpn/

Suosittelen lähtemään vaikka sinne puistoon, pienempi vaunuihin ja isompi leikkimään edes hetkeksi. Sieltä pääsee helposti pois, jos rupeaa tuntumaan ylivoimaiselta.

Ja kutsu muita tulemaan käymään, vauvaperheeseen harva tuppautuu itse. Mutta ota huomioon, että myös muilla on oma elämä, eivätkä he aina ehdi.

 

[Samassa suossa]

Täällä saman kokenut. Poltin itseni loppuun lasten kanssa, eikä apua löytynyt mistään. Aina olisi pitänyt olla auto käytössä, että olisi kerhoihin päässyt, kun kaikki aktiviteetit väh. 3 km päässä, ei linja-autoja, omaa autoa. Kävellen meno ei oikein ottanut sujuakseen silloin kun oli 6,4,2-vuotiaat ja vauva, joka kärsi neuvolan tunnistamattomasta silen refluksista. Kesähän menee ihan ok, kun nuo pääsi pyörällä menemään ja mä vauvan kanssa kävellen/rattaillen, mutta syksyt, talvet ja keväät tuon kelin kanssa (loska, lumi, hiekka) ja päälle eskarista haut/viennit ja toisten ruokailut ja nukuttamiset..

Mut olisiko teidän seurakunnalta mahdollista saa keskusteluapua? Tai neuvolan perhetyöstä? Lueskele, jos voit, niin blogeja - esim. käsityö, sisustus jne. niistä ei saa puheseuraa, mutta ajatuksia mitä voisi kotona tehdä, jos joskus olisi aikaa ja tilaisuutta tehdä. Sitä voi vain haaveilla. Kuitenkin pitää muistaa, ettei ne ihmiset niihin blogeihinsa huonoja päiviä laita, vaan sitä kuorrutusta ja tekoja - elo on kuitenkin sitä ei mennyt kuin strömssöössä aika usein aika monella.
Lueskele kirjoja kirjastosta, näitä keskustelupalstoja.

Onko sulla sukulaisia, serkkuja, koulukavereita? Tai lapsilla kummeja, isovanhempia? Soittele heille ja puhu säät ja keliolot - ei se syvällisempiä vaadi, kunhan tulee kuulluksi. Pienikin keskustelu auttaa.
Löytyykö läheltä puistoa tai päiväkotia? Joskus voi ihan hyvin mennä vaikka päiväkodin pihaan työntekijöiltä kyselemään hoitopaikan hausta - tehdä tikusta asiaa - että pääsee vaan ihmisten ilmoille. Okei, ei ole ihan tätä varten ne tädit siellä, mutta musta voi ihan hätätapauksessa tätäkin käyttää. Mun ei tarvinnut, juttelut hoitu esikoista eskarista noutaessa.
Monet ehdotti jo neuvolaa - olisiko siellä mitään synnyttäneiden ryhmää, johon voisit koettaa päästä sen varjolla, ettet tunne ketään ja jos sieltä saisi kuopukselle ja itselle seuraa? Tai sitten neuvolan kautta psykologille?

Mistä päin olet? Vai kelpaisko sähköpostiseura kuuntelevaksi korvaksi?

Koeta puhua miehellesi tilanteestasi ja vaadi hengähdystaukoa arjesta. Sillä jo sekin auttaa, että tiedät sulla olevan edes yksi tunti viikossa, jolloin mies hoitaa lapset ja sä saat tehdä sitä mitä tahdot. Lähde silloin lenkille, kirjastoon, minne vain, mutta älä jää kotiin yrittääksesi saada miehestäsi puheseuraa. Hanki oma harrastus ja sitä myötä juttuseuraa.

Tai sitten "hanki" esikoiselle harrastus, jonka aikana mies hoitaa kuopusta tai sitten kuopus on mukana kuljetuksissa, mutta silloinkin saat pienen hetken keskustella lapsia harrastuksiin tuovien vanhempien kanssa. Ja heistä voi löytää saman henkistä seuraa.

Sittenhän noita eri puhelinpalveluja, jos haluaa puhelimessa keskustella heti, eikä pinna riitä noihin toisiin ehdotuksiin. Googlaamalla varmaan löytyy - sori, etten hae valmiiksi.

Onko sulla työpaikkaa odottamassa? Jos on, niin laita sinne postia tai kärrää lapset sinne, mikäli se on inhimillisen matkan päässä.

Koettakaa vääntäytyä puistoon. Ei kaikki puistoile 9-10.30, vaan meitä myöhäispuistoilijoitakin on.

Sitten on MLL:n kerhot, srk: perhekerhot, kuntien avoimet kerhot ja niiden kaikkien muskarit.

Entäs teidän naapurit?

 

[perhekerhoon]

Meet johonkin perhekerhoon tai perhekahvilaan, vauvamuskariin tms. Sieltä saat ystäviä tai ainakin sitä juttuseuraa ja tekemistä päivisin.

 

["mamma"]

Missä päin asut? Tätäkin kautta voisi löytyä ystävä joka on samassa tilanteessa.

 

[njoo]

ehkä kannattaisi myös itse lähteä ulos? minulla kävi vähän sama esikoisen kanssa, lähin perhekahvilaan ja tuustuin naapuruston lapsosiin. kerro edes ketjuun misä päin asut?

 

["Nippe"]

Meillä esikoinen asustaa vielä mahassa, mutta itsekin olen kaipaillut aikuista juttuseuraa, koska mies on yrittäjänä 24/7 töissä. Olen suht uusi täällä paikkakunnalla ja kavereita ei töiden ulkopuolelle ole vielä syntynyt. Eli aika hiljaista ja yksinäistä täälläkin. Et satu Kouvolassa asustamaan?

Nimimerkki Samassa suossa antoikin tosi hyvän listan hyviä vinkkejä. Lisäisin vielä, että kannattaa vaikka etsiä pahimpaan hätään joku chattipalsta, jossa voi reaaliajassa jutella. Itse en osaa tällaista suoriltaan suositella. Mutta jos esim. tuo englantikin luistaa, niin se avaa jo tosi paljon suuremman keskustelukentän netissä.

 

["ninni"]

Järjestääkö paikallinen MLL perhekummeja? Kannattaa hakea sellaista, jos mahdollisuus on!
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/perhekummit/

Jos ei mitään muuta tunnu löytyvän, niin juttele neuvolassa asiasta.
Keksisittekö yhdessä jotain ratkaisuja.

Omat lapset jo hieman isompia, mutta muistan tuon raskaan vaiheen. Minulla auttoi, kun vain menin ulos lasten kanssa. Jonkun ajan päästä patistelin itseni taas kerhoihin ja harrastuksiin. Hiljalleen se siitä taas lähti.

 

[Ehkäisy]

On keksitty.

 

["Veera"]

Menkää ihmeessä perhekahviloihin ja vastaaviin. Varmasti hajoaa jos ei oo aikuista juttuseuraa ja himmailee vaan kotona kaiket päivät.
Tai jos se tuntuu mahdottomalta niin sovi leikkitreffejä, jossei ketään tuttuja oo niin paikallisten hätäkahvit-facebooktyhmien kautta löytyy varmasti seuraa.