Olenko ainoa vanhempi jonka lapsi ei halua mennä eskariin?

["Vieras"]

Eli tyttö aloitti eskarin, kaks eka päivää meni hyvin, mutta jo silloin toisena päivänä oli itkemässä kun menin hakemaan, luuli etten hae ollenkaan.
Samana iltana jo puhui ettei halua enää mennä sinne. Seuraavana päivänä oli itkenyt kun menin hakemaan, ei olisi sitä sanonut ellen olisi itse kysynyt, kun näin että oli itkenyt. Ei sanonut miksi itki, oli ruvennut vain itkettämään.
Siitä eteenpäin joka ilta on ollut itkua ja sitä että ei halua mennä ja kovasti varmistelee että tulethan sitten varmasti hakemaan jne.jne.

Tänään sitten tuli itku jo siinä vaiheessa kun piti mennä sisälle.

Tuntuu äitinä niin pahalle, kun muut lapset menevät suu hymyssä sisälle.

Onkohan kellään muulla ollut samanlaista?

 

[mama the strange]

Onko lapsi ollut tähän asti kotihoidossa? Jos näin on, on tuo itkeminen yms. ihan normaalia lapselle, joka ensimmäistä kertaa joutuu olemaan erossa vanhemmista noin pitkän ajan.

Voisit jutella eskarin opettajan kanssa ja kysyä, että miten päivä on mennyt, onko kavereita jne... jos kavereita löytyy ja muutenkin päivä sujuu on tuo vain jonkinlaista eroahdistusta. Uskon, että menee ohi. Toisaalta, jos tuollainen käytös jatkuu pidempään voivat syyt olla jossain syvemmällä. Mutta itse katsoisin tilannetta ihan rauhassa. Eskari on kuitenkin hyvää harjoitusta koulua varten ja en ainakaan itse ottaisia tuossa tilanteessa lasta pois.

Omani aloitti myös eskarin. Oma lapseni on ollut jo vuosia hoidossa ja aloitti eskarin periaatteessa hyvillä mielin, mutta tietysti pitkän loman jäljiltä oli hiukan alkukankeutta.

 

["Anni"]

Et toivottavasti ole ottamassa tyttöä kotiin? Nyt juttelua opettajien kanssa ja voisitko ehkä mennä viemään tytön ihan eskarihuoneeseen saakka. Siellä ihastelet kaikkea jne. Nyt onneksi viikonloppu edessä.

 

[Nellien]

Meillä oli oikeastaan koko päiväkotiaika tollasta(tosin ei niinkään itkenyt,mutta sanoi ettei halua mennä), nyt on koululainen ja vieläkin jäisi mielummin kotia. en osaa auttaa.

Tietty ois hyvä selvittää että ei oo joutunut kiusatuksi? tunteeko olonsa yksinäiseksi,onko kaveria? millasia nää eskaritädit ovat?

 

["Tia"]

Miun poika kävi eskarissa harvakseltaan. Viimeist 2kk oli poissa kokonaan. Meilläkin oli alussa hankalaa mutta tottui kuitenkin äkkiä. Meillä kuitenkin aamut tökki niin pahasti että en katsonut tarpeelliseksi joka aamuista tappelua kun eskari ei kuiteskaan pakollinen ole ja itse olin kotona pienimmän kanssa...näin ollen meiän poika oli kaiken kaikkiaan varmaan vain puolet eskai ajasta paikalla =)

 

["Aloittaja"]

Lapsi on ollut kotihoidossa. Itsekin mietin tuota, että voisiko päivää vaikka lyhentää näin alussa tai olla jopa muutaman päivän pois välillä, että tavallaan tulisi sellainen loiva lasku tuohon hommaan.

 

["Lissu"]

Sanoisin että normaalia. Noin meilläkin on mennyt hoidonaloitukset, ensin odotetaan ja mennään innolla, sitten tulee se vastareaktio ja poru ja huuto, sitä kestää ehkä viikon minkä jälkeen mennään taas ihan mielellään. Lapsi hakee uusia rutiineja vanhojen tilalle ja uutuudenviehätys on karissut. Jos pystyt pitämään vähän lyhempää päivään niin hyvä, mutta älä jätä viemättä. Kyllä se siitä.

 

["Aloittaja"]

Saako eskari päivää lyhentää?

 

["Lissu"]

[QUOTE="Aloittaja";26924196]Saako eskari päivää lyhentää?[/QUOTE]

Eskari siis kestää sen 4 h. Se aika "pitäisi" olla paikalla. Tarkoitin että jos lapsesi jää eskarin jälkeen vielä hoitoon, niin sitten päivää voisi yrittää alkuun lyhentää.

Mä sanosin että älä jätä viemättä eskariin, sillä silloin se kynnys vaan nousee mennä sinne ja lapsi oppii että hänellä on vaihtoehtojakin tässä. Vie vaan sitkeästi, veikkaan että viikon sisään helpottaa. Löytyy ne kaveritkin, näin alussa ne ryhmät muodostuvat.

 

["Aloittaja"]

Niin se kestää 4 tuntia, mutta onko pakko olla joka päivä se 4 tuntia? Jos vaikka välillä hakisin aikaisemmin pois. helpottaisko se tottumista tilanteeseen.

 

["Lissu"]

[QUOTE="Aloittaja";26924265]Niin se kestää 4 tuntia, mutta onko pakko olla joka päivä se 4 tuntia? Jos vaikka välillä hakisin aikaisemmin pois. helpottaisko se tottumista tilanteeseen.[/QUOTE]

Voithan kysyä eskarin hoitajilta. Itse varmaan pitäisin kuitenkin sen neljä tuntia, että muodostuu heti ne rutiinit mitä sitten jatkossa noudatetaan.

 

[hoitotätsy]

Ihan normaalia, älä huoli.

Minä neuvoisin, että juttele lapsen kanssa ihan niin että otat aikaa asialle.
istutte alas, rohkaiset lasta puhumaan tunteistaan.
Miksi hän luuli ettet tule hakemaan? Sanoiko joku jotain? Tapahtuiko jotain, tuntuiko aika pitkältä, tuliko ikävä?
Kerro, että hän on sinun rakas tyttösi etkä koskaan voisi jättää häntä hakematta.


Keksikää yhdessä joku juttu, millä tyttö voi lohduttautua jos tulee ikävä.
Eskarireppuun joku sinuun liittyvä juttu, vaikka hiuspampula tai huivi. Tai valokuva teistä...
Voitte tehdä siitä vaikka yhteisen salaisuuden.

Aamuisin voit jutella viedessäsi, että "sitten kun haen sinut eskarista niin mennään kauppaan / postiin / kotiin ja tehdään sitä tätä ja tuota". Lapset rakastavat konkreettisia juttuja ja esimerkkejä.

Lapsi tarkkailee sinun reaktioitasi.
Voit jutella eskarin tädille, että "hei Tarja, tuntuipas mukavalta tuoda "Liisa" tänne eskariin kun olette niin mukavia kaikki hoitajat. Minunkin on kiva tästä lähteä töihin kun tiedän että "Liisan" on hyvä olla täällä. Kun tulen hakemaan häntä niin on taas jännää kuulla mitä olette tänään tehneet"

Tässä jotain mitä minulle tuli mieleen, toivottavasti edes joku vinkki auttaa

 

[leijona76]

[QUOTE="Aloittaja";26924265]Niin se kestää 4 tuntia, mutta onko pakko olla joka päivä se 4 tuntia? Jos vaikka välillä hakisin aikaisemmin pois. helpottaisko se tottumista tilanteeseen.[/QUOTE]

Kyl se kokoaika on hyvä olla kokonaan sillon kun on. Se eskaripäivä on aina kokonaisuus jossa tapahtuu kokoajan. Hankala se voi olla lähteä keskenkaiken. Ehdotan itse päiväkodin hoitajana että viet tytön sinne jokapäivä eskariajaksi ja keksitte jonkun kivan lohdutuskeinon. Uskon että se alkaa sujumaan kunhan tyttö solahtaa porukkaan kunnolla ja tottuu uuteen rutiiniin. Tärkeää harjoitusta koulua varten.

 

[leijona76]

Ja ap, varmasti et ole ainoa jonka lapsella on kankeutta aloituksessa. Joka syksy kyllä on niitä joilla on vaikeaa alkuun ja niitä joilla ei ole.

 

["Aloittaja"]

Kiitos kaikille vastauksista.
Tuntuu äitinä vain niin pahalle, kun muut näyttävät menevän iloisina sisälle ja oma lapsi itkua tihrustaa.

 

["vieras"]

Voi jeesus, on se nyt kumma jos eskari-ikäinen ei voi olla 4 h erossa äidistään tai äiti lapsestaan... Meinaatko, että ensi vuonna koulun aloitus on sitten helpompi?! Nyt todellakin kannattaa raahata se lapsi sinne eskariin, koska nyt on mahdollisuus opetella ryhmässä toimimista ja muodostaa jo kaverisuhteita. Ettei käy sitten niin, että ensi vuonna koulussa jää porukasta sivuun kun toiset ovat jo kaveripiirinsä muodostaneet. Kyse on kuitenkin vaan 4 tunnista/päivä!! Eihän lapsi voi koulustakaan olla pois, silloin ei auta itkut kuitenkaan, joten miksi nyt annat lapsen pompottaa??

 

["Aloittaja"]

Eihän tässä ole kyse siitä, että antaisin lapsen pompottaa!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="Aloittaja";26924595]Eihän tässä ole kyse siitä, että antaisin lapsen pompottaa!!![/QUOTE]

No kyllä on, jos lapsi nyt saa jäädä eskarista pois tai alat lyhentelemään jo entuudestaan lyhyttä eskaripäivää. Lapsen etu oikeasti on, että hänet säännöllisesti viedään eskariin, pois ainoastaan sairaana ollessa.

 

["vieras"]

Tuo in kyllä totta, että jää helposti ryhmän ulkopuolelle, jos vielä tuosta alat vähentämään tunteja. Sinuna antaisin ajan hoitaa tehtävänsä. Muutama kuukausi ja lapsi jo tottuu.

 

[koulussa töissä]

Olen koulussa nähnyt noita kotihoidossa olleita, jotka eivät ole käyneet eskaria. Heillä menee usein eka vuosi täysin ohi, syksy menee äitiä itkiessä kun muut ovat jo melkein kaikki oppineet lukemaan syyslukukauden aikana. Kevät opetellaan sitten niitä eskarin taitoja, ja sitten seuraavana syksynä aloitetaan eka luokka uudestaan.

 

["Aloittaja"]

Enhän minä ole vielä mitään päiviä alkanut lyhentelemään tai edes puhunut ääneen lapselle semmoisesta, olen vain sanonut, että kyllä sinne pitää mennä. Mistään "vaihtoehdoista" en ole todellakaan puhunut. Ainoastaan omassa päässäni miettinyt, että
miten sen saisi sellaiseksi ettei sinne tarvitse itkun kanssa mennä ja iltaisin itkeä.

 

["vieras"]

Olen koulussa nähnyt noita kotihoidossa olleita, jotka eivät ole käyneet eskaria. Heillä menee usein eka vuosi täysin ohi, syksy menee äitiä itkiessä kun muut ovat jo melkein kaikki oppineet lukemaan syyslukukauden aikana. Kevät opetellaan sitten niitä eskarin taitoja, ja sitten seuraavana syksynä aloitetaan eka luokka uudestaan.

Varmaan siivoojana olet tai vastaavaa? Tietysti niitä ryhmässä toimimisen taitoja on harjoiteltava, jos ennen ei ole sellaisissa tilanteissa juuri ollut. Yhtä lailla eskarin käyneissä ja käymättömissä on niitä, jotka valmiiksi osaa lukea. Loppujen lopuksi harva itkee.

Ap:lle: heti vaan asia puheeksi eskariopen kanssa. Jos ei ole vielä huomannut itkeskelyä, osaa kiinnittää asiaan huomiota paremmin. Sanot vaan, että teillä tuntuu alku olleen hieman hankalaa. Ope osaa miettiä mistä se voi johtua.

 

[vvvv]

[QUOTE="Aloittaja";26924686]Enhän minä ole vielä mitään päiviä alkanut lyhentelemään tai edes puhunut ääneen lapselle semmoisesta, olen vain sanonut, että kyllä sinne pitää mennä. Mistään "vaihtoehdoista" en ole todellakaan puhunut. Ainoastaan omassa päässäni miettinyt, että
miten sen saisi sellaiseksi ettei sinne tarvitse itkun kanssa mennä ja iltaisin itkeä.[/QUOTE]

Ni ihan vaan sitten juttelette, vaikka päivittäin. Kerrot, että sinne mennään harjoittelemaan koulujuttuja. Kerrro kuinka tärkeää se on.
Ja kerro, että haet ihan varmaasti. Kysy, onko kukaan sinne jäänyt?
Kehu tyttöä kuinka iso hän on. Mutta toisaalta, anna tytölle aikaa ja anna itkeä jos siltä tuntuu. Aika hoitaa!!

 

[ppp]

Kyselisin varmasti miten päivä on sujunut ja jos lapsi on itkuinen syitä siihen. Jos selvää syytä ei tule esiin tässä vaiheessa pistäisin vielä sen alkuvaiheen ja alkuvaikeuksien piikkiin. Joka tapauksessa yrittäisin puhua asiasta opettajan kanssa. Kuukauden parin jälkeen mikäli tilanne ei muutu yrittäisin tarkemmin/paremmin selvitellä syitä miksi eskari tuntuu ikävältä ja miten siihen voisi puuttua.

 

["vieras"]

Meillä poika aloitti nyt eskarin ja olen sitä mieltä että siellä olisi ihan hyvä olla paikalla niin usein kuin mahdollista. Se on esiKOULU,joten uskon että hyvät eväät saa halutessaan koulua varten. Ei vuoden päästäkään voi jäädä kotiin itkemään jos nyt ei satu koulu kiinnostamaan.

Lapsi pärjää kyllä,älä missään nimessä ruoki tuota asennetta voivottelemalla ja kauhistelemalla. Käyttäydyt niinkuin olisi maailman luonnollisin asia jäädä sinne eskariin,ihan yhtä arkeen kuuluvaa kuin syöminen ja pukeminen. Jos kaikesta tekee ison numeron niin lapsikin oppii vääntämään draamaa joka asiasta.