Olenko ainoa vanhempi jonka lapsi ei halua mennä eskariin?

[öpo]

Lapsella on varmasti selvä kaava. En halua mennä eskariin joten iteken. EN halua mennä ulos joten en pue. En halua syödä ruokaani joten en mene ruokapöytään. Listaa voisi jatkaa lopuutomiin.
Lapsi osaa tajuaa tuossa iäsä että hänen tekemisillään on syy ja seuraus. Tässä kohdin seuraus pitäisi olla vanhemman ohjailtaissa ( jos asiaa ei kysytyä ninitt) mutta näyttää, etät lapsenne on nyt niskanpäällä teillä kotona.
SInä joko viet sen eskariin ja pidät kiinni päätöksestä mutta et voi näyttää omaa epävarmuuttasi hänelle.

Koulujen alettua sama homma jatkuu. Lapsi on ujo, hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja saa sillä mahtavat huomiot itseensä. Ainakin äidiltä. Tulet olemaan todella pulassa lapsen kanssa koulun käyntiä ajatellen.

 

[Niina85]

Meillä itkettiin ja huudettiin pitkään eskarin alotuksen jälkeen.
Eskariin meno on suuri askel lapselle, joten se pitää muistaa. Lapsi tajuaa itsekin että kasvaa ja joutuu koko ajan olemaan enemmän ja enemmän pois kotoa ja ottamaan vastuuta itsestäänkin ja teoistaan.. Ei se eskarilainen kuitenkaan vielä ole niin iso, vaan meiän pikkusiahan ne on, mutta koittaa vaan kannustaa ja opetella kotonakin siihen, että oot jo niin iso, että pääset eskariin ja kouluun..
Kyllä se helpottaa ajan kanssa!

Koitin itse rohkaista, kannustaa parhaani mukaan, mutta lapsi intti tietenkin samaa tahtia vastaan.. ja välillä olin jopa välinpitämätön, kun en enää jaksanut aamuisia kiukkupuuskia :ashamed:

Otin yhteyden ohjaajaan ja keskusteltiin hänen kanssa pitkään ja sovittiin miten hoidetaan asiaa. Hän laitto viestiä sähköpostiin viikottain, miten oli mennyt ja jos aamu oli ollut eskarissakin vaikea niin siitä oli maininta reissuvihossa. Eskarissa kuitenkin lapsi oli reipas ja muiden mukana, tuli mielellään ja lähti reippaasti, matkalla sitten sattui jotain,että kotiin tulo oli itkua ja parkua.. itse en mennyt lasta eskarista hakemaan, vaan tuli itse kotiin. Meillä oli hoitolapset päiväunilla tuohon aikaan, joten hänen oli pakko olla hiljaa. Harmitti tietenkin, kun oli taas joutunut lähtemään ja hän inhosi matkan kulkemista. Ei koskaan kertonut mitä päivällä olivat tehneet tai mitä ruokaa oli ollut, aina puhuttiin vain matkojen tympeydestä. Lopulta sitten päätin etten edes kysy miten meni vaan aloin kysymään mitäs opettajat teki, sitten alko tulla juttua, että mitä ne oli tehneet..

Koitin sitäkin, että jos ei nyt käy eskaria, niin ei pääse ensi vuonna kouluun (odotti silloin kouluun lähtöä enemmän!) vaan joutuu käymään sitten eskarin uudestaan. Se helpotti siinä mielessä, että aamuista tuli helpompia, sillä hän tiesi, että oli mentävä. Ei sieltä noin vain voi olla pois, kaverit ja opet ihmettelee ja sitten jää jälkeen.

Välillä meni hienosti ja välillä huonommin, mutta keväällä se sitten vasta kunnolla helpotti. Kesäloman alkaessa olisi sitten tahtonut jatkaa eskarissa, eikä millään jäädä lomalle..

 

[eskariope]

Usein saan ihmeekseni kuulla äideiltä, että meidän "Liisa" itkee illat kun ei halua eskariin ja eskarissa voi olla ryhmän vilkkain lapsi. Eli yleensä se on tahtojen taistelua äidin kanssa, harvemmin lapsi isälle itkee? Usein nämä äidit kysyvät lapselta lupaa saako äiti käydä vessassa jne. Nyt isä viemään eskariin aamuisin niin johan homma hoituu, eskarissa ei varmaan ongelmia ole, jos ei ole tullut viestiä

 

[koulussa töissä]

[QUOTE="vieras";26924699]Varmaan siivoojana olet tai vastaavaa? [/QUOTE]

En ole siivoojana enkä vastaavana, ihan koko ajan oppilaiden kanssa olen. Ellet sitten rinnasta sitä siivoojaa vastaavaksi
Harva oppilas itkee, mutta suuri osa suoraan kotoa tulleista kylläkin. Siitähän nyt puhuttiin.

 

[ujo lapsi]

Vanhempi lapsi on uusissa tilanteissa hyvin ujo. Sitä ei uskoisi kotikäytöksen/tuttujen seurassa olevan käytöksen perusteella. Omassa elementissään on hyvin reipas ja kaverien edessä esiintyessään riehakas/rehvakas.

Mutta jo se, että suurin osa ryhmästä ei ole kunnolla tuttuja saa hänet pahasti lukkoon. Asia selvisi/ ensimmäinen kriisi tuli kun piti siirtyä pienten ryhmästä isojen ryhmään vajaa 3-vuotiaana. Ne aamut olivat kauheita kaikille ja tätä jatkui viikkoja, eikä hän koko kevätkautena mielellään tarhaan mennyt. J anämä lapset olivat sentään pihalta kaikki naamatuttuja ja ryhmässä oli noin 5 lasta vanhasta ryhmästä, loput 15 isompia. Tässä nyt oli se moka tarhankin puolelta, että hänet siirrettiin yksin kun yleensä pienten ryhmästä siirretään usempi lapsi kerralla eli hän jäi kaiken lisäksi ilman omaa kaveri kun kaikilla muilla oli se pari.

Nyt varaudunkin jo henkisesti ensi vuonna alkavaan eskariin. Samaan eskariin ei ole tulossa kuin yksi poika isojen ryhmästä. Koska eskariryhmä kuitenkin aika lailla sellaisenan muodostaa sitten ekat luokat toivon välttyväni ekan luokan aloituksen aiheuttamalta stressiltä.

Jos lapsesi tuntee kellon hankkisen sellaisen ehdottomasti hänelle niin voi seurata miten kello tulee 2 ja äiti tulee hakemaan. Ja vaikkei vielä tuntisikaan niin äkkiähän sen kellon oppii. Meidän muksut ovat tunnistaneet klo 18 jo vuosia, koska silloin alkaa lastenohjelma.

Toki tuo voi olla normaalia alkukankeuttakin, pari viikkoakin on lyhyt aika kun joutuu totuttelemaan uuteen asiaan. Ja kun se oma kaveri löytyy tilanne paranee huomattavasti.

Patenttiratkaisua ei ole ja useampi hyvä neuvo jo tulikin. Itse keskityn lapsen kanssa positiivisten kohtaamisten harjoitteluun vieraiden kanssa aina kun mahdollista.