Olenko eroamassa turhaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja syyllistynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

syyllistynyt

Vieras
Ihastuin häneen oikopäätä, hän oli hurmaava ja palvoi lähes minua. Jonkin ajan kuluttua hän saattoi hermostua hirveästi mitättömästä, ja ajattelin sen olevan jotenkin minusta johtuvaa, koska kaikki rakastivat mieheni luonnetta. Mentiin naimisiin. Lapsen tullessa hän ei suostunut hoitamaan lasta yhtään, koska oi työ- ja muita kiireitä.
Jos joskus pyysin edes hetken, raivostui valtavasti, ja saattoi iskeä nyrkillä seinään. Itkemiseni pahensi tilannetta tosi paljon. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Aloin pelätä hänen raivokohtauksiaan. Usein hän kertoi, että olisi saanut minua paljon upeampia naisia. Hänessä oli myös mustasukkaisuutta, mutta todennäköisesti harrasti itse vieraita. Mies syyttää täysin minua. Hän on upea mies, mutta minä vain olen sellainen ihminen, etten arvosta häntä, ja siksi hän joutuu raivostumaan. Minun piti parantaa tapani, niin kaikki olisi hyvin. Hän on käynyt 2 kertaa minuun kiinni ja sekin on johtunut minusta, olin niin raivostuttava, ei anteeksipyyntöä. En pysty haluamaan seksiä hänen kanssaan, ja se saa hänet raivohulluuden partaalle. Ei ymmärrä miten agr.käytös voi siihen vaikuttaa, ja sehän on menneisyyttä. Koko ajan ilmassa on väkivallan uhkaa. Siis; olenko hienon miehen kanssa enkä vain tajua omaa osuuttani? Mies tekee kovasti ruokaa ja siivoaakin, enkö osaa arvostaa onneani?? Näinkö menee muissakin parisuhteissa? Olenko iian vaativa? Olin ajatellut eroavani, mutta taas tulee ajatus, teenkö virheen?
 
Joo-o, tosi unelmamiehen olet löytänyt. Voi kun voisin vaihtaa omani tuollaiseen. Mun mies ei koskaan lyö nyrkillä seinään, ei arvostele mua, ei käy kiinni... Tosi tylsää tällainen elämä, jossa toinen tykkää, arvostaa, antaa lapselle aikaa, ei huuda eikä raivoa.
Mut tekee kyllä ruokaa ja siivoaa, joten kai siinä jotain hyvääkin on tossa miehessäni.
 
No et todellakaan tee virhettä! Lapset imevät vaikutteita vanhemmistaan. Olet kai kuullut sanottavan "millainen äiti, sellainen tytär" ja sama miehistä. Yksi yhteen ei asiat tietystikään mene ja osa ihmisistä karsii tietoisesti itsestään niitä negatiivisia puolia, jotka omissa vanhemmissa ärsyttivät, olivat väärin tms.

Mieti, haluatko poikasi saavan moisen miehen mallin ja kohtelevan omaa vaimoaan ja lastaan tulevaisuudessa noin? Haluatko tyttäresi kärsivän ja olevan luonteeltaan alistuva?

Tee mielikuvitusmatka tulevaisuuteen. Elä elämääsi niin, että jäät, kuvittele kuinka miehesi käyttäytyy, kuinka se vaikuttaa lapseen. Mieti, miten muutut katkeraksi, araksi, alistetuksi. Näe itsesi kahdenkymmenen vuoden kuluttua väsyneenä, ennen aikojaan vanhentuneena naisena.

Tee sama matka niin, että lähdet. Alku ehkä vaikeaa pienen lapsen kanssa, mutta eihän se ole helppoa nytkään. Kuvittele, että sinä ja lapsesi saatte olla omassa kodissa pelkäämättä ja olematta koko ajan varpaillaan odotelleen miehen mielen muutoksia ja agressiivisuutta. Mieti sitä rauhaa, kun lapsi nukkuu ja sinä saat lukea, katsella tellkua tai ihan mitä vain rauhassa, ilman miehesi hengitystä niskassa.

Mieti myös kaarta kuinka miehesi on kehittynyt ihanasta tähän pisteeseen. Onko mitään positiivista kehitystä ollut koko suhteen aikana? Olen melko varma, että jos jäät, tulee myös se kolmas käsiksi käyminen ja sitä seuraa neljäs ja viides. Tuskin ne lientyvät, vaan päinvastoin. Miehellä nälkä kasvaa syödessä ja matka pienestä läpsystä luita murtavaan iskuun on tutkimusten valossa melko vakio.

Hyvään parisuhteeseen ei riitä se, että toinen joskus siivoaa tai tekee ruokaa. Kyllä siihen tarvitaan toisen kunnioitusta, arvostusta ja sitä, että kotona kokee olevansa turvassa, perheen pitäessä yhtä.
 
Miehesi on egoistinen, narsisti.

Ja kauhean epävarma.

Miksei sitten ole jonkun upeamman naisen kanssa, jos tosiaan olisi saanut kenen tahansa?
...ymmärräthän mitä tarkoitan.

Tapasin kerran miehen, joka imarteli minut pilalle. Seuraavalla kerralla taas synäsi penkin alle, koska en toiminutkaan niin kuin oli suunnitellut. Yritti murtaa minut syyllisyydellä, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Kelpaisin vain jos olisin sellainen kun hän haluaisi minun olevan. Hän oli valtavan egoistinen persoona, myönsi sen itsekin. Sen sijaan,että olisin antanut hänen ajatuksilleen tilaa, tein kerralla selväksi, etten aio olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Nämä ihmiset käyttävät hyväkseene charmiaan, varallisuuttaan, asemaansa .. testaavat naisia jotka heihin lankeavat. Ja elävät omaa elämäänsä toisen kautta, eivät toisen kanssa.
 
Olet tyypillisen vakivaltasuhteen alkumetreilla. Miten paljon haluat karsia ja antaa avuttoman lapsesi karsia ennenkuin lahdet? Paremmaksi tuo ei koskaan muutu.

Kun paatat lahtea, tee se kerralla ja mieluiten miehen poissa ollessa. Jos kerrot tuollaiselle miehelle etukateen etta oikeasti suunnittelet lahtoa, saatat joutua hengenvaaraan.

Milloinkahan kouluissa aletaan valistaa nuoria perhevakivallasta niin etta nuoret naiset varsinkin oppisivat heti nakemaan vakivaltaisen suhteen tunnusmerkit ja osaisivat siten laittaa suhteen poikki alkumetreilla.
 
Miehen silmin; Hieno mies on saanut paskan akan. Muut ymmärtävät ja pitävät minusta, vain vaimo ei arvosta. Katso, sulla ei ole ystäviä edes. Kaikki pitävät minusta, mistähän tuo ero johtuu? Sä olet ahne, mikään ei sinulle riitä. Aina kaivamassa vanhoja juttuja. Olet ihan vainoharhainenkin, ketään ei voi meille edes käskeä kylään. Et löydä mistään näin hienoa miestä, joka tekee enemmän kotihommia kuin sohvalla makaileva akkansa. Mä teen itsarin, en kestä tätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja syyllistynyt:
Ihastuin häneen oikopäätä, hän oli hurmaava ja palvoi lähes minua. Jonkin ajan kuluttua hän saattoi hermostua hirveästi mitättömästä, ja ajattelin sen olevan jotenkin minusta johtuvaa, koska kaikki rakastivat mieheni luonnetta. Mentiin naimisiin. Lapsen tullessa hän ei suostunut hoitamaan lasta yhtään, koska oi työ- ja muita kiireitä.
Jos joskus pyysin edes hetken, raivostui valtavasti, ja saattoi iskeä nyrkillä seinään. Itkemiseni pahensi tilannetta tosi paljon. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Aloin pelätä hänen raivokohtauksiaan. Usein hän kertoi, että olisi saanut minua paljon upeampia naisia. Hänessä oli myös mustasukkaisuutta, mutta todennäköisesti harrasti itse vieraita. Mies syyttää täysin minua. Hän on upea mies, mutta minä vain olen sellainen ihminen, etten arvosta häntä, ja siksi hän joutuu raivostumaan. Minun piti parantaa tapani, niin kaikki olisi hyvin. Hän on käynyt 2 kertaa minuun kiinni ja sekin on johtunut minusta, olin niin raivostuttava, ei anteeksipyyntöä. En pysty haluamaan seksiä hänen kanssaan, ja se saa hänet raivohulluuden partaalle. Ei ymmärrä miten agr.käytös voi siihen vaikuttaa, ja sehän on menneisyyttä. Koko ajan ilmassa on väkivallan uhkaa. Siis; olenko hienon miehen kanssa enkä vain tajua omaa osuuttani? Mies tekee kovasti ruokaa ja siivoaakin, enkö osaa arvostaa onneani?? Näinkö menee muissakin parisuhteissa? Olenko iian vaativa? Olin ajatellut eroavani, mutta taas tulee ajatus, teenkö virheen?

Ei voi olla totta.Aivan sekopää touhua.Itsekkään en pystyisi tuollaseen.
 
Käy netissä katsomassa tarjoaako www.narsistienuhrientuki.info sinulle jotain. Sinuna lukisin myös kirjan "Naamiona terve mieli" ja kuulostelisin, kuvaako se sinun miestäsi.

Älä usko miestä ja ota kaikkea omaksi viaksesi. Mielenterveytesi menee siinä ja uhraat samalla lapsesi tulevaisuuden - lapsi on sinulle varmasti kaikkein tärkein! Etsi ammattiapua ja jos väkivalta jatkuu, voit pahimmassa tapauksessa muuttaa turvakotiin. Sosiaalitoimisto neuvoo. Toivotan voimia!
 
Tyypillinen narsisti mies. Han on jo saanut sinut kuvittelemaan etta kaikki on sinun syytasi. Han on onnistunut eristamaan sinut ystavistasi ja eikohan han kohta onnistu paasemaan eroon kaikista sukulaisistasikin, jos ei ole jo. Kertomuksesi on kuin suoraa kuvausta narsistin maaritelmasta.

Valitettavasti miehen pitaa haluta muuttua ja hakea apua jotta han voisi paasta eroon vakivaltaisista taipumuksistaan. Kirjoituksen perusteella ei hanella ole tallaista halua. Ennustan etta vakivaltaisuus vaan pahenee ajan myota.

Toinen neuvoni on etta mieti kumpia hetkia on parisuhteessanne enemman huonoja vai hyvia. Jos vastaus on etta huonoja on sinun aika toimia jo lastesikin takia. Alaka valita patkaakaan mita muut miehestasi tai erostasi ajattelevat. Sina tiedat totuuden suhteestanne, muut eivat.
 
Ei tuo tuosta parane. Aikaa myöten vain pahenee vähitellen, ikään kuin huomaamatta.
Ajattele millaista elämään haluat viettää vaikkapa kolmen vuoden kuluttua ja ala toimimaan sen suuntaisesti että saavutat sen. Kukaan ei puolestasi elämääsi muuta, ei edes se mies. Sinun täytyy toimia itse, jotta saat itsellesi ja lapsillesi turvallisen elämän.

Tiedät kyllä miten se tehdään.
 
Mieti mitä sinä omasta mielestäsi ansaitset. Ansaitsetko sellaista käytöstä, jota mieheltäsi saat? Vai ansaitsetko kunnioitusta, arvostusta, rakastamista?

Jos et saa omasta mielestäsi riittävän arvostavaa kohtelua suhteessasi, on siinä todellakin jotain pielessä. Mielestäni jokaisella on oikeus saada olla parisuhteessa ilman väkivaltaa, mitätöintiä tai alistamista tai edes näiden uhkaa. Jos puolisoni ei sitä tajuaisi, hän olisi entinen. Viime kädessä jokainen itse määrittelee ne rajat, joilla hyväksyy tulla kohdelluksi. Toisen kunnioittaminen lähtee viime kädessä siitä, miten kokee, näkee ja kunnioittaa itseään. Itseään kunnioittava ihminen ei turvaudu väkivaltaan tai mitätöintiin. Itseään kunnioittava ihminen osaa arvostaa toisia. Miten haluat lapsesi kasvavan? Itseään kunnioitávaksi, vahvaksi ihmiseksi? Vai haluatko hänen oppivan jotain muuta? Kun on aikuisena suhteessa hankalaan ihmiseen, täytyy vastuullisen aikuisen kyetä ajattelemaan myös lastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja arvostatko?:
Mieti mitä sinä omasta mielestäsi ansaitset. Ansaitsetko sellaista käytöstä, jota mieheltäsi saat? Vai ansaitsetko kunnioitusta, arvostusta, rakastamista?

Jos et saa omasta mielestäsi riittävän arvostavaa kohtelua suhteessasi, on siinä todellakin jotain pielessä. Mielestäni jokaisella on oikeus saada olla parisuhteessa ilman väkivaltaa, mitätöintiä tai alistamista tai edes näiden uhkaa. Jos puolisoni ei sitä tajuaisi, hän olisi entinen. Viime kädessä jokainen itse määrittelee ne rajat, joilla hyväksyy tulla kohdelluksi. Toisen kunnioittaminen lähtee viime kädessä siitä, miten kokee, näkee ja kunnioittaa itseään. Itseään kunnioittava ihminen ei turvaudu väkivaltaan tai mitätöintiin. Itseään kunnioittava ihminen osaa arvostaa toisia. Miten haluat lapsesi kasvavan? Itseään kunnioitávaksi, vahvaksi ihmiseksi? Vai haluatko hänen oppivan jotain muuta? Kun on aikuisena suhteessa hankalaan ihmiseen, täytyy vastuullisen aikuisen kyetä ajattelemaan myös lastaan.

Puhut asiaa.
 
Taitaa olla provo tuo kirjoitus. Eihän kukaan nainen voi olla niin tyhmä, etteikö tajuaisi, ettei väkivalta kuulu parisuhteeseen. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jossa ei saa olla oma itsensä, vaan pitää olla kuin marionetti, jonka naruista mies vetelee haluamallaan tavalla. Mies on psyykkisesti sairas, joka tulee keksimään mitä ihmeellisempiä juttuja, joita naisen pitää tehdä ja mitä tahansa nainen tekee tai on tekemättä, niin nainen on tekosyy, jota voi käyttää väkivallalle ja raivolle.

Itse en jäisi väkivaltaiseen suhteeseen mistään syystä. Varsinkin lasten vuoksi lähtisin suhteesta mahdollisimman pian pois. Rahan, taloudellisen turvan tai oman läheisriippuvuuden/rakkaudennälän takia pitää silti osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Esimerkiksi raha tai oma hellyydentarve ei ole tärkeämpää kuin lapsen psyykkisen kehityksen turvaaminen.
 
silöä ap:n miehellä on. Sinulle on ehdotettu hyviä asiaa valottavia teoksia luettavaksesi, yksi itselleni asian avannut on Miksi aina sinä/Sandy Hotschkiss.

Lue, tutki aihetta. Silmäsi avautuvat. - Ja lähde niin pian kuin pääset, sillä miehesi ei koskaan tule ymmärtämään, että hänessä on jotain vikaa. Hän ei ikinä muutu muuta kuin pahemmaksi.
 
Nainen ei välttämättä edes huomaa, miten ja millaiseksi miehen käytös muutuu ajan kuluessa... Nainen väsyy, eikä sitä jatkuvaa syyllistämistä enää edes ns. rekisteröi. Sitä alkaa luulla normaaliksi parisuhde-elämäksi, vaikka olisi miten aiemmassa elämässään vannonut, ettei minua ikinä kohdella noin huonosti! Narsistiset / Peter Pan -syndrooman kourissa olevat miehet (miksei naisetkin?) ovat todella taitavia manipuloimaan uhrejaan... Sitten kun toinen ei jaksa ja uhkaa laittaa pelin seis, ollaan taas hetki mielinkielin. Jos et itse tee tuosta loppua, loppuu suhteenne aikanaan, kun hän löytää uuden uhrin... Viimeistään silloin kun sinä et enää jaksa reagoida mihinkään hänen tekemisiinsä. Sama kierre jatkuu, mutta eri ihmisten välillä... ei siihen mitkään terapiat auta. Neuvoisin sinua lähtemään niin nopeasti kuin vain voit. Väkivaltainen kerran, väkivaltainen toisenkin kerran... sitten pari kyyneltä häneltä ja annat taas anteeksi tälle "koko maailman kaltoin kohtelemalle pikku-reppanalle".
 
"Sama kierre jatkuu, mutta eri ihmisten kanssa....ei siihen mitkään terapiat auta."
On ihan tutkittua tietoa olemassa, että Peter Pan- tyyppisiin kypsymättömiin miehiin ei terapiat auta. Voivat kyllä mennä vaimon mieliksi hoitoonkin, mutta eivät ota koko juttua vakavasti. Saattavat sitten sanoa, että yritinhän minä, mutta kun akka on niin mahdoton, ettei sen kanssa yksinkertaisesti voi tulla toimeen.
 
Et tee virhettä. Jos siivous tai ruuanlaitto tekee hyvän kumpaanin, niin muuta kimppakämpään, ota au pair tai muuta asumaan äitisi kanssa.

Vai olisiko "äitisikin" saanut parempiakin kumppaneita?

""Hän on upea mies, mutta minä vain olen sellainen ihminen, etten arvosta häntä, ja siksi hän joutuu raivostumaan. Minun piti parantaa tapani, niin kaikki olisi hyvin."""

Raivostumisen "pelossahan" sitä arvostusta saa, näinhän teet itsekkin varmasti esim. ystävillesi, raivostut ja sen pelossa vaadit, että ystäväsi pitävät sinusta ja arvostavat sinua. Toimisiko tuo? Eikö, herää vain kysymys miksi parisuhteessa tuollainen toimisi?
 
MeNaiset -lehdessä 10/2008, 6.3.2008 on juttu perheväkivallasta selviytymisestä. Etsi lehti käsiisi ja lue se. Jutussa on myös linkkivinkki: www.turvakoti.net

Toivottavasti arvostat itseäsi, lähdet suhteesta ja löydät itsesi uudelleen. Et ole eroamassa turhaan. Onnea ja voimia tulevaisuuteen.

 
Kaikki johtuu siitä kun Suomessa on
niin vaikea saada rakkautta.
Homma on mystifioitu, ritualisoitu, viritetty
täyteen ansoja ja sudenkuiluja.
Pitäisi olla miehille ja naisille
palvelutaloja, että saisi samalla
reissulla perunat, seksin ja uutuuspuseron.

Arja Tiainen
 

Yhteistyössä