Olenko ihan törkeä?
- Viestiketjun aloittaja Sompio
- Ensimmäinen viesti
[QUOTE="essi";27524607]aivan oikein teit kun peruit matkan. siskosi ei ymmärrä perheenne tilannette ja tilanteen vakavuutta. ja sinun jaksamista lapsen sairauden ja miehen parantumisen kanssa. olette perheen kesken ja otatte rauhassa kotona rutiinit yms. tuttu paikka, saisit sinäkin vähän levättyä ja kerättä voimia![/QUOTE]
Ei ymmärrä niin. Tämä oli myös merkki luottamuspulasta kuulemma kuinka ei luoteta diabeetikkoa heidän hoiviinsa. No ei kauheesti ketään hetkauttanut kun mummilassa isänpäivälounaalla oli tytön verensokeri 1,9. Kun saisin kuulemma siellä levätä kun muut hoitaa...
Mä saan viedä ensi viikolla päiväkotiin tytön vaikka olen lomalla ja ilmoittanut siis tytönkin lomalle. Ymmärtävät tilanteen ja sanoivat, että soita vaikka aamulla että tuot päiväksi jos oikein tuntuu vaikealta jaksaa.
Ei ymmärrä niin. Tämä oli myös merkki luottamuspulasta kuulemma kuinka ei luoteta diabeetikkoa heidän hoiviinsa. No ei kauheesti ketään hetkauttanut kun mummilassa isänpäivälounaalla oli tytön verensokeri 1,9. Kun saisin kuulemma siellä levätä kun muut hoitaa...
Mä saan viedä ensi viikolla päiväkotiin tytön vaikka olen lomalla ja ilmoittanut siis tytönkin lomalle. Ymmärtävät tilanteen ja sanoivat, että soita vaikka aamulla että tuot päiväksi jos oikein tuntuu vaikealta jaksaa.
Höh, jotkut ihmiset nyt kokee että oma elämä on aina rankempaa kuin muiden ja luulevat tietävänsä muiden tilanteet. Sellainen vertailu kenellä on rankinta nyt toki on typerää muutenkin, kaikilla on omat onnensa ja ongelmansa.
Miehelläsi on ollut varmaan aika rankkaa, joten ihan ymmärrettävää ettei ehkä tuossa tilanteessa halua lisää lapsia. Mutta voihan asia olla toisin parin vuoden päästä...
E
"eee"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Jäisin kotiin, koska eihän se mitään lomaa ole stressata miehen ja lapsen takia. En menisi, vaikka siitä kuinka joku sukulainen loukkaantuisi... Enkä halua pelotella, mutta nuo aivoverenkiertohäiriötkin voi usein uusiutua. Omassa lähipiirissäni on kahdelle käynyt niin, että ensin tullut pienempi "varoittava", ja sitten lyhyen ajan sisään toinen isompi aivoinfarkti. Toinen menehtyi, ja toiselta meni puhe- sekä liikuntakyky kokonaan. Eihän sitä nyt toista iakuista voi istua koko ajan vahtimassa, että mitäs jos kohta taas tulee kohtaus, mutta eipähän sitten ole missään maan äärissä jos jotain sattuu tapahtumaan.
[QUOTE="...";27524627]Jäät kotiin, tottakai!
Kyllä Mä olisin vielä huolissani miehestä, vaikka hyvin olisikin toipunut. Ja tilanne toisin päin, niin tuntuis tosi kurjalta jäädä yksin yhteiseltä reissulta kotiin. Puhumattakaan nyt lapsen tilanteesta. On kurjaa, että on äitisi 60v-juhlat, mutta meillä ainakin jo äitikin ihmettelisi miksi lähdin matkaan tuollaisessa tilanteessa.[/QUOTE]
Joo, tottakai on huolissaan. Lähimuistissa on vielä häikkää, että ei muista kaikkea mitä on puhuttu ja pelkään, että jättää päälle kahvinkeittimen tms. Ja koska syytä ei löydetty niin uusiutumistakaan ei voi tietää. Eihän sitä nyt loppuelämää voi toista vahtia, mutta jos nyt vaikka pari kuukautta...
Kyllä Mä olisin vielä huolissani miehestä, vaikka hyvin olisikin toipunut. Ja tilanne toisin päin, niin tuntuis tosi kurjalta jäädä yksin yhteiseltä reissulta kotiin. Puhumattakaan nyt lapsen tilanteesta. On kurjaa, että on äitisi 60v-juhlat, mutta meillä ainakin jo äitikin ihmettelisi miksi lähdin matkaan tuollaisessa tilanteessa.[/QUOTE]
Joo, tottakai on huolissaan. Lähimuistissa on vielä häikkää, että ei muista kaikkea mitä on puhuttu ja pelkään, että jättää päälle kahvinkeittimen tms. Ja koska syytä ei löydetty niin uusiutumistakaan ei voi tietää. Eihän sitä nyt loppuelämää voi toista vahtia, mutta jos nyt vaikka pari kuukautta...
[QUOTE="vieras";27524707]Jäisin kotiin, koska eihän se mitään lomaa ole stressata miehen ja lapsen takia. En menisi, vaikka siitä kuinka joku sukulainen loukkaantuisi... Enkä halua pelotella, mutta nuo aivoverenkiertohäiriötkin voi usein uusiutua. Omassa lähipiirissäni on kahdelle käynyt niin, että ensin tullut pienempi "varoittava", ja sitten lyhyen ajan sisään toinen isompi aivoinfarkti. Toinen menehtyi, ja toiselta meni puhe- sekä liikuntakyky kokonaan. Eihän sitä nyt toista iakuista voi istua koko ajan vahtimassa, että mitäs jos kohta taas tulee kohtaus, mutta eipähän sitten ole missään maan äärissä jos jotain sattuu tapahtumaan.[/QUOTE]
Niin, uusiutumista ei tiedä. Mutta on se tosiaan helpompi olla lähistöllä. Onhan hän nytkin päivät yksin kotona kun mä olen töissä. Mutta on se eri asia olla pikkaisen reilu viikko ulkomailla.
Niin, uusiutumista ei tiedä. Mutta on se tosiaan helpompi olla lähistöllä. Onhan hän nytkin päivät yksin kotona kun mä olen töissä. Mutta on se eri asia olla pikkaisen reilu viikko ulkomailla.
Höh, jotkut ihmiset nyt kokee että oma elämä on aina rankempaa kuin muiden ja luulevat tietävänsä muiden tilanteet. Sellainen vertailu kenellä on rankinta nyt toki on typerää muutenkin, kaikilla on omat onnensa ja ongelmansa.
Miehelläsi on ollut varmaan aika rankkaa, joten ihan ymmärrettävää ettei ehkä tuossa tilanteessa halua lisää lapsia. Mutta voihan asia olla toisin parin vuoden päästä...
No juu. Yhtä lasta on seurusteluaikana puhuttu, että sikäli mulla oli tiedossa tämä lapsimäärä. Ehkä mä laitan kaikki vauvakamat myyntiin ja teen siitä nyt surutyön ja sitten kattellaan jos tulee semmoinen fiilis. Molemmilla vaan ikääkin, että ei tässä niin monia vuosia kattella.
Aikuinen perusterve mies pärjääkin. Miten on vajaa viikko sitten kotiutunut aiverenkiertohäiriöstä toipumassa oleva. Pari päivää on eri asia kuin viikko
