D
dd
Vieras
Mies tekee raskasta työtä ja työpäivät venyy usein todella pitkiksi. Normi työpäivä voisi olla esim. että lähtee aamu kuudelta ja palaa kymmenen maissa illalla. Tietysti kokonaisia vapaapäiviäkin on sitten välillä, mutta ne meneekin monesti ainakin puoliksi lepäämiseen ja edellisestä työkeikasta toipumiseen.
Sitten kun hän lopulta on kotona ja on levännyt, niin odottaisin että saisin vihdoin vähän apuja, mutta enimmäkseen hän tykkään vain puuhailla omiaan, esim. katsoo digiboxilta tallennettuja sarjoja, on netissä, pelaa kännykkäpelejä tai lukee lehtiä. Tai sitten hän keksii jotain miksi pitää poistua kotoa.
Olen välillä ollut tosi väsynytkin ja olisin todella kaivannut apua. Hän ei tunnu jotenkin ymmärtävän tätä yhtään minun kannaltani. Hänen mielestään hänellä on oikeus kotona ottaa rennosti, koska hän tekee raskasta työtä kodin ulkopuolella. Ja toisekseen hän aina sanoo, että koti on mun vahvinta aluetta, joten siksikään ei halua osallistua kotitöihin. Hoidan yksin myös kaikki lapseen liittyvät asiat ja hän ei edes taida tietää mitä lapsi syö ja milloin.
Hän on kyllä luonteeltaan ihan kiltti ja on lapsen kanssa, jos sitä pyydän. Mutta silti se meidän arkinen oleminen lipsahtaa vaan toistuvasti siihen, että minä häärään, kuuraan, pyykkään, keittelen ja toisella kädellä paimennan lasta ja hän makaa olohuoneen sohvalla katsomassa Sopranosia.
Jotenkin en vain voi ymmärtää, että miksei hän auta mua enemmän. Kun näkee että mulla on kädet täynä työtä. Ei mulla ole mahdollisuutta päivällä maata sohvalla tai roikkua netissä. Jos haluan käydä jossain, esim. kampaajalla niin mun pitää järjestää lapselle hoitaja. Tuntuu että mulla ei ole mahdollisuutta hengähdystaukoon oikeastaan ikinä. Tai no ehkä iltaisin, kun lapsi menee nukkumaan ja kun olen saanut viimeiset kotityöt hoidettua.
Tuntuu, että koti ja lapsen asiat ovat yksin mun vastuulla, ja hän on mulle pikku apuri, joka tosin auttaa vasta kun sanon tosi monta kertaa ja kovalla äänellä.
Eniten mua huolestuttaa, että mitä sitten kun menen töihin. Alkaa näyttää siltä, että joudunsilloinkin hoitamaan kotihommat yksin.
Olenko siis kohtuuton, kun jaksan kitistä tästä asiasta edelleen. Vai pitääkö mun vaan hyväksyä, että koti on miehelle vain lepopaikka.
Sitten kun hän lopulta on kotona ja on levännyt, niin odottaisin että saisin vihdoin vähän apuja, mutta enimmäkseen hän tykkään vain puuhailla omiaan, esim. katsoo digiboxilta tallennettuja sarjoja, on netissä, pelaa kännykkäpelejä tai lukee lehtiä. Tai sitten hän keksii jotain miksi pitää poistua kotoa.
Olen välillä ollut tosi väsynytkin ja olisin todella kaivannut apua. Hän ei tunnu jotenkin ymmärtävän tätä yhtään minun kannaltani. Hänen mielestään hänellä on oikeus kotona ottaa rennosti, koska hän tekee raskasta työtä kodin ulkopuolella. Ja toisekseen hän aina sanoo, että koti on mun vahvinta aluetta, joten siksikään ei halua osallistua kotitöihin. Hoidan yksin myös kaikki lapseen liittyvät asiat ja hän ei edes taida tietää mitä lapsi syö ja milloin.
Hän on kyllä luonteeltaan ihan kiltti ja on lapsen kanssa, jos sitä pyydän. Mutta silti se meidän arkinen oleminen lipsahtaa vaan toistuvasti siihen, että minä häärään, kuuraan, pyykkään, keittelen ja toisella kädellä paimennan lasta ja hän makaa olohuoneen sohvalla katsomassa Sopranosia.
Jotenkin en vain voi ymmärtää, että miksei hän auta mua enemmän. Kun näkee että mulla on kädet täynä työtä. Ei mulla ole mahdollisuutta päivällä maata sohvalla tai roikkua netissä. Jos haluan käydä jossain, esim. kampaajalla niin mun pitää järjestää lapselle hoitaja. Tuntuu että mulla ei ole mahdollisuutta hengähdystaukoon oikeastaan ikinä. Tai no ehkä iltaisin, kun lapsi menee nukkumaan ja kun olen saanut viimeiset kotityöt hoidettua.
Tuntuu, että koti ja lapsen asiat ovat yksin mun vastuulla, ja hän on mulle pikku apuri, joka tosin auttaa vasta kun sanon tosi monta kertaa ja kovalla äänellä.
Eniten mua huolestuttaa, että mitä sitten kun menen töihin. Alkaa näyttää siltä, että joudunsilloinkin hoitamaan kotihommat yksin.
Olenko siis kohtuuton, kun jaksan kitistä tästä asiasta edelleen. Vai pitääkö mun vaan hyväksyä, että koti on miehelle vain lepopaikka.
