olenko liia vaativa/julma miehelleni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuija

Vieras
yhdessä oltu yli 2vuotta,melkein koko ajan yhdessä asuttu,1 lapsi.koskaan hän ei ole osannut asioista puhua,tekstiviestien välityksellä hoidettu riidat,paljon on juonut,ei hoida lastamme(pitää kyllä sylissä jne,muttei hoida,on aivan liian vähän hänen kanssaan) hän ei anna minulle vapaata (olen siis äitiyslomalla) hän ei näytä pahemmin välittämistään, menee ja tulee miten itse lystää.

nyt on tullut mitta täytee,nolen sanonut että olen hänen kanssaan yksinäinen,en osaa keskustella hänen kanssaan eikä hän puhu minulle mitään elämästään,lapsen hoito hänen osaltaan aivan retuperällä. olemme kuin kaksi vierasta jotka vain asuvat saman katon alla.

3yötä hän on nukkunut sohvalla.ei olla puhuttu miltei viikkoon mitään.hän sanoo ettei rupea sopimaan koska aloitin riidan/puhumattomuuden, (ei tainnut mennä kaaliin kun kerroin että olen onneton,ei sellaista voi sopia) eilen hän oli ostanut uuden (meille uuden) auton (olen sanonut että tarvitaan auto missä tilaa vaunuille) en kuitenkaan halua sitä,koska on yhtä pieni kuin edellinenkin ja sanoin että haluan pitää oman autoni. oli vain jättänyt aamulla avaimet pöydälle ja lapun "anteeks ny".

minusta tämä ei vaan riitä,olenko avan kohtuuton?
miten saan mieheni ymmärtämään että tavara ja raha ei ole sitä mitä tarvitsen, vaan rakkaus, huolenpito ja normaali perhe-elämä?
 
istukaa alas ja kerro uudelleen miehellesi mistä kenkä puristaa. älä syyttele vaan puhu rauhallisesti jos ei auta, niin kirjoita vaikka kirje. keskustelu on varmasti ainoa mikä auttaa. jos toinen ei ymmärrä, niin on vain yritettävä uudestaan ja mieli rauhallisena.

tsemppiä teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja päivi:
istukaa alas ja kerro uudelleen miehellesi mistä kenkä puristaa. älä syyttele vaan puhu rauhallisesti jos ei auta, niin kirjoita vaikka kirje. keskustelu on varmasti ainoa mikä auttaa. jos toinen ei ymmärrä, niin on vain yritettävä uudestaan ja mieli rauhallisena.

tsemppiä teille!



alkuaikoina osasin puhua tunteistani, kysyä asioista suoraan.mies taas ei,usein lähti pois koko huoneesta kun yritin puhua tai käänsi kylkeä,nyt en itsekkään osaa enää keskustella enkä puhua miehelleni koska pelkään taas puhuvani seinille.nyt kun on ollut riitaa olen lopuksi sanonut että nyt pitää kyllä puhua,että siksi tulee aina vaan tappelu kun koskaan ei sovita riitoja ja kaikki ne jää muhimaan ja odottamaan koska mä taas räjähdän.mies sanoo "no puhu sinä" tyyliin että hän sitten kuuntelee.

tämä on todella kamalaa kun kotona emme ole huomaavinaankaan toista,nyt olen päivisin paljon kyläillyt kavereilla ja mummulassa ettei tarvitsisi olla kotona. helpointa olisi päästää irti kun tiedän ettei tuo mies tuosta mihinkään muutu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Melizza:
En mä jaksais kattella tollasta....yks laps riittää...



kotona yritän joka päivä siivota että olisi puhdasta kun tulee töistä,teen ruokaa vaikka vauva koko ajan kitisee vieressä. ikinä ei ole kiitosta tai arvostuksen häivää kuulunut,vaikka olen tästäkin asiasta sanonut. päätin että siivoan tästä lähtien vain omat ja lapseni jäljet,mutta enhän siihen pystynyt kun ärsytti kaikki kahvikupit mitkä jätetään lojumaa pisin pöytää minun siivottavakseni.

usein antaa rahaa,että ostakaa jotain.viikko sitten osti satasen kaulakorun (ei sanonut hintaa tiedän sen itse). mutta ei noilla jutuilla saa mitään korjattua,hänelle on aina tärkeää että on paljon rahaa,niinkuin se merkkaisi jotain
 
Joo saan varmaan taas nää miespuoliset palstalaiset niskaani samojen ohjeiden heittämisestä, mutta minä suosittelen teille ehdottomasti jonkinasteista kommunikaatioterapiaa tai kommunikaatio-parisuhdekurssia. Teidän tulee opetella se oma yhteinen "kommunikaatio" tapa, joka on molemmille mieleinen. Teidän tulee _molempien_ nähdä vaivaa sen eteen, että saisitte jonkinasteisen kommunikaation välillänne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti-Kengu:
Kirjoita sille miehelles kirje.Älä syyllistä vaan kerrot miltä susta tuntuu.


en oikein uskalla enää sanoa että tuntuu pahalta,kun tiedän että se menee kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,kaksi päivää hän sen muistaa ja sanoo että kyllä hän yrittää.mutta sitten unohtuu kaikki.
voisin tietysti tuota kokeilla.

mies lähetti eilen viestin että hae lääkkeitä mieles vaihteluihin. kuinka pahalta tuokin tuntui.tiedän että saatan tänään yrittää olla iloinen,mutta ku huomenna taas väsyttää kun saa lasta yksin hoitaa ja mies tyytyväisenä lukee lehteä ja juo kahvia (mitä minulle ei suo) niin raivostun taas aivan täysin. kun riitoja ei sovita ne jää vain kaivelemaan eikä niitä unohda
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Joo saan varmaan taas nää miespuoliset palstalaiset niskaani samojen ohjeiden heittämisestä, mutta minä suosittelen teille ehdottomasti jonkinasteista kommunikaatioterapiaa tai kommunikaatio-parisuhdekurssia. Teidän tulee opetella se oma yhteinen "kommunikaatio" tapa, joka on molemmille mieleinen. Teidän tulee _molempien_ nähdä vaivaa sen eteen, että saisitte jonkinasteisen kommunikaation välillänne.


tiedän että molemmissa vikaa.en vain pysty hänelle puhumaan.olen myös miettinyt että tarvitsemme ehkä jonkun kolmannen osapuolen kuka pistäisi meidät puhumaan ja kertoisi missä mättää ja mitä tehdä.mutten haluan mihinkään terapioihin ja mieheni ei niihin todellakaan suostu.
 
Ootteko kovin nuoria vielä?
Miehellä ihan kuin olis jäänyt kasvu kesken.
Ootte pattitilanteessa,tuo ratkastava ja pian.

Ota yhteys perheneuvolaan,tarviitte jonkun joka pitää keskustelun järkevänä ja puhutte oikeista asioista.

Teillä jäänyt pohja luomatta suhteeltanne.
selkeet sävelet miten riidellään.Miten miehes toivois että epäsopu ja paha olo puretaan?

Ilmeisesti hän yrittää kyllä,se anteeks ny ja koru...mutta tapa on väärä.Vaan se että yrittää ees,vois olla sulle merkki että tä puhuttava nyt.

Kärsitte molemmat pahasta olosta ja musta jos vaan mitenkään pystytte,istutte illalla pöydän ääreen ja puhutte tän asian ja muutkin.

Sanot että sulla huono mieli,kerro ihan konkreettisesti mitä haluat hänen tekevän.
On helppo sanoa että on paha olla,mutta kerro myös mitä hän voi tehdä.Miehet ei tajuu aina,heille väännettävä kaikki.

Ota paperi ja listaa ylös teidän ongelmat.
Sitten yhessä sovitte ne konstit miten ne voidaan ratkaista.

Oikeesti mykkyydellä ei ratkota mitään.
Pahaa oloa vaankasvattaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja äibbä:
perusjunttura joka ei muunlaista oloa ymmärrä. suomi täynnä tollasia miehiä.


serkkuni seurustelee ulkomaalaisen miehen kanssa ja mies on niin ihana kun hempeilee siskolleni ja puhuu suoraan asioista eikä kiertele.näyttää julkisillakin paikoilla miten rakas serkkuni on jne. rahaa ei ole mutta rakkautta sitäkin enemmän
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en oikein uskalla enää sanoa että tuntuu pahalta,kun tiedän että se menee kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,kaksi päivää hän sen muistaa ja sanoo että kyllä hän yrittää.mutta sitten unohtuu kaikki.
voisin tietysti tuota kokeilla.

mies lähetti eilen viestin että hae lääkkeitä mieles vaihteluihin. kuinka pahalta tuokin tuntui.tiedän että saatan tänään yrittää olla iloinen,mutta ku huomenna taas väsyttää kun saa lasta yksin hoitaa ja mies tyytyväisenä lukee lehteä ja juo kahvia (mitä minulle ei suo) niin raivostun taas aivan täysin. kun riitoja ei sovita ne jää vain kaivelemaan eikä niitä unohda

Sinä kuolet sisältä tuohon suhteeseen, muutut pian ihan toisenlaiseksi ihmiseksi, mitä olet ennen ollut. Muutaman vuoden päästä alat etsimään omaa sisintäsi, koska olet pikkuhiljaa vaientanut oman itsesi toisen takia.

Vaikuttaa, että miehesi on "kykenemätön" keskusteluihin, ehkäpä myös tunteiden näyttämiseenkin? Ehkä hän on saanut kotona tuollaiset "eväät" hoitaa riita- sekä tunnepuolen tilanteet juurikin tuollalailla.

Suosittelisin ehdottomasti jotain kurssia tai terapiaa, koska nyt vielä jaksat "taistella" tuosta asiasta. Jos tilanne pahenee, voi olla, että "turrut" tuohon ja sitä kautta, et enää jaksa taistella edes, että kommunikaationne paranisi. Ja miehesi ei tee mitään parantaakseen tilannetta, koska ei näe ilmeisesti ( ? ) ongelmaakaan olevan... ?

Mene ja hae teille apua, jotta teillä kaikilla olisi helpompi olla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja k a t a:
Ootteko kovin nuoria vielä?
Miehellä ihan kuin olis jäänyt kasvu kesken.
Ootte pattitilanteessa,tuo ratkastava ja pian.

Ota yhteys perheneuvolaan,tarviitte jonkun joka pitää keskustelun järkevänä ja puhutte oikeista asioista.

Teillä jäänyt pohja luomatta suhteeltanne.
selkeet sävelet miten riidellään.Miten miehes toivois että epäsopu ja paha olo puretaan?

Ilmeisesti hän yrittää kyllä,se anteeks ny ja koru...mutta tapa on väärä.Vaan se että yrittää ees,vois olla sulle merkki että tä puhuttava nyt.

Kärsitte molemmat pahasta olosta ja musta jos vaan mitenkään pystytte,istutte illalla pöydän ääreen ja puhutte tän asian ja muutkin.

Sanot että sulla huono mieli,kerro ihan konkreettisesti mitä haluat hänen tekevän.
On helppo sanoa että on paha olla,mutta kerro myös mitä hän voi tehdä.Miehet ei tajuu aina,heille väännettävä kaikki.

Ota paperi ja listaa ylös teidän ongelmat.
Sitten yhessä sovitte ne konstit miten ne voidaan ratkaista.

Oikeesti mykkyydellä ei ratkota mitään.
Pahaa oloa vaankasvattaa.

minä 25 ja mieheni 34... täysin totta joka sana mitä kirjoitit.eipä siinä taida auttaa muu kuin puhuminen.mies ei vaan ota asioita vakavasti vaan hyvin voi virnuilla ja vain kuunnella mitä asiaa mulla on. se on niin tukala tilanne itselle
 
On paljon hyviä ns. parisuhde kursseja olemassa. Ne eivät ole mitään terapia kursseja, joten ei tarvi sanoa kenellekään että olisitten käyneet "kallonkutistajalla". Ne antaa kuitenkin paljon eväitä siihen, miten riitatilanteita ja varsinkin kommunikoimista voi parantaa.

Muutama vuosi sitten meni ainakin seurakunnalla kursseja mm. Virtaa välillämme. Vaikka kurssit on seurakunnan järjestämiä, ne eivät ole "uskovaisten" kursseja tai että siellä edes käsiteltäisiin "hengellisiä" asioita ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en oikein uskalla enää sanoa että tuntuu pahalta,kun tiedän että se menee kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,kaksi päivää hän sen muistaa ja sanoo että kyllä hän yrittää.mutta sitten unohtuu kaikki.
voisin tietysti tuota kokeilla.

mies lähetti eilen viestin että hae lääkkeitä mieles vaihteluihin. kuinka pahalta tuokin tuntui.tiedän että saatan tänään yrittää olla iloinen,mutta ku huomenna taas väsyttää kun saa lasta yksin hoitaa ja mies tyytyväisenä lukee lehteä ja juo kahvia (mitä minulle ei suo) niin raivostun taas aivan täysin. kun riitoja ei sovita ne jää vain kaivelemaan eikä niitä unohda

Sinä kuolet sisältä tuohon suhteeseen, muutut pian ihan toisenlaiseksi ihmiseksi, mitä olet ennen ollut. Muutaman vuoden päästä alat etsimään omaa sisintäsi, koska olet pikkuhiljaa vaientanut oman itsesi toisen takia.

Vaikuttaa, että miehesi on "kykenemätön" keskusteluihin, ehkäpä myös tunteiden näyttämiseenkin? Ehkä hän on saanut kotona tuollaiset "eväät" hoitaa riita- sekä tunnepuolen tilanteet juurikin tuollalailla.

Suosittelisin ehdottomasti jotain kurssia tai terapiaa, koska nyt vielä jaksat "taistella" tuosta asiasta. Jos tilanne pahenee, voi olla, että "turrut" tuohon ja sitä kautta, et enää jaksa taistella edes, että kommunikaationne paranisi. Ja miehesi ei tee mitään parantaakseen tilannetta, koska ei näe ilmeisesti ( ? ) ongelmaakaan olevan... ?

Mene ja hae teille apua, jotta teillä kaikilla olisi helpompi olla!


tiedän että olen nyt jo aivan erilainen ihminen mitä seurustelumme alkuaikoina, en enää naura niin paljon, en jaksa ymmärtää huumoria aina. välillä kuljen kuin mikäkin haamu ja yritän vain päivän saada jotenkin menemään eteenpäin. uskon myös että mies ei näe ongelmaa,luulee vain että keksin koko ajan riidan aiheita. mutta miksi niin tekisin, tuskin kenestäkään tuntuu kivalta vain tapella koko aikaa
 
Mä lähetäisin miehelle viestin, että "hae lääkkeitä tuohon puhumattomuuteesi, ei ole normaalia, että aikuinen mies kommunikoi puolisonsa kanssa tekstiviesteillä."
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tiedän että olen nyt jo aivan erilainen ihminen mitä seurustelumme alkuaikoina, en enää naura niin paljon, en jaksa ymmärtää huumoria aina. välillä kuljen kuin mikäkin haamu ja yritän vain päivän saada jotenkin menemään eteenpäin. uskon myös että mies ei näe ongelmaa,luulee vain että keksin koko ajan riidan aiheita. mutta miksi niin tekisin, tuskin kenestäkään tuntuu kivalta vain tapella koko aikaa

Sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä, ÄLÄ ANNA SEN TAPAHTUA! Miehesikään ei todellisuudessa halua, että muutut ja vielä pahempaa hallaa teet silloin itsellesi. Myöhemmin tilanne on todella vaikea korjata, koska et edes havahdu siihen, missä mättää, miksi et tunne olevasi "itsesi".. Siinä vaiheessa miehen kommunikaidon parantuminenkin, ei välttämättä enää korjaa tilannettanne, koska sinä et enää edes avaudu tunteistasi/ajatuksistasi miehelle...

Korjaa tilanne heti! Taistele vähintäänkin sen tilanteen puolesta. Näytä viestit miehellesi, etsi kommunkointikursseja. Hoida vähintääsi oma tilanteesi kuntoon, jotta saat jotain "ulkopuolisia virikkeitä", että voit olla oma normaali höpöttelevä, tunteita tuova itsesi.
 
Sanoisin myös että äitiyslomalla ja muutenkin kotona ollessa se suhde mieheen joutuu koville.Ennen on ollut vähemmän aikaa pohtia suhdetta ja kun kotona on niin kaikki pyörii siinä ympärillä.

Mä luulen että teidän pitäis lähteä kaksin jonnekin muualle.Saisit tuulettua itekin ja ehkä suhteenne sais uuden kipinän...

Mä oon huomannut että mies saa siipiinsä kun mulla on tylsää.JOllen näe ystäviä ja saa purettua mun 3000 sanaa (miehillä vain 200-300 sanaa päivässä) niin sekoon.Siis tuo määrä on 3000 sanaa päivässä ja kun ei toinen keskustele ja tulee turhautunut olo niin sitten räjähtää...

Harrastuksia ja mies lapsen kanssa enemmän.SIinä olis muutama vinkki.
Kaksinoloaikaa..Jos teidän suhde sais vielä tuulta purjeisiin.

Jollei molemmat yritä,se suhde kuolee.
Yhteinen yritys se on...
MOlempien on panostettava!!
 

Yhteistyössä