Olenko mä ihan syyttä nyt ärsyyntynyt?

["justiina"]

Meillä on 3 lasta joista 2 isompaa meni maanantaina mummilaan ja kolmas (nuorin, alta vuoden jäi kotiin). Sovittiin miehen kanssa et kumpikin sais laittaa vähän omia juttuja ja ollaan vuorotellen nuorimman kanssa. No nyt mä olen koko ajan maanantaista saakka ollut nuorimman kanssa ja en oo saanut mitään tehtyä mitä piti. :/ Ja koko ajan olen huomautellut miehelle tai pyytänyt et oisko pienimmän kanssa et saisin edes yhden kaapin kunnolla siivottua kokonaan kun se ei onnistu tuon ihanan pienen kanssa.
Nyt sit mies suuttui kun sanoin et se saa juhannuksen jälkeen olla yhden päivän lasten kanssa et mä edes kerran vuoteen saan IHAN KUNNOLLA siivottua. Valitti et aikaa mulla olis ollut. :/ Njoo, pienin tahtoi ulos koko ajan ja siellä on tehtykkin yhdessä hommia mutta mä ihan oikeasti haluisin edes kerran vuodessa siivota kaapit perusteellisesti. Eli suuttuiko meistä kumpi nyt turhan herkästi?

 

["vieras"]

Jos kerran alunperinkin sovitte, että vuorottelette lapsen perään katsomisessa, eikä näin tapahtunut/tapahdu, niin kyllä sulla on oikeus olla äkeissäsi. Varmasti miehesikin olisi, jos hän ei olisi sopimuksesta huolimatta saanut tehdä rauhassa mitään.

 

[Pauna]

No kyllä miekin olisin vetänyt palkokasvin sieraimeen (ja monesti olen vetänytkin) miehen käytöksestä. Lapsi on kuitenkin yhteinen, yhdessä tehty, eikä siksi pitäisi olla pelkästään toisen vastuulla koko ajan. Tiedän itekin, että mitään ei saa kunnolla tehtyä pienen takiaisen kanssa ainakaan hermojaan menettämättä.

 

[just]

On oikeus suuttua sulla. Ja jos mies ei voi edes siivouksen ajan lasten perään kattoa niin mites sitte käy sinun omalle ajalle? Ite ainaki pietän huolen että saan joka päivä hetken itselleni.