Meidän esikoisella oli aikanaan tarhassa yksi kaveri joka asui samassa pihapiirissä. Pojilla muutaman vuoden ikäero mutta silti leikkivät silloin tällöin yhdessä. He muuttivat sitten pois, kuin myös me. Meidän poika vaihtoi tarhaa ja aloitti koulun. Tämä poika jäi vanhaan tarhaan.
Nyt sitten näimme heitä tänään kaupassa; asutaan edelleen samalla asuinalueella joten ympäristö on lapsille tuttua. Tämä ko. poika aloittaa syksyllä koulun joten saa jo yksinään liikkua ulkona. Hän kysyi minulta että mikä on meidän talon numero. Vastasin johon hän totesi että "minä tulen tänään teille kylään." Totesin että tänään me kyllä siivotaan joten ei varmaankaan nyt onnistu mutta voihan hän joku toinen päivä tulla....
Illalla soi sitten ovikello ja siellähän pikkujätkä seisoi. Ei hän edes kysynyt että onko "Ville" kotona kun aukaisin oven vaan oli suoraan kävelemässä meille sisään kun oven sain auki. Tylsänä äitinä :kieh: en päästänyt häntä sisään vaan sanoin että meidän poika on kaverillaan leikkimässä. Kyseli, missä, milloin tulee, ym. ja sanoi että tulee myöhemmin. Meni vajaa tunti, pim pom, ja taas sama kysely. Sanoin että meidän pojalla menee varmaan iltamyöhään että tulee kotiin. Siihen poitsu vaan totesi että "kyllä se varmaan kohta tulee." Ja taas lähti.
Kello oli yli kahdeksan ja meillä oli lapset jo iltapalaa syömässä kun ovikello soi taas. :kieh:Kävivät pojat sitten jonkun aikaa ulkona leikkimässä. Tuli nyt tässä vaan mieleen sitten kun tämän pojan äiti kerran sanoi että "Tuo meidän "pekka" se on kyllä niin omatoiminen että jos se saa tietää missä te asutte niin se on varmaan sitten koko ajan teidän oven takana." :kieh: :snotty:
Olenko minä ihan tylsä ja inhottava kun en tykkää tuollasesta jankuttamisesta että kun kerran sanotaan ettei meillä poika ole kotona niin sitten vähän väliä ravataan pimpottelemassa? Kyllä meillä saa kavereita käydä ja poika kulkee kylässä; lähes joka päivä joku meillä tai poika jossain mutta.... tuollanen omanlainen "röyhkeys" että tullaan vaan eikä kysellä niin.... vaikka lapsi onkin mutta pisti vaan kupoliin. :ashamed: :snotty:
Nyt sitten näimme heitä tänään kaupassa; asutaan edelleen samalla asuinalueella joten ympäristö on lapsille tuttua. Tämä ko. poika aloittaa syksyllä koulun joten saa jo yksinään liikkua ulkona. Hän kysyi minulta että mikä on meidän talon numero. Vastasin johon hän totesi että "minä tulen tänään teille kylään." Totesin että tänään me kyllä siivotaan joten ei varmaankaan nyt onnistu mutta voihan hän joku toinen päivä tulla....
Illalla soi sitten ovikello ja siellähän pikkujätkä seisoi. Ei hän edes kysynyt että onko "Ville" kotona kun aukaisin oven vaan oli suoraan kävelemässä meille sisään kun oven sain auki. Tylsänä äitinä :kieh: en päästänyt häntä sisään vaan sanoin että meidän poika on kaverillaan leikkimässä. Kyseli, missä, milloin tulee, ym. ja sanoi että tulee myöhemmin. Meni vajaa tunti, pim pom, ja taas sama kysely. Sanoin että meidän pojalla menee varmaan iltamyöhään että tulee kotiin. Siihen poitsu vaan totesi että "kyllä se varmaan kohta tulee." Ja taas lähti.
Kello oli yli kahdeksan ja meillä oli lapset jo iltapalaa syömässä kun ovikello soi taas. :kieh:Kävivät pojat sitten jonkun aikaa ulkona leikkimässä. Tuli nyt tässä vaan mieleen sitten kun tämän pojan äiti kerran sanoi että "Tuo meidän "pekka" se on kyllä niin omatoiminen että jos se saa tietää missä te asutte niin se on varmaan sitten koko ajan teidän oven takana." :kieh: :snotty:
Olenko minä ihan tylsä ja inhottava kun en tykkää tuollasesta jankuttamisesta että kun kerran sanotaan ettei meillä poika ole kotona niin sitten vähän väliä ravataan pimpottelemassa? Kyllä meillä saa kavereita käydä ja poika kulkee kylässä; lähes joka päivä joku meillä tai poika jossain mutta.... tuollanen omanlainen "röyhkeys" että tullaan vaan eikä kysellä niin.... vaikka lapsi onkin mutta pisti vaan kupoliin. :ashamed: :snotty: