V
vieras
Vieras
Mä en vaan koskaan ole ymmärtänyt sitä miten ihmiset tekee noista niin ison ongelman. Kauheaa panikointia, tutkimuksiin mennään ja samalla pelätään paniikissa keskenmenoa eikä tiedetä mitä tehdään jos vauvalla onkin jotain vialla. Jos vikaa löytyy ja päädytään keskeytykseen sitä sitten itketään pitkään ja hartaasti vaikka ollaan silti varmoja että se oli oikea ratkaisu.
Ekojen raskauksien kohdalla päätettiin että meille saa tulla vammainenkin lapsi eikä menty punktioon vaikka ekassa raskaudessa niskapoimuturvotusta oli sen verran että neuvola sitä suositteli. Me ei kuitenkaan oltaisi tehty aborttia eikä nähty järkeä ottaa riskiä keskenmenon suhteen, ihan rauhallisin mielin sitten päästiin raskaus loppuun vaikka täällä monet on hyppineet seinille pienemmilläkin riskiluvuilla. Terve lapsi syntyi ja sama toisella kertaa, tosin kuopuksesta ilmeni sitten myöhemmin että olikin erityislapsi.
Nyt on kolmas raskaus aluillaan ja asioita uudelleen mietittyämme totesimme ettei tällä kertaa olla valmiita ottamaan vammaista lasta jos se on estettävissä, eli punktioon mennään. Eikä sekään pelota, jos siinä selviää jotain ongelmaa niin tehdään keskeytys ja jos raskaus itsestään menee kesken niin sitten menee. Tietoinen riskinotto ja yritetään sitten uudestaan. En vielä edes suhtaudu sikiöön vauvana tai leijaile missään pilvilinnoissa, onnellinen odotus alkaa vasta kun on saatu hyvät tulokset punktiosta.
Löytyykö täältä muita jotka ovat ottaneet sikiöseulonnat näin yksinkertaisina vai onko ne kaikille pelkkää panikointia?
Ekojen raskauksien kohdalla päätettiin että meille saa tulla vammainenkin lapsi eikä menty punktioon vaikka ekassa raskaudessa niskapoimuturvotusta oli sen verran että neuvola sitä suositteli. Me ei kuitenkaan oltaisi tehty aborttia eikä nähty järkeä ottaa riskiä keskenmenon suhteen, ihan rauhallisin mielin sitten päästiin raskaus loppuun vaikka täällä monet on hyppineet seinille pienemmilläkin riskiluvuilla. Terve lapsi syntyi ja sama toisella kertaa, tosin kuopuksesta ilmeni sitten myöhemmin että olikin erityislapsi.
Nyt on kolmas raskaus aluillaan ja asioita uudelleen mietittyämme totesimme ettei tällä kertaa olla valmiita ottamaan vammaista lasta jos se on estettävissä, eli punktioon mennään. Eikä sekään pelota, jos siinä selviää jotain ongelmaa niin tehdään keskeytys ja jos raskaus itsestään menee kesken niin sitten menee. Tietoinen riskinotto ja yritetään sitten uudestaan. En vielä edes suhtaudu sikiöön vauvana tai leijaile missään pilvilinnoissa, onnellinen odotus alkaa vasta kun on saatu hyvät tulokset punktiosta.
Löytyykö täältä muita jotka ovat ottaneet sikiöseulonnat näin yksinkertaisina vai onko ne kaikille pelkkää panikointia?