olenko mielestänne turhan herkkis jos jätän appiukon isänpäivälounaan väliin

[katoamistemppu]

siis et jäisin kotiin kun mies menis lasten kanssa.
sytyttäisin kynttilän ja hiljentyisin oman isäni muistoksi.vaikka siitä on kulunut jo 16v,tekee siltikin vielä kipeää enkä halua enää mennä vängällä sinne hymy huulilla kun omassa sydämmessä asuu vielä tyhjä paikka jota ei voi täyttää enää kukaan.
siis kun aikaa kulunut noinkin paljon niin onko mulla näin "yhtäkkiä" "oikeus" herkistellä ja jättää menemättä kun tuntuu niin pahalta istua sielä ja miettiä että sillä sisaruskatraalla vielä on isä ja lapsilla vaari.

 

[Mammeli]

Älä turhaan huonoa omaatuntoa pode.Tee miten susta parhaalta tuntuu.

 

[ems]

No jos mielipiteen vois ilmaista taustoja kummemmin tuntematta, niin sanoisin että mee vain appiukolle syömään. Sehän on KAIKILLE mukavaa kun menet ! Niistähän ne kauniit muistot syntyy... muistamisesta siis yhdessä tekemisestä ja olemisesta. Myöhemmin "juhlien "jälkeen voit muistella myös isääsi. Onhan vuorokaudessa 24 h. Voin sanoa sellaisen esimerkin että minulla on 4 lasta ja olen yh-äiti. Lasten isä häipy jo kun nuorin lapsi oli 1 v. (Nykyisin hän on jo 14 v.) Mitähän kaikkea he olisivat antaneet tässä elämässä jos heidän isä olisi heitä muistanut edes joulukortilla... vaan kun ei sitäkään. Isä on hylännyt lapset täysin eikä me edes tiedetä missä hän asuu. Joten kun muutama miesystävä tässä elämän aikana minulla on ollut niin lapset ovat tehneet kulloisellekkin miesystävälleni isäinpäivälahjat. (Surullista ja kaunista... aina ei elämä mee niin kuin olisimme itse sen halunneet kirjoittaa). Nykyinen miesystäväni on todellinen taivaan lahja ja kaiken hyvän ansaitseva... hänelle me järjestetään isänpäivä koska muita isiä täällä ei ole. Lisäksi lapset muistavat isäinpäivänä minun isää... vaari saa aina kortin ja paketin. Kunhan nyt tavan vuoksi olemme päättäneet että jotain isää tässä sit juhlitaan kun omaa ei lapsilla ole. Joskus on ollut aikoja että olen ollut vuosia yksin eikä minulla miesystävää ole ollut niin isäinpäivänä vietetään isäinpäivää siitäkin huolimatta ja otettiin huumori avuksi... kysyttiin toisiltamme että kukas tänä vuonna haluis olla iskä että päästäs kakkua syömään... ja niin tehtiin kakku ja juhlittiin keskenämme.... ihan hauskaa oli. Pakko ottaa joskus huumorilla ettei lapset olisi tajunneet sitä kuinka paljon minuun sattui... harmitti varmaan niitäkin mutta asiat ohitettiin huumorilla ja pienillä keskusteluilla sen suurempaa numeroa siitä tekemättä.

 

[Besserwisser]

Minä samaa kantaa kuin tuo "ems". Että mene sinne lounaalle, en minäkään ymmärrä miten se on oman isäsi muistelusta pois? Lapsesi ja miehesi varmasti tykkäisivät että olet paikalla. Voisittehan te siellä lounaallakin vaikka hetkisen muistella sitä vaaria, joka ehkä hengessä on kuitenkin mukana.

Ja se mun korvaan särähti pahasti (ehkä ymmärsin väärin) että "tuntuu niin pahalta istua sielä ja miettiä että sillä sisaruskatraalla vielä on isä ja lapsilla vaari." Miten niin - olisiko sitten jotenkin parempi että ei olisi sitäkään?!??!