Olenko minä ilkeä jos kiellän lapsiani norkuamasta kun syön?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kun tasan tarkkaan tiedän ettei heillä ole nälkä, vaan ainoastaan haluavat vaan kerjätä mitä äiti syö.
Esimerkiksi mainittakoon että ovat juuri puolituntia sitten syöneet ja kun itse vedän aamupäiväkahviani ja paria leipää katsoo vanhempi lapsi ensin hetken aikaa hyvin nälkiintyneen näköisenä ja kohta hiippailee viereen kattomaan ja katselleen kerjäämään itselleenkin.
Tällöin sanon että ovat juuri syöneet ja nyt on äidin vuoro syödä ihan itse ja yksin.

Olenko ilkeä?

Ja sama juttu silloin jos olen syömässä, haluan syödä rauhassa - koska lapset ovat nyt jo isompia ja ymmärtävät että toisille pitää antaa ruokarauha.
Eli siis silloin kun olen syömässä ja lapsi/lapset huutaa kattomaan tai auttamaan tms. niin sanon että syön ensin ja tulen sitten. Ja jos jankkaavat sanon uudelleen ja napakammin. Menee perille.


Näiden jälkeen kuitenkin itselle tulee sellanen todella "paska äiti fiilis". Miksi?
 
Sama laulu meillä, todella kamalaa koittaa syödä kun joku roikkuu koko ajan puntissa ja yrittää kahmia ruoat lautaselta, vaikka itsekin on juuri syönyt. Osaavat näyttää juuri silloin erityisen säälittäviltä ja nälkiintyneiltä =)

Voi kun saisikin joskus syödä rauhassa :D
 
itse käsken muksut pois kun ovat syöneet ja lopulta itsekin saan lautasen eteeni. sanon suoraan että kukaan ei tule ruikuttamaan mitään tai tahtomaan mitään koska on äidin ruokatunti ja haluan syödä rauhassa.

sama juttu on kun menen suihkuun, sanon mennessäni että tämä on äidin omahetki ja kukaan ei ole heti ovan takana huutamassa äitiä.
 
Sama laulu meillä, todella kamalaa koittaa syödä kun joku roikkuu koko ajan puntissa ja yrittää kahmia ruoat lautaselta, vaikka itsekin on juuri syönyt. Osaavat näyttää juuri silloin erityisen säälittäviltä ja nälkiintyneiltä =)

Voi kun saisikin joskus syödä rauhassa :D

Kyllä, juuri näin!! :D
Näyttävät ihan siltä kuin eivät olisi koskaan ikinä saaneet ruokaa.
 
[QUOTE="joku";25915456]Miksi teillä ei syödä yhtäaikaa jos lapsetkin jo isompia? Jos heillä on vielä nälkä, eivätkö saa lisää?[/QUOTE]

Meillä ainakin usein lapset ovat juuri syöneet esim. päiväkodissa ennen kuin olen hakenut heidät, ja oma ruoka odottaa vasta kotona.

Lisäksi diabeetikkolapsi ei todellakaan voi napsia ruoka-aikojen välissä tai syömisen ja inskan pistämisen jälkeen mitään ylimäärisiä välipaloja.
 
[QUOTE="joku";25915456]Miksi teillä ei syödä yhtäaikaa jos lapsetkin jo isompia? Jos heillä on vielä nälkä, eivätkö saa lisää?[/QUOTE]

Syödään meillä yhtäaikaakin, ja tähän kirjoitinkin jo vastauksen tuonne ylemmäs.
Lapset saavat tottakai lisää ruokaa kun sitä haluavat ja ihan niin paljon kuin jaksavat syödä, mutta jos ruokailu on jo lopetettu niin ei heti puolen tunnin sisään tipu jotain muuta. Koska ei taatusti ole nälkä vaan se vaan on sellaista "kerjäämistä" kun äidilläkin niin meillekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kökköliini;25915465:
meillä esimerkiksi on niin pieni pöytä että kolme mahtuu syömään kerrallaan, eli mies ja kaksi lsta. itse syön sitten heidän jälkeensä.

Tuossa tilanteessa oletettavasti lapset ovat juuri syöneet itsensä kylläiseksi, joten luulisi, ettei silloin olisi niin nälkä, että tarvisi äidin lautasta tulla norkuamaan? Se on tietysti eri asia, kun niitä sataa muuta asiaa tullaan ruikuttamaan ;) :D.
 
Meillä syödään myös yhtäaikaa.
Kotona lounas on suurin piirtein samaan aikaan kuin koulussa/eskarissakin joten ei senkään suhteen ongelmia tule.

Kannattaa aikatauluttaa ne syömiset "lasten rytmiin" niin välttyy tältä(kin) ongelmalta.
 
[QUOTE="vieras";25915508]Ei ne tunnu olevan tarpeeksi isoja ymmärtämään että sun pitäisi saada syödä rauhassa.

Mäkään en ole, kun en ymmärrä miksi ette voi syödä samaan aikaan.[/QUOTE]

:) kyllä ne on jo tarpeeksi isoja ymmärtämään tämän asian.
 
Meillä syödään myös yhtäaikaa.
Kotona lounas on suurin piirtein samaan aikaan kuin koulussa/eskarissakin joten ei senkään suhteen ongelmia tule.

Kannattaa aikatauluttaa ne syömiset "lasten rytmiin" niin välttyy tältä(kin) ongelmalta.

Ei mulla oikeastaan kyllä ongelmaa ole. :)

Ja edelleenkään minulla ei vaan ole yhtä usein nälkä kuin lapsilla.
Aamupalaa en syö ja lounaallakaan ei yleensä vielä nälkä. Osaan vasta sitten ajatella syömistä (vapaa päivänä) kun nuorimmainen päiväunilla.
Päivällinen syödään toki kaikki yhtäaikaa.
 
Me syömme yhdessä. Tuollaista ongelmaa ei yleensä ole.

Jos joskus kävisi niin että syön vasta lasten jälkeen ja joku haluaa lisää niin tottakai saa lisää ja syödään sitten yhdessä. Jos syön voileipää ruoka-ajan ulkopuolella ja lapset tulee myös pyytämään niin tottakai teen heillekkin voileivät.

Jos haluan syödä yksin leipäni niin käsken heidät vaikka sohvalle leipineen tv:n tai kirjan kanssa. Ei tulisi mieleenkään syödä leipää ja jättää lapset ilman jos haluavat.

Jos ovat syöneet ruokansa äsken niin leipähän on vaikka kiva palkinto hyvinsyödystä ruuasta. Ymmärrän "huono äiti" fiiliksen, kyllä minullekkin tulisi!
 
  • Tykkää
Reactions: Jatiska
[QUOTE="aloittaja";25915514]Olen tähän jo moneen otteeseen vastannut: kyllä meillä syödään yhdessäkin :)
Mutta minulla ei vaan ole yhtä usein nälkä kuin lapsilla on ruoka-ajat.[/QUOTE]

Siis ymmärrän kyllä tuon, mut jos lapset syö lounaan, etkö voi keittää kahvia ja tehdä niitä voikkareita sillon?Miks pitää oottaa et ne on syöny ja tehdä se sit vasta?

En mä syö samaa välttämättä kun muksu, mut aika usein keitän kahvit ja ryystän sitä sit samalla kun lapsi syö.
 

Yhteistyössä