Olenko minä kamala, kun haluaisin vielä tyttärenkin?

[kiju]

Meillä on kaksi pientä poikaa, rakkaita,ihania, täydellisiä ja suloisia molemmat. Kummankin raskausaikana en olisi voinut kuvittellakaan odottavani tyttöä, vaan olin aivan varma kummankin sukupuolesta jo ennen ultria. Miehestä lapsiluku voisi olla tässä, mutta minä haluaisin vielä ainakin yhden lapsen. Ja mieluiten tyttären. Tiedän, ettei niitä lapsia niin vaan tehdä ja saada ja sukupuolta ei voi päättää, mutta jotenkin haluaisin niin kovasti oman pienen tytön. Jos meille tulisi vielä yksi (tai kaksikin, ehkä jopa kolme) poikaa en olisi sen enempää harmissani asiasta, ottaisin lapsen erittäin kiitollisena vastaan, mutta luultavasti ilahtuisin tytöstä vielä enemmän kuin pojasta. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Jotenkin tunnen olevani kamala näiden ajatuksieni kanssa...

 

[poikia kiitos!]

Olenko kamala kun haluan toista poikaa, mutta en tytärtä?

 

["Piia"]

tästähän oli juuri kaksplussassa tai vauvalehdessä, en muista kummassa. Et siis ole yksin.

 

["Hmm"]

Et, mutta ajattele niin, että jos ette enää tee lapsia niin saat sitten miniän.

Anopillani on kaksi poikaa. mieheni ja hänen veljensä.
Olisi halunnut tyttöä enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta ei saanut enempää lapsia.

On monta kertaa sanonut, kuinka kaipasi lasten kasvaessa tytärtä jolle kertoa naisten juttuja, käydä ostoksilla ja kahviloissa ja sovittelemassa vaatteita.
Opettaa käsitöitä ryijyn tekoa, kutomista jne.
Paljon kaikkia asioita tuli vastaan, josta pojat ei olleet kiinnostuneet yhtään.

Mutta sitten pojat saivat puolisot ja nyt sitten olen toisen miniän kanssa opetellut kaikkia asioita ja keskustellaan naisten jutuista anopin kanssa.
Hän kohtelee meitä kuin oltaisiin omia tyttäriään. Ei saa takaisin sitä kun olisi saanut nähdä oman tytön varttuvan, mutta jotain sentään

 

["vieras"]

No .. Itse halusin poikien jälkeen tyttären.
Mutta, en ihastunut tyttöön yhtään enempää sitten kuitenkaan, voin vannoa näin jälkikäteen, että poika olisi ollut yhtä rakas. Eli omaan lapseen sitä ihastutaan sukupuolesta viis ihan tasavertaisesti, en edes sitten tytön synnyttyä innostunut siitä sukupuoliasiasta mitenkään erityisesti, ei se vaikuttanut kun vähän vaateostoksiin. varsinkin nyt kun lapset on vielä pieniä se sukupuoliero on ihan mitätöntä meidän perheessä, ehkä sitten teini-iässä huomaa saaneensa niitä poikia ja tyttäriä, En tiedä, millaista se elämä sitten tyttären kanssa pitäisi olla...meillä samat jutut hänellä mitä poikienkin kanssa.

 

[kiju]

Tässä on vielä melkein 10 vuotta aikaa "tehdä" lapsia ja mieskin on alkanut lämmetä kolmannelle. En kuvittele tytön olevan rakkaampi kuin poikien, mutta jostain kumman syystä sen tytön haluaisin ja kuvittelisin olevampi tyttöuutisesta ilahtuneempi kuin pojasta. En edes tiedä miksi sitä tyttöä kaipailen, tietysti tytöille olisi paljon suloisempia vaatteita kuin pojille, muuta sen suurempaa eroa en äkkiseltään keksi.
Meillä isompi poika ovat kolmen ja pienempi alle vuoden, joten ovat kaikinpuolin vielä aika pikkuisia molemmat. Kaikkialle tuntuu juuri nyt tupsahtelevan tyttövauvoja ja muutenkin vauvakuume tuntuu täällä nostavan päätään!

 

["tytsy"]

Täällä on elävä todiste "tyttökaipuusta" ! Äitini jaksaa aina kertoa minulle silloin tällöin miten saatuaan ensin isoveljeni (Veli X minua 4.v vanhempi ja veli Y 6.v vanhempi) Alkoi vielä haikailla yhtä lasta ja mieluiten tyttöä, tuli sitten raskaaksi ja kielsi neuvolassa ettei lapsen sukupuolta kerrota etukäteen ja nautti raskausajasta ja tulevasta vauvasta täysillä. (Hänellä oli kuitenkin salaa mielessä sellainen fiilis että sieltä on tyttö tulossa) Tyttö tuli ja äiti ja isä olivat iloissaan, kaikki tulevat vauvalahjat oli kuitenkin ostettu hyvin neutraalin värisiksi sillä varauksella että olisinkin ollut poika, eli ihan yhtä toivottuja kumpikin Ei ole väärin toivoa tyttöä, se olisi väärin jos pettyisit sitten lapsen synnyttä tämän sukupuolesta. Kaikki lapset yhtä rakkaita vanhemmilleen, näin myös meidänkin perheessämme.

 

[kiju]

En usko, että jos tulisin raskaaksi olisin pettynyt saadessani tietää odottavani poikaa, en ollut ekalla tai tokalla kerrallakaan. Ja takuulla vauvan syntyessä rakastaisin sitä ihan yhtä kovasti, olisi se sitten tyttö tai poika. Mutta tytöstä kuitenkin haaveilen.
Meillä suvussa on perhe, jossa oli kova toive saada poika ekan tytön jälkeen. Tällä hetkellä perheessä on kuusi tyttöä ja piuhat poikki. Ei kuulemma harmita, että poikaa ei tullutkaan, vaikka siitä kuitenkin haaveilivat.
Taidan muutekin kuulua kastiin "ikuiset vauvahaaveilijat". En halua elämältä mitään sen suurempia kummallisuuksia, olen aina vain halunnut oman perheen. Ja ihana perhe minulla on nytkin, en vain jotenkin tunne, että perhe on vielä täysilukuinen.

 

[tytsi-89]

Et todellakaan. On ihan ok toivoa/haaveilla. Kyllä mäkin haluaisin ainakin yhden tytön.

 

["vieras"]

saahan sitä haaveilla, mutta katsokaa välillä lompsaan.
vauvat on halpoja, mutta teinit tulee todella kalliiksi.

Tai no, ei ole vauvatkaan halpoja, jos autoon ei mee kolmea istuinta. Useimpiin ei mene. Ja meilläkin on kaksi autoa (toinen lähtee töihin itään ja toinen länteen, matkaa kummallakin 35 km, eli on pakollista).

 

[kiju]

Meillä on jo nyt 7-paikkainen auto, eli siihen mahtuisi koon puolesta vielä vaikka kolme lasta lisää... Rahatilanne on meillä ok, se ei ole esteenä. Miestä mietityttää enemmän se, miten aika riittää omiin harrastuksiin ym. juttuihin lasten ollessa isompia, koska nytkin kaikki tuntuu välillä pyörivän lasten ympärillä ja niiden aikatauluilla. Minua se ei niin haittaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Onhan se ihan luonnollista toivoa ja haluta. Pojan syntymän jälkeen äijäkin totesi, että on se ihan kiva, että on molempia. Hänellä siis oli siinä vaihessa kolme tytärtä (minulla kaksi - ja ½ )

 

[minä myös]

Mä olisin kanssa toivonut tyttöä, mulla on 4 poikaa, mutta olen oikein tyytyväinen elämääni ja erittäin onnekas saadessani juuri nämä poikaset, ja onhan tämä kätevää kun vaatteet voi kierrättää aina seuraavalle (mikäli jää ehjiä)

 

["niinpä"]

Olenko minä taas kummallinen, kun en ole missään vaiheessa toivonut tiettyä sukupuolta ja olen oikein onnellinen kolmesta pojastani? Voi niitä tyttötuulia, mitä mulle muut äidit toivottivat ja voi sitä heidän säälin määrä, kun selvisi, että kolmaskin on poika. Ajattella, mua säälittiin sen takia, että olen saanut kolme toivottua lasta, mutta he kaikki ovat poikia. Koska JOKAINEN äitihän tarvitsee, halua ja toivoo sen tyttären.......