Olenko mörkö? (epäsosiaalinen)

["hullu"]

Oon tällähetkellä ystävän luona. Koko perhe siis ängettiin tänne (onneks isot tilat) remontin alta, niin ettei toi pikkunen menetä päiväuniaan kun remonttimiehet paiskoo tavaroitaan. Noh, mies ja pikkunen läksivät anoppilassa nyt käymään ja itse jäin ystävän luo. Sanoin kaverille että kattelen täällä makkarissa elokuvia ja lepään kun kerrankin saa olla vaan...

No eikös tännekkin tullut tuttavaperhe joita olen nähnyt vain kerran. Ja ystävä pyys kahville, tietenkin menin kohteliaasti kahvittelemaan keittiöön.
Porukka siirty siitä olohuoneeseen ja itse sanoin kaverille että jäikin leffa kesken ja menen makuuhuoneeseen.. ja olin siinä ihan pirtsakka ja ystävällinen ja rukoilin mielessäni että kukaan ei loukkaannu jos en nyt menekkään sinne enää höpöttelemään.

Hikoilin jo koko kahvittelun ajan ja sain sanotuksi vain pari lausetta. Miten aikuista ihmistä voi joinakin päivinä jännittää toisten ihmisten seura enemmän ja joinakin vähemmän.??

Tänään on kyllä sellanen mörköfiilis. Tuleeko kellekkään muulle koskaan tällasia että ei ees jaksa yrittää vaikka oma maine menee ja saa ujon mörököllin maineen?

 

[et ole mörkö vaan tavis]

On mullakin päiviä jolloin tahtois vaan olla omissa oloissa. Asuttiin appivanhempien luona talon rakennuksen viimeiset vaiheet, 2 kk. Oli yhtä helvettiä. Appivanhukset ihan ok, mut rajansa kaikella. Juuri tuo ettei ole omaa rauhaa ja sit joutuu "menneen toisten pillin mukaan". On ihan eriasia olla oman perheen kesken.

 

[itseohjautuja]

jos maine on noin tärkee, ni olet yltiösosiaalinen

 

["hullu"]

On mullakin päiviä jolloin tahtois vaan olla omissa oloissa. Asuttiin appivanhempien luona talon rakennuksen viimeiset vaiheet, 2 kk. Oli yhtä helvettiä. Appivanhukset ihan ok, mut rajansa kaikella. Juuri tuo ettei ole omaa rauhaa ja sit joutuu "menneen toisten pillin mukaan". On ihan eriasia olla oman perheen kesken.

Jep, mekin asuttu appilassa. Eniten inhottaa kun toisille tulee vieraita, että pitää itekkin olla siinä mukana vaikka ei jaksaisi. Omassa kodissa kun saa päättää millon jaksaa ottaa vieraat vastaan.
Lisäks kaikki yhteiset tilat keittiöt ja suihkut, on varsinkin inhottavaa jos yllättää jonkun jossain suihkun eteisessä riisumassa. Tai just kun olis nälkä ja keittiössä onkin lauma tuntemattomia vieraita niin miten kehtaa hakea TOISTEN keittiöstä juuri sillätilanteella ruokaa.

Oon vaan miettiny oonko mörkö, koska en ole mikään ilopilleri joka täällä ystävänkään luona jaksoi höpistä tuttavaperheen kanssa vielä olkkarissa. Tai anoppilassa en ollut unelmien miniä ja viettänyt joka hetkeä appivanhempian läheisyydessä vaan painuin vierashuoneeseen monesti lukemaan. En ole mikään suulas ihminen koskaan ollutkaan. Mietin vaan olenkio sittenkin normaalia ujompi, kun en heilu tuolla kuin hullu tekemässä tuttavuutta suureleisen luontevasti kaikkien vieraiden kanssa...

 

[emppu75]

en ole tippaakaan ujo, mutta erittäin sosiaalisia kontakteja välttelevä, mikäli mahdollista... olen vain luonteeltani sellainen, et viihdyn itsekseni, kirja kourassa tms... saas nähdä sitten, kuinka käy, kun tää lapsonen syntyy maailmaan kun ei ole tarkoitus rajoittaa lapsen sosiaalista elämää liikaa... työni puolesta joudun/saan olla ihmisten kanssa tiiviisti tekemisissä, joten välttelen sitä vapaa-ajallani... kuulostaa tutulta toi leffatuokio...