M
"mamis"
Vieras
Pakko johonkin nyt avautua kun tuntuu, ettei lähipiirissä saa aikaan keskustelua joka ei sisältäisi liikaa tunteita ja ei oikeastaan jaksa samoja mielipiteitäkään aina kuunnella. Mieheni on siis tissuttelemassa kotona ja minä lapsen kanssa mummolassa. Kuvio on erittäin tuttu meillä -> Minä lähden johonkin viikonloppuna ja hän vetää lärvit kotona, vaikka olisi luvannut tulla perässä tai tehdä jotain muuta.
Taustalla on erittäin runsas alkoholin käyttö ennen lapsen syntymää (useita kertoja viikossa taju kankaalle) ja nyt hän omasta mielestään on jo lähes maailman hienoin mies, koska "toisin kuin kaikki muut suomalaiset miehet(miestä laianatakseni)" hän ei käytä alkoa kuin silloin tällöin. Alkaa aina samalla tavalla, ensin retkahtaa ja juo viikonlopun. Sitten retkahtaa parin kk päästä ja luulee edelleen hallitsevansa tilanteen. Sitten onkin jo ihan perusteltua juoda kerran kuussa, mutta kun laskupäässä on vikaa niin saattaa sitten juoda pari kolmekin kertaa. Sitten mokaa ja on pari kk-puoli vuotta juomatta, kunnes sama ralli alkaa alusta.
Olenko minä nyt kohtuuton nipo akka kun en voi sulattaa tällaista käytöstä? Eniten ärsyttää, että mies alkaa juopotella salaa ja olettaa minun olevan niin tyhmä, etten tajua. Toinen erittäin ärsyttävä ja loukkaava puoli on tietysti se, kuinka loukatuksi tunnen itseni aina kun hän vakuutteluistaan huolimatta valehtelee minulle. En siis ole uskonut enää pitkiin aikoihin noita siirappisia selviämistarinoita, mutta silti niiden kuuleminen loukkaa. Mies osaa olla ihana ja on tosi hyvä isä lapselleen, ei siis juopottele jos ollaan kotona, joten erokin tuntuu kohtuuttomalta ratkaisulta mutta mitä hittoa tässä pitäisi tehdä?!?
Taustalla on erittäin runsas alkoholin käyttö ennen lapsen syntymää (useita kertoja viikossa taju kankaalle) ja nyt hän omasta mielestään on jo lähes maailman hienoin mies, koska "toisin kuin kaikki muut suomalaiset miehet(miestä laianatakseni)" hän ei käytä alkoa kuin silloin tällöin. Alkaa aina samalla tavalla, ensin retkahtaa ja juo viikonlopun. Sitten retkahtaa parin kk päästä ja luulee edelleen hallitsevansa tilanteen. Sitten onkin jo ihan perusteltua juoda kerran kuussa, mutta kun laskupäässä on vikaa niin saattaa sitten juoda pari kolmekin kertaa. Sitten mokaa ja on pari kk-puoli vuotta juomatta, kunnes sama ralli alkaa alusta.
Olenko minä nyt kohtuuton nipo akka kun en voi sulattaa tällaista käytöstä? Eniten ärsyttää, että mies alkaa juopotella salaa ja olettaa minun olevan niin tyhmä, etten tajua. Toinen erittäin ärsyttävä ja loukkaava puoli on tietysti se, kuinka loukatuksi tunnen itseni aina kun hän vakuutteluistaan huolimatta valehtelee minulle. En siis ole uskonut enää pitkiin aikoihin noita siirappisia selviämistarinoita, mutta silti niiden kuuleminen loukkaa. Mies osaa olla ihana ja on tosi hyvä isä lapselleen, ei siis juopottele jos ollaan kotona, joten erokin tuntuu kohtuuttomalta ratkaisulta mutta mitä hittoa tässä pitäisi tehdä?!?