Olenko outo, kun haluaisin vähemmän läheisyyttä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Nyt uudessa suhteessa huomaan, että läheisyyden määrä jotenkin ahdistaa. Olen nainen, erosin muutama vuosi sitten ja nyt on uusi suhde. Uusi kumppani on tosi ihana, mutta minua välillä ahdistaa kun koko ajan on läheisyyttä.

En tykkäisi nukkua kiinni toisessa, en jotenkin jaksa sitä, että pitkin päivää on pitkiä suudelmia ja kielisuudelmia, en tykkää että tissejä aletaan hiplata silloin, kun itsellä ei ole seksuaalinen fiilis, en haluaisi lojua pitkiä aikoja sylikkäin... jne. Jotenkin tämä vaikuttaa seksiinkin niin, että haluan VÄHEMMÄN seksiä mitä normaalisti haluaisin, kun saan koko ajan yliannostuksen läheisyydestä.

Ja kielisuudelmista en pidä - sittenkään. Aluksi ajattelin, että nekin ovat ok, mutta kun niitä on joka päivä ja ne ovat niin märkiä ja kestävät kauan... joskus vaan ahdistaa kun toinen työntää kielen suuhun.

Onko kenelläkään muulla tällaista ja onko tämä normaalia?
 
Ei teidän tarvitse olla samassa rytmissä. Tottakai voit vetäytyä enemmän, loukkaamatta toista, esim nyt kesällä on helppo sanoa että sinulle tulee kuuma nukkua ihan likikkäin.

Mutta kysy itseltäsi, mitä haluaisit tilalle, suukottelun tilalle? Enemmän keskusteluja? Lenkkeilyä, liikuntaa - yksin tai yhdessä?

Voi sanoa, että tiettynä aikana kuukaudesta rinnat ovat herkät eikä halua että niihin kosketaan. Hapuilevat kädet voi sitten hellästi siirtää vaikka niskaan, hiuksiin, jne.

Märkien pusujen kohdalla voi jarrutella, ei sen tarvitse olla väkivaltaista suu-kiinni-tässä-on-portti, vaan hamuilet herkemmin huulilla huulia, ja siirrät hyväilyn painopistettä toisaalle. Jos toinen on aidosti läsnä niin pienetkin päänkallistukset ja muut kyllä rekisteröi automaattisesti ja reagoi niihin.

Ja ainahan voi puhua ja sanoa että mistä tykkää eniten, niin toinen, jos haluaa hyvä olla, korostaa senlaista läheisyyttä. Kun itse annat enemmän vihiä mistä pidät, toinenkin voi kertoa mistä pitää. Itse asiassa usein käykin niin että molemmat ovat luulleet toisen ehkä pitävän jostain (josta edellisessä suhteessa on tullut vakiojuttu) mutta se ei tässä suhteessa toimikaan.

Tärkeää on että on hyvä olo silloin kun alkaa keskustelun. Ettei riidassa.
 
Läheisyyden määrä ja keinot, millä sitä ilmaistaan, ovat parisuhteessa aina kompromissi. Ei niin, että toisen keholle tehdään mitä halutaan ja milloin halutaan, ja toinen antaa niin tehdä ilmaisematta omia tarpeitaan. Sellainen suhde ei kestä ja siinä molemmat voivat ennen pitkää pahoin.
Oliko sulla edellisessä parisiuhteessa vaikeuksia pitää kiinni omista rajoistasi ja tarpeistasi, ja ilmaista toiveitasi? Toinen ei voi tietää mistä pidät ja mistä et pidä, jos et sitä kerro.
Kumppanisi haluaa olla kanssasi sillä tavalla, mistä sinäkin nautit. Hän ei voi tietää, mitä haluat, jos et kerro sitä. Ilman keskustelua käy niin, että välillenne tulee turhia väärinymmärryksiä. Kumppanisi kokee tulleensa torjutuksi eikä tiedä miksi, ja sinä ahdistut tilanteista jo etukäteen.
Kerro mistä pidät ja mistä et pidä. Pyydä häntäkin kertomaan omista toiveistaan. Sillä lailla rakennatte luottamuksellista ja turvallista ilmapiiriä kaikkeen vuorovaikutukseen.
 

Yhteistyössä