Olenko täysin kauhea, kun aion lopettaa kanssakäymisen anopin kanssa:/?

[vieras]

Mieheni isoisä oli sellanen, joka piikitteli minua ja lopulta lastamme. Mies ei uskonu sitä, kun ei koskaan tietenkään ollu kuulemassa. Vanha ihminen oli, et vois olla, ettei ymmärtänyt niitä ehkä loukkauksiksi, mutta aivan sama. Mä en käynyt enää kylässä, koska en viittiny kuunnella. Kerran sanoi rumasti, ja sen jälkeen lopetti, mutta en sitten enää antanut mahdollisuuttakaan.

 

[vieras]

Minäkin siedin tuollaista monta vuotta, ja pahinta oli, kun anoppi ilkeili mielellään juuri siten, että mies ei ollut kuulemassa eikä mies tuntunut uskovan minua. Loppujen lopuksi tilanne kärjistyi siihen, että anoppi ilmeisesti kuvitteli voivansa tehdä mitä vaan ja alkoi haukkumaan ja uhkailemaan minua lasteni kuullen ja lapsille, miehen ollessa poissa kotoa. Poika soitti isälleen, joka kuuli kaiken puhelimessa eikä minun ole sen jälkeen tarvinnut anoppia tavata. Anoppi ei ole tervetullut meille, enkä minä käy hänen luonaan. Mies käyttää lapsia 1-2 kertaa vuodessa anopilla, mutta ei päästä enää lapsia anopin kanssa kahden kesken.

 

[heips]

Mä kans aatellu et jos meille miehen kanssa joskus ero tulee niin juurikin miehen vanhempien vuoksi. Mut onneks mies on yleensä mun puolella anoppia vastaan.

 

[samma här]

minulla sama tilanne mutta nälvijänä oma isäni (ja äiti siinä taustakuorossa haukkui mukana). Jatkui vuosikausia, ja lasten syntymä pahensi tilannetta. Haukkuminen ja nälviminen alkoi kohdistumaan lapsiin ja todella rankalla tavalla.

Välit ovat nyt poikki, omiin vanhempiini siis, ja elämä vuosikymmenten piinan ja surun jälkeen viimeinkin tasapainoista.

Ainoa haitta välien poikkaisusta oli se, että vanhemmat esittävät marttyyria nyt muille sukulaisille ja suvulta tulee paskaa niskaan sen takia kun olen "julma ja ilkeä lapsi vanhempiani kohtaan".
Helppo on ulkopuolisten arvostella kun eivät tiedä asiasta mitään.

Tsemppiä, päätöksesi on oikea, toki sinun itsesi mutta eritoten lapsesi kannalta. Suojele lapsiasi kaikelta ulkopuoliselta pahalta!

 

[ap]

Kiitos kaikille rohkaisevista kirjoituksista, olo on kyllä huomattavasti helpompi, kun sai purkaa asiaa jollain tapaa!

Nyt joudun lähtemään koneelta, mutta kirjoittelen aiheesta myöhemmin lisää...

 

[ap (uudet kuulumiset)]

No niin, jatkoa tarinaamme seuraa...

Suostuin kuin suostuinkin miehen vaatimuksesta nyt juhannuksena anoppilaan. Ei ollut edes ainut vierailu huhti- ja kesäkuun välillä, mutta tämä oli se pahin. Viimeisen vierailun seurauksena oli se, että tällä kertaa ihan oikeasti näin anopin viimeistä kertaa... Nainen ei enää pystynyt hillitsemään itseään mitenkään, vaan käyttäytyi vieraiolun alusta asti aivan todella erikoisella tavalla.

Tällä kertaa anoppi kohdisti pääosin vihansa poikaansa, mm. solvasi tätä "osittain henkisesti sairaaksi sadistiksi" ja paljon paljon muuta. Anoppi yritti saada minuakin mukaansa miestäni vastaan (tuli haukkumaan omaa poikaansa minulle kahden kesken), mutta koska pysyin aivan neutraalina, sain minäkin lopulta osani.

Anopilla meni täysin hihna, ja hän räyhäsi suoraan, että olen pilannut ja muuttanut hänen poikansa ja olen pahaksi hänen pojalleen. Eli pika pikaa vierailun kestäessä ilmeisesti muutti mieltään, että mies (eli poikansa) ei olekaan osittain henkisesti sairas sadisti vaan vika on sittenkin minun. Anopin loppunäytösriehumisen aikana me vain pakkasimme tavaramme ja lähdimme ovesta jättäen anopin itsekseen vihansa kanssa.

Nyt sitten sanoin miehelle, että anoppi tapasi minut viimeistä kertaa. Lasta en myöskään hänen luokseen enää päästä. En enää tämän jälkeen. Pelkään lapseni puolestasta. Olo on helpootunut, koska asia tavallaan sai lopullisen pätöksensä. Samalla säälin syvästi miestäni...

 

[no huh..]

voimia sinne, onneksi tilanne kuitenkin laukesi johonkin suuntaan ja niin, ettei teidän tarvitse olla eroa pohtimassa, kuten aiemmin pelkäsit. anoppisi kuulostaa henkisesti sairaalta ihmiseltä, joka tarvitsee ammattiapua.

 

[narikka]

ei olla oltu miehen vanhempii yhteyvessä kohta 5vuoteen. eivät ole nähneet meijän lapsia eivätkä tule näkemään. mies ai halua olla heijän kans tekemisissä. onneksi on välimatkaa 1000km

 

[ap]

voimia sinne, onneksi tilanne kuitenkin laukesi johonkin suuntaan ja niin, ettei teidän tarvitse olla eroa pohtimassa, kuten aiemmin pelkäsit. anoppisi kuulostaa henkisesti sairaalta ihmiseltä, joka tarvitsee ammattiapua.

On joo sinänsä hyvä, että mies tavallaan väkisin joutui näkemään tilanteen vakavuuden. Ja, että tilanne laukesi. Olen myös sitä mieltä, että anoppi ei ole terve henkisesti. Ei voi olla kaiken tämän jäkeen! Mutta tuskin hän mitään apua tulee hakemaan, koska tuntuu, että hän syyttää muita kaikesta. Ja hän myös kääntää asiat niin, että hän muka on uhri, vaikka hänhän se koko ajan riehuu ja on inhottava.

Eipä tarvitse enää miettiä asiaa, aion unohtaa koko ihmisen. Onneksi mieskään ei aio (ainakaan toistaiseksi) olla yhteysksissä kotopuoleensa, niin ei ole että asia saisi uusia juonenkäänteitäkään lähiaikoina...

 

[kj]

Mua jäi mietityttämään ettö oliko appesi läsnä? Miten hän reagoi?

 

[Heffalump]

Todella raskasta tuollainen kohtelu anopin (tai kenen vaan osalta) :hug: Onneksi tilanne ratkesi niin että miehesikin kuuli millinen äitinsä sinua kohtaan on, ettei anoppi ainakaan eroa pysty teille aiheuttamaan. Kurjaa tietysti miehesi kannalta, mutta varmasti helpottaa omaa oloasi suuresti.

Mulla oli hieman vastaava tilanne isäni kanssa, jota aivan läheisimpiä lukuunottamatta kaikki pitivät mukavana ja miellyttävänä ihmisenä vaikka totuus oli aivan toinen. Oln kiittänyt äitiäni siitä että he erosivat. Nyt isäni on jo kuollut, mikä on ollut helpotus monessa suhteessa :/

 

[ap]

Mua jäi mietityttämään ettö oliko appesi läsnä? Miten hän reagoi?

Appi ei ollut todistamassa niitä pahimpia riitatilanteita, ei myöskään tätä viimeistä. Yhtään anopin pahanpuhumista miehestä minulle hän ei ollut kuulemassa. Viimeisen riidan aikana appi oli yläkerrassa nokosilla.

Pienenpien sanaharkkojen aikana, joita siis appikin toki oli todistamassa, hän yritti olla sovitteleva vaimonsa ja poikansa välillä. Kerran hän moitti vaimoaan, mutta poistui sitten paikalta ja tilanteesta ulos pihamaalle. Tilanne jatkui sinä ensimmäisenä mieheni syyttelynä osittain henkisesti sairaaksi sadistiksi.