Olenko tietämättäni vamppi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Reilussa neljässäkympissä mennään, lapset on muuttaneet pois kotoa ja sinkkuna on vietetty jo tovi. Nyt kun olen lähtenyt mm. Tinderiin ja tapaillut miehiä, olen laittanut merkille erittäin kummallisen asian... Kaikki tykästyvät minuun, mutta mun on vaikea oikeasti tykästyä keneenkään. Ensin ajattelin, että sattui vaan sopivasti sellaisia miehiä eteen, mutta kun nyt oikeasti useiden miesten kanssa käynyt milloin kahvilla, milloin oluella, ja joka kerta sama juttu!? Oikeasti aloin jo miettimään, mikä hiton vamppi musta on tullut ihan tietämättäni?? Voiko niin edes käydä??

Olen treffeillä aina oma itseni, en yritä esittää mitään. Olen luonteeltani kiltti ja huomaavainen, tykkään koskettaa ja halata muitakin kuin läheisimpiä ihmisiäni. Olen nauravainen ja huumorintajua löytyy. Mun kanssa on kuulemma helppo olla. Vai onko se sitten niin, että nykymaailmassa omana itsenä oleminen on niin harvinaista, että pelkästään se viehättää?

Haluaisin löytää itselleni kumppanin, ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa mua... Kilttinä se on kuitenkin siinä mielessä vaikeaa, että koska treffikaverit niin kovin tykkää musta, niin mun on vaikea aina torjua kaikki. Ja muutaman ekan tapaamisen olen yleensä itsekin jollain tapaa viehättynyt toisesta. Tämän olen selittänyt sillä, että imen toisten tunteita erittäin voimakkaasti enkä tällöin enää osaa eritellä, mitkä on mun omia tunteita ja mitkä toiselta imettyjä... En tiedä ymmärtääkö tätä kukaan?
 
Reilussa neljässäkympissä mennään, lapset on muuttaneet pois kotoa ja sinkkuna on vietetty jo tovi. Nyt kun olen lähtenyt mm. Tinderiin ja tapaillut miehiä, olen laittanut merkille erittäin kummallisen asian... Kaikki tykästyvät minuun, mutta mun on vaikea oikeasti tykästyä keneenkään. Ensin ajattelin, että sattui vaan sopivasti sellaisia miehiä eteen, mutta kun nyt oikeasti useiden miesten kanssa käynyt milloin kahvilla, milloin oluella, ja joka kerta sama juttu!? Oikeasti aloin jo miettimään, mikä hiton vamppi musta on tullut ihan tietämättäni?? Voiko niin edes käydä??

Olen treffeillä aina oma itseni, en yritä esittää mitään. Olen luonteeltani kiltti ja huomaavainen, tykkään koskettaa ja halata muitakin kuin läheisimpiä ihmisiäni. Olen nauravainen ja huumorintajua löytyy. Mun kanssa on kuulemma helppo olla. Vai onko se sitten niin, että nykymaailmassa omana itsenä oleminen on niin harvinaista, että pelkästään se viehättää?

Haluaisin löytää itselleni kumppanin, ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa mua... Kilttinä se on kuitenkin siinä mielessä vaikeaa, että koska treffikaverit niin kovin tykkää musta, niin mun on vaikea aina torjua kaikki. Ja muutaman ekan tapaamisen olen yleensä itsekin jollain tapaa viehättynyt toisesta. Tämän olen selittänyt sillä, että imen toisten tunteita erittäin voimakkaasti enkä tällöin enää osaa eritellä, mitkä on mun omia tunteita ja mitkä toiselta imettyjä... En tiedä ymmärtääkö tätä kukaan?
Miksi haet suhdetta keinotekoisesti etkö luota, että se oikea osuu kohdalle hississä, kaupassa, kirjastossa jne? Netissä suurin osa on onnenonkijoita.
 
Olen treffeillä aina oma itseni, en yritä esittää mitään. Olen luonteeltani kiltti ja huomaavainen, tykkään koskettaa ja halata muitakin kuin läheisimpiä ihmisiäni. Olen nauravainen ja huumorintajua löytyy. Mun kanssa on kuulemma helppo olla. Vai onko se sitten niin, että nykymaailmassa omana itsenä oleminen on niin harvinaista, että pelkästään se viehättää?
Tuossa kiteytyy kaikki olennainen 🥰😘

Juuri tuollaisista aidoista kunnollisista ja teeskentelemättömistä naisista ainakin me kunnon rehelliset miehet tykätään.

Samanlaisella aitoudella olen tutustunut moniin kaltaisiini, henkisellä tasollakin upeisiin naisiin. Muoviset, itseään täynnä olevat silikoni-botox-teeskentelijäbimbot ei koskaan ole minua kiinnostaneet. Mutta on paljon miehiä joille juuri sellaiset ovat ne kaikkein tavoitelluimmat.
 

Yhteistyössä