Olenko yhtään oikeilla jäljillä terveyteni kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Minulla todettiin 3v sitten munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS. Oireina painonnousu huolimatta raskaasta työstä, liikakarvoitus, kuukautishäiriöt sekä rakkulat vas. munasarjassa. Aloimme yrittää lasta ja minä vimmalla laihduttamaan. Paino ei ole näinä vuosina tippunut yhtään, ja en käsittänyt missä vika.

Synnytin lääkkeillä aikaansaadun raskauden päätteeksi terveen pojan 6kk sitten. Siitä lähtien on painoni noussut 16kg vaikka imetinkin. Luulin iloisena, että imetys auttaa painonpudotuksessa, mutta paino lähtikin heti nousuun. Tämä kaikki huolimatta kävelylenkeistä, hiihtämisestä, jumpasta..

Fiksasin ruokavalioni, jätin pois herkut arkipäiviltä (vkl saa herkutella toisena päivänä) eli minun tapauksessani herkku on kahvileipää. Levitteet pois, ruokaa kohtuudella (kotiruokaa), ruoanlaitossa kevyttuotteet, viljat täysjyvää, leipä rukiista, proteiinin lähteinä raejuusto ja rasvaton kinkku leivällä (ei mene niin monta leipää nyt).. mitään karkkeja ym. en käytä muutenkaan.

Teen mitä vaan - paino vaan nousee. Alan olla aika maassa, nukkuisin vaikka kellon ympäri. Nutrilett ei auta. Jalat on aina jäässä, en muista kohta enää mitään (aiemmin melko hyvä muisti), hermostun herkemmin. Kurkussa tuntuu paineen tunne, liekö keksittyä vai ei, en tiedä.

Nyt sitten sain selville näiden vuosien jälkeen, että PCOS vaikeuttaa laihtumista! Miksei tätä kerrottu lääkärissä - ilkutaan vaan. Kaikki aloitetut dieetit, itketyt illat, hukkaan heitettyä aikaa. Luin metformiinilääkkeestä, että se voisi auttaa syndrooman hoidossa, onhan toiveenamme toinen lapsikin melko pian. Sitä ennen on pakko saada paino pois. Varaa ei ole mennä rasvaimuun tai leikeltäväksi. Painoindeksini lienee lähemmäs 40. Vähähiilihydraattinen ruokavalio kävisi varmaan, sillä menen ruoan jälkeen täysin tainnoksiin yleensä. Kärsin aiemmin hh-riippuvuudesta, nyt on olo siltä osin parantunut, ettei enää niin paljon haluta vetää leipää ym.

Varasin huomiseksi lääkärin. Haluan kokeilla tuota metformiinia, sillä alan olla jo epätoivoinen. Kiloakaan ei lähde, vaikka teen mitä! Saako sen vain pyytämällä vai pitääkö käydä verikokeissa? Joku kaveri arveli, että kilpirauhasessa voi olla vikaa; on sitäkin joskus katsottu kuukautishäiriöselvittelyissä, mutta silloin oli ok.

Karvaa kasvaa mustana ja paksuna kaikkialla, onneksi raskauden aikana lähti rintakarvat pois, mutta näyttävät ehkä alkavan kasvamaan uudelleen. En enää imetä. Hiuksia tippuu lavuaarin täydeltä ja päänahka pilkottaa.

Googletin metformiiniasioita ja monenlaista koulukuntaa näyttää olevan, onko kellään tuoreita kokemuksia? Painoa pitäisi saada alas ainakin 35kg. En tiedä enää mitä muuta tehdä.
 
No kokeilen ensin mieluummin lääkäriä, vaikkakaan en millään tavalla väheksy vaihtoehtoisia hoitomuotoja (akupunktiot ym. tuttuja kyllä). Mutta onko etenkin tuossa PCOSin hoitamisessa ja laihtumisessa auttanut metformiini kenelläkään?
 
No kokeilen ensin mieluummin lääkäriä, vaikkakaan en millään tavalla väheksy vaihtoehtoisia hoitomuotoja (akupunktiot ym. tuttuja kyllä). Mutta onko etenkin tuossa PCOSin hoitamisessa ja laihtumisessa auttanut metformiini kenelläkään?

No minä kyllä väheksyn "vaihtoehtoisia hoitomuotoja". Ne eivät perustu mihinkään tutkimuksiin, tieteeseen, vaan pelkkään arvailuun. Suurin osa niistä on täyttä hihhulihuuhaata. Mene oikealle lääkärille. Kaksplussalta et varmaan saa yhtään järkevää "diagnoosia".
 
Kuulostaa kilpirauhasen vajaatoiminnalta. Itse siitä kärsin ja on lääkitys ollut jo 10 vuotta. Paino ei vieläkään meinaa laskea millään, mutta palelut ja hiusten lähtö on jo historiaa. Hyvä että menet lääkäriin!
 
Tänään siis lääkäri, katsotaan mitä sanoo. Ellei hän ota minua vakavasti, menen toiselle. Miten tässä voi toista lastakaan ajatella yrittävänsä kun paino vaan nousee ja mieliala laskee. Eikä se niin helpolla meillä käy muutenkaan, kun on tuo PCOS. Sitä ihmettelen, miten imetys ei vaikuttanut yhtään alentavasti painoon.
 
Tänään siis lääkäri, katsotaan mitä sanoo. Ellei hän ota minua vakavasti, menen toiselle. Miten tässä voi toista lastakaan ajatella yrittävänsä kun paino vaan nousee ja mieliala laskee. Eikä se niin helpolla meillä käy muutenkaan, kun on tuo PCOS. Sitä ihmettelen, miten imetys ei vaikuttanut yhtään alentavasti painoon.
 
Lääkäri ei uskonut painoani kun sen sanoin, vaan marssitti vaa'alle. Sitten sen täytyi uskoa. Eikä uskonut sitäkään, etten ole vähentänyt syömistäni. Lähetti kuitenkin sisätautilääkärille, ilmeisesti tarkistetaan kilpirauhas- ja hormoniarvot, en tiedä. Käski tehdä viikon listauksen syömistäni ruoista, ja sitten mennä lääkäriin. Sanoi, että minulla on melko tiukka ruokavalio, ei omasta mielestä ole, koska saanhan herkutella viikonloppuna. Ehkä kyse on annoskoosta, tai jostain muusta mitä en tajua.

Mihinkään sairauteen ei uskonut ilmeisesti viittaavan, mutta erikoislääkärille ollaan menossa joka tapauksessa. Paino edelleen sinnittelee samassa, onneksi ei ole noussut nyt ainakaan tänä aamuna.

Tuli mieleen eräs, jonka äiti kuoli 3kk kuluttua syöpädiagnoosin saamisesta: oli lihonut keskivartalosta mielettömästi kuten minäkin, ja lopulta mies passitti lääkäriin. Ei muita oireita, ja syöpä oli niin pahasti levinnyt, ettei mitään enää tehty. Kunhan vaan ei minulla olisi..
 
Täällä toinen ääripää.Laihtuu vaikka mitä syö,hiukset tippuu päästä,ripuli ym.Kukaan ei uskonut ja piti normaalina.Nyt sitten löytyi sellainen lääkäri joka otatti kokeita ja tuloksia odotellaan.
Kaikki lähipiirissä vaan kettuilee että et syö mitään ja mies katsoo huuli pyöreänä,kun syön kuin hevonen.
 

Yhteistyössä