Muutaman viikon jo ainakin olen ihan päivittäin surkutellut ja miettinyt kavereiden/ystävien vähyyttä.. Tai kyllä niitä on mutta mielestäni aivan liian harvoin ollaan tekemisissä. Haluaisin käydä kylässä enemmän kavereilla ja että myös meillä kävisi kavereita. Viikot olen melkeinpä lasten kanssa keskenään kotona kun mies työreissuilla.. Kahden pienen kanssa ei niin helppo ole lähteä varsinkaan kun meillä ei aina ole auto käytössä. Aikani olen pyydellyt kavereita kylään mutta vähän ovat käyneet niin en jaksa olla itekkään aina se lähtevä osapuoli. Siispä tyydyn kohtalooni surkutella kotona "yksinäisyyttä".
Aivan tyhmää on myös että kun esim facebookissa joku ystäväni on laittanut tilapäivityksiin "kävin ihanan ystäväni kanssa lenkillä", saan pahan mielen ja mietin että ei minulla vain ole tässä lähellä ketään ihanaa ystävää kenen kanssa lähteä lenkille.. Tiedän että on typerää :ashamed: Pitäisi olla iloinen ystäväni puolesta että hänellä on ihana ystävä kenen kanssa lenkkeillä..
Ystävänpäivänä aloin laittelemaan viestejä niin siinä havahduin että ei mulla oikeasti ole nykyään montaakaan ystävää kun sai oikein miettimällä miettiä kenelle laittaisi ja millaisen viestin
Vain yhdelle laitoin että "rakas ystävä"..
En tiedä olenko vain katkeroitunut kotiäiti vai mistä johtuu... Ehkä siitäkin kun olen tottunut että ympärilläni on ennen ollut paljonkin kavereita mutta lasten teon jälkeen elämä on muuttunut.. Itse en kyllä tarkoituksella ole kavereita jättänyt mutta ehkäpä kaikki eivät ymmärrä että en enää pääse samalla tavalla joka paikkaan kuin ennen. Sekin jo kertoo jotain että en edes muista milloin kukaan olisi viimeksi pyytänyt minua johonkin illanistujaisiin jne. Kuullut kyllä olen että sellaisia on kaveripiirissä ollut...
Noh, jospa tämä tästä taas iloksi muuttuu... Kiiti jos joku jaksoi lukea kun ei oikeen ole viitsiny ajatuksiani kellekkään puhua..
Aivan tyhmää on myös että kun esim facebookissa joku ystäväni on laittanut tilapäivityksiin "kävin ihanan ystäväni kanssa lenkillä", saan pahan mielen ja mietin että ei minulla vain ole tässä lähellä ketään ihanaa ystävää kenen kanssa lähteä lenkille.. Tiedän että on typerää :ashamed: Pitäisi olla iloinen ystäväni puolesta että hänellä on ihana ystävä kenen kanssa lenkkeillä..
Ystävänpäivänä aloin laittelemaan viestejä niin siinä havahduin että ei mulla oikeasti ole nykyään montaakaan ystävää kun sai oikein miettimällä miettiä kenelle laittaisi ja millaisen viestin
Vain yhdelle laitoin että "rakas ystävä".. En tiedä olenko vain katkeroitunut kotiäiti vai mistä johtuu... Ehkä siitäkin kun olen tottunut että ympärilläni on ennen ollut paljonkin kavereita mutta lasten teon jälkeen elämä on muuttunut.. Itse en kyllä tarkoituksella ole kavereita jättänyt mutta ehkäpä kaikki eivät ymmärrä että en enää pääse samalla tavalla joka paikkaan kuin ennen. Sekin jo kertoo jotain että en edes muista milloin kukaan olisi viimeksi pyytänyt minua johonkin illanistujaisiin jne. Kuullut kyllä olen että sellaisia on kaveripiirissä ollut...
Noh, jospa tämä tästä taas iloksi muuttuu... Kiiti jos joku jaksoi lukea kun ei oikeen ole viitsiny ajatuksiani kellekkään puhua..
