Surullinen olo se on ystävän puutteen vuoksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen olo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tunnelma Tuuli:
Alkuperäinen kirjoittaja Marakatti:
No, mullei semmosia ole koskaan ollukkaa.... :attn: :attn:
Eikä enää edes parisuhdtta ollu muutamaan vuoteen... :headwall:

:( Miksi ei? Kyllä jokaisella ihmisellä pitää ystäviä olla!

Pitääkö? mistä semmosia hankitaan? Miten?
Älä sano, että se on itsestä kiinni, mene vaan rohkeesti mammapiireihin, harrasta, juttele. Ei tuolla tavalla ystäviä saa, vaikka äkkiseltään niin luulisi ja "minäkin löysin äitien ryhmästä ystävän"

Olen käynyt omassa ns. verrokkiryhmässä, kivoja naisia, mutta sekin kiva kaveruus vain jäi. Muista ei sitten mitään tullutkaan.

Yhteen samanikäiseen äitiin tutustuin ja hän antoi puh.nro:nsa mutta mulla uhmaikäinen järjesti "kohtauksen" ja minulla paloi käämit. Sen koommin siitä naisesta ei ole mitään kuulunut, enkä enää tervehdi jos näen. Kerran näin hänet. Katsoin terassilla syöttötuolissa istuvaa lasta, joka oli saman ikäinen kuin oma vauvani, ja sitten havahduin että vieressä on maireasti ja ehkä vähän vaivautuneestikin hymyilevä tuttu naama, säikähdin. en tervehtinyt.
Olisimme tuollon niin tarvinneet ystävää, tuolloin kun isompi sai huutokohtauksensa julkisella paikalla, olisi soittanut perään ja sanonut .. ihan mitä tahansa! tai sivuuttanut tapahtunen, kysynyt vain milloin kyläillään.

Emme siis ennättäneet puhelinnumeroiden vaihtoa pidemmälle, juttuhetket oli kerhojen yhteydessä.

 
Näin juuri. Mäkin olen käynyt perhekerhoissa, tapaamisissa, tutustunut naapuruston äiteihin. Ollaankin äitien kanssa paljon tekemisissä, mutta aina myös lapset ovat läsnä. Ei siis mennä ostoksille tms. yhdessä. Se ystävyys rajoittuu vain tähän kotikadulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nunnu:
ihan kun mun tekstiä
sen jälkeen kun muutimme kauas toiselle paikkakunnalle jäi 2 luotto ystävää.
nyt minulla ei ole kuin lapset
haikeana kattelen kun muut äipät lenkkeilee tai mitä tekevätkin käyvät kaupassa mulla ei oo ketään. olis kiva käydä just ulkoilemassa,bilettämässä,kahvilla,kyläilemässä mut ei kans ikää jo 26v eikä se ole helppoa.
olen käynyt kerhoissa,mamma tapaamisissa,piireissä mutta kaikilla on jo omat piirinsä ja kun vielä muutin niin kaukaa.

olen niiiiiiin yksinäinen =( harmi että asuit niin kaukana ite olen savosta

Mistä päin Savoa olet? Itsekin täällä yksinäisenä... :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surullinen olo:
Missä on se ystävä, jonka kanssa lähteä vaikka bilettämään, terassille, elokuviin, lenkille. Tehdä jotain kivaa yhdessä tai vain kyläillä puolin ja toisin. Miksi en enää yli 30-ikäisenä löydä ketään ystävää. Sellaisia joiden kanssa voisi jutella vaikka parisuhteesta ja lapsista. Omat ystäväni, lapsettomat, ovat siirtyneet vain kauemmaksi eikä minua enää pyydetä minnekkään mukaan.

MIssä päin suomea asut? minä voisin olla ystäväsi.
 
Onhan se kai aika paljon kiinni mös henkilökemioista. Joistakin vaan tulee kavereita ja joistain enemmän, kuten luottoystäviä. Minulla on aika paljon tuttuja ja kavereita, mutta tosi ystävä jäi 10 vuotta sitten, kun muutettiin savoon. Yritetään edelleen tavata ainakin kerran vuoteen ja soitetaan paljon. Joskus vaan tekisi mieli ihan oikeaa aikuista seuraa. Muoks... siis muutettiin savosta pois 10 vuotta sitten...
 
Oululaiset laittakaa joku jotain mailiosoitetta niin voisi kirjoittaa! Sittenhän sitä vois koko tällä porukalla tavata. Jos ei ois niin yksinäinen ja siitä porukasta sattus kavereita löytämään.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Näin juuri. Mäkin olen käynyt perhekerhoissa, tapaamisissa, tutustunut naapuruston äiteihin. Ollaankin äitien kanssa paljon tekemisissä, mutta aina myös lapset ovat läsnä. Ei siis mennä ostoksille tms. yhdessä. Se ystävyys rajoittuu vain tähän kotikadulle.

Jos kysyisit näiltä äideiltä huvittaisko lähteä jonnekkin ilman lapsia?
Voi olla,että itse eivät uskalla/kehtaa pyytää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Tänäänkin olin yhteydessä yhteen kaveriin ja sanoin, että mäkin voisi illalla lähteä jonnekin, jos he ovat menossa. Kuittas vain esitykseni, että he eivät tiedä milloin lähtevät terassille jne. Ymmärsin, että mua ei sitten kaivata mukaan. Ajattelinkin nykyään, että mä olen varmaan niin ei-toivottua seuraa ettei kutsuja mukaan esim. baariin tule.

Näin mullakin :( en kelpaa mihinkään..
 
Niin paljon kaverittomia.. kaikilla pitää olla ainakin yksi hyvä ystävä. Nyt äkkiä yv:llä vaihtamaan osoitteita sun muita yhteystietoja keskenänne niin tiedä kuinka hyvän ystävän toisista itsellenne löydätte, rohkeasti vain!
 
Nytki ois niiiin kiva ku olis joku terassikaveri.Kun omat "ystävät" eivät vaivaudu ees tekstareihin vastata!En oo tyyppiä että yksin lähtisin mihinkään.Ja miehen kanssa ei voida yhtäaikaa lähtee kun ei ole lastenhoitajaa..
 
Täälläkin yksi, jolla ei ole ystäviä. Olen muuttanut miehen luo Pohjanmaalle, enkä ole täältä yhtään ystävää löytänyt. Viimeinenkin ystävä vanhasta kotikaupungistani on lopettanut yhteydenpidon.Varsinkin silloin, kun mies lähtee kavereidensa kanssa jonnekin, niin tuntuu pahalle, muistuu aina mielen se miten yksin minä olen :ashamed:
 
Nunnu!

Savossa on valitettavasti vaikea ystävystyä. Mä olen itse kanssa kauempaa tänne savoon muuttanut enkä ole 9 vuoden aikana saanut kun yhden ystävän, mutta ei mekään tavata kun päivällä lasten kanssa, mutta onneksi saadaan keskustella kaikista asioista.
Se on totta kaikilla on jo ne omat ystävä piirinsä ja uusia tulokkaita ei oteta vastaan.
 
Olen ennenkin tämän kirjoittanut täällä,ettei mammakerhoista meikäläinen itselleen ystäviä löytänyt...hyvän päivän tuttuja kylläkin muutaman. Mammakehoissa jne. tosiaan pyörii omat piirit ja ihmiset jotka jo ennestään tuntee toisensa. Onneksi ei enää niissä tarvitse pyöriä=eivät olleet mun paikka, mut "vauvelin" sosiaalistumisen takia niissä kävin :) silloin kotiäippänä. Mut eipä nytkään mulla ole kuin työkaverit ja lapsuudenystävät toisella paikkakunnalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surullinen olo:
Missä on se ystävä, jonka kanssa lähteä vaikka bilettämään, terassille, elokuviin, lenkille. Tehdä jotain kivaa yhdessä tai vain kyläillä puolin ja toisin. Miksi en enää yli 30-ikäisenä löydä ketään ystävää. Sellaisia joiden kanssa voisi jutella vaikka parisuhteesta ja lapsista. Omat ystäväni, lapsettomat, ovat siirtyneet vain kauemmaksi eikä minua enää pyydetä minnekkään mukaan.

26v sama ongelma...
paras ystävä joka muutti 900km päähän..siitä on vuosi...
sinnillä eteenpäin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nytki ois niiiin kiva ku olis joku terassikaveri.Kun omat "ystävät" eivät vaivaudu ees tekstareihin vastata!En oo tyyppiä että yksin lähtisin mihinkään.Ja miehen kanssa ei voida yhtäaikaa lähtee kun ei ole lastenhoitajaa..

Näinpä juuri..... joko lähdetään ;-)

 
Alkuperäinen kirjoittaja laita oma ilmoitus:
Mä olen saanut Kaksplussan ja Vauva-palstan kautta 2 hyvää ystävää.Todellisia ystäviä,käydään ilman lapsiakin bilettämässä,shoppailemassa ym ym.Ollaan tutustuttu 8 vuotta sitten silloin kun molemmilla oli vauvoja,nyt meidän "vauvat" ovat jo 8-vuotiaita.

minä olen laittanut omankin ilmoituksen ja vastannut muiden ilmoituksiin ja jonkun verran tutustunut, mutta aina se kaverustuminen lopahtaa... ei riitä enää vastapuolella mielenkiinto ja itse en kehtaa itseäni tyrkyttää... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen yksinäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja laita oma ilmoitus:
Mä olen saanut Kaksplussan ja Vauva-palstan kautta 2 hyvää ystävää.Todellisia ystäviä,käydään ilman lapsiakin bilettämässä,shoppailemassa ym ym.Ollaan tutustuttu 8 vuotta sitten silloin kun molemmilla oli vauvoja,nyt meidän "vauvat" ovat jo 8-vuotiaita.

minä olen laittanut omankin ilmoituksen ja vastannut muiden ilmoituksiin ja jonkun verran tutustunut, mutta aina se kaverustuminen lopahtaa... ei riitä enää vastapuolella mielenkiinto ja itse en kehtaa itseäni tyrkyttää... :(

Mä kans olen miettinyt tuota itseni tyrkyttämistä. Onko se vain minun kuvitelmaa vai mistä johtuu kun minusta tosiaanin tuntuu, etten viitsi tyrkyttää itseni seuraa. Olen puhelias ja helposti tutustuva, mutta siihen se jääkin. Olen kainuulainen.
 

Yhteistyössä