Oletko koskaan suuttunut lapsellesi?

[vikuri]

[QUOTE="amalia";27531617]Uhmaikäinen lapsi, en ole koskaan huutanut hänelle, eikä todellakaan ole ollut edes lähellä. Suutun kyllä, mutta ulkoisesti olen rauhallinen ja jos lapsi huutaa niin puhun sitäkin rauhallisemmin, niin ennenpitkää hän hiljentyy kuuntelemaan uteliaisuuttaan. Kilpahuuto ei vaan ole tyyliäni, mutta enpä sitä tuomitsekaan jos joku sen toimivaksi kokee. Jos lapsi tekee jotain väärää tai vaarallista niin sanon tiukasti ja selitän tilanteen. On toiminut erittäin hyvin kun on vaan pohjattoman johdonmukainen. (Joo, taustasta voin sanoa että ongelmahevosia koulutin joskus ja sama toimi, ja siinä hommassa oppi ettei huutaminen ainakaan kannata).[/QUOTE]

Sama meillä. Mä en tykkää huutaa, eikä sitä ole tarvittukaan, kun laps on niin kiltti.

Joskus hermo palaa jatkuvaan mölinään ja kolinaan ja "auta, autu, auta.." -pyytelyyn, mutta ei se mikään syy ole suuttua. Sillon alan yleensä laulaa ja tanssia dramaattisesti tai pomppimaan x- hyppyjä, tai jotain mikä täysin keskeuttää lapsen ajatukset

Lapseni on vajaa 2v jä hän kyllä ymmärtää, että toisen kädestä ei saa ottaa lelua ilman toisen lupaa ja tietää, että siitä tulee toiselle paha mieli. Mutta tuo muksu taitaakin olla vähän turhan empaattinen ikäisekseen.. Ongelmansa kullakin..

 

[Marakatti]

Sata kertaa PÄIVÄSSÄ. Huudan ja raivoan, joskus paiskon tavaroita, ovet paukkuu jne...
Seuraus: Kauhee tappelu ja kaikki huutaa ytheenääneen ja paiskoo tavaroita ja ovia jne.....

Ja tämä on jokapäivästä varsinki pienemmän kanssa.

 

[FreezeCat]

Joo, tuttua huttua. Olen suuttunut, karjaissut, mokoma mennyt huutamaankin. Näyttänyt harmistukseni ja ärtymykseni.

Mitä sitten tapahtunut? Lapsi on joutunut menemään jäähylle, pyytämään anteeksi - joskus jopa me molemmat olemme anteeksipyydelleet. Lapsi on saattanut menettää myös etuisuuksia. Ja joo, toki sitä pahaa mieltä asian/tilanteen johdosta, että se kuitenkin äityi sellaiseksi, että meni tappiinsa, rangaistukseen asti. Mutta. Ennen kaikkea tilanne on päättynyt siihen, että sylitellään, halitellaan, jutellaan asia halki poikki pinoon.

Ja jatketaan eloa ja harjoituksia .

 

[Öy]

Sata kertaa PÄIVÄSSÄ. Huudan ja raivoan, joskus paiskon tavaroita, ovet paukkuu jne...
Seuraus: Kauhee tappelu ja kaikki huutaa ytheenääneen ja paiskoo tavaroita ja ovia jne.....

Ja tämä on jokapäivästä varsinki pienemmän kanssa.

Tuota, onko tuo susta ihan normaalia? Ootko jotenkin lopussa, tai onko sulla erityislapsi vai mistä moinen...? Don't get me wrong, oon itsekin aika temperamenttinen, samoin kuin kuopus. Ja kyllä, olen suuttunut lapsilleni lukemattomia kertoja. Oon jopa pahimpina väsymysaikoina heitellyt jotain tavaroita (tyyliin muovimuki lattialle), mitä kadun edelleenkin. Mutta jos tuollasta alkais olemaan joka päivä, niin hankkisin kyllä jostain jotain apua, ja helekatin äkkiä.