oletko koskaan tuntenu alemmuutta tai kateutta entisiä koulukavereita/vapaa-ajan kavereita kohtaan? näin aikuisiällä

[pikkasen huono itsetunto...]

netissä pyöriessäni eteen tuli liuta entisiä koulukavereita tai muita kavereita joiden kanssa en nykyisin ole tekemisissä ja kaikki ovat ammatiltaan jotain "hienoa".On jos jokinnäköistä johtajaa,insinööriä,terapeutteja joka lähtöön ym ym ym. Kaikista tullut jotain oikeesti,eihän ne kaikki välttämättä harjoita niitä ammattejaan mut silti.
Mä olen kyllä katellinen ja tunnen itteni huonoks....koska mä olen vaan laitoshuoltaja.Ja eihän tätä ammatia kukaan arvosta ja miks arvostais kun itekin häpeen tätä mitä teen mut kun ei mulla ole lukupäätä että opiskelisin vielä itelleni jonkun hienon ammatin.Mä en kehtaa ikinä ees mennä mihkään luokkakokuksiin tai vastaaviin jos kutsu tulee koska en kestäis niitä kommennteja ja katseita et "tieshän sen et tosta tulee vaan siivooja".

 

[äiti 44 v]

Miksi et voi olla ylpeä ammatistasi? Vaikka kliseeltä kuullostaakin niin ei tämä maa selviäisi ilman sinun ammattikuntaasi! Missä olet töissä, sairaalassako?

 

[vierass]

No joo kerran hävetti, kun näin lukioaikaisen kaverin monen vuoden jälkeen ja se oli jo ehtinyt opiskella itsensä opettajaksi ja saanut töitäkin. Itse olin kotona, yksinhuoltajana ja sossun tuilla

No nykyään mulla on korkeakoulututkinto, hyväpalkkainen työ ja lapset on jo niin isoja, että omaa aikaakin ruhtinaallisesti (ikää alle 30). Samainen kaveri on nyt äitiyslomalla (2 pientä lasta). Tehtiin vaan asiat eripäin Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle jne.

 

[Aamuäree]

Kieltämättä.

Mulla on toisinaan vähän turhan huono itsetunto.

Monet luokkatoverit on vaikka mitä opettajia ja terapeutteja tms, mä olen 'vaan' ompelija.
Tosin olen mäkin opettajan toimessa ollut- kansalaisopistossa

Mulla ei oikein ollut lukuhaluja nuorempana, aikuislukiokin jäi kesken kun tökäri velvoitti mut jollekin kurssille jossa oltiin päivä ja sitten oli illalla lukio ja hemmetisti läksyjä päälle- ei onnistunut minulta se yhtälö. Sen saamarin tökärin tuen kun kumminkin tarvitsin kun ei töitä löytynyt.

Mutta ehkä minäkin olen vielä jotain- sitten vähän isompana.....

 

[pikkasen huono itsetunto...]

Miksi et voi olla ylpeä ammatistasi? Vaikka kliseeltä kuullostaakin niin ei tämä maa selviäisi ilman sinun ammattikuntaasi! Missä olet töissä, sairaalassako?

en oo sairaalassa,hoitolaitoksessa.

en mä tiiä miks en voi olla ylpee omasta ammatistani,ehkä siks et kaikki on tienny ettei musta koskaan tuu mitään suurta ja nythän niin on käyny.On mulla toinenki ammatti mut sitä en oo päivääkään tehny ku valmistuin huonoon aikaan ja työllisyystilanne oli sillon huono ja on vieläkin sillä alalla,kun kaikki tehään ulkomailla kun halvalla saadaan.

 

["vieras"]

Kyllä. Kadehdin koulukiusaajaani joka elää hienoine taloineen niin leveää elämää. Itse elän luottotiedottomana vuokralla ja syön lopun elämääni masennukseen lääkkeitä.

 

["hmmm"]

Jos jostain facebookista kattelet ihmisten ammatteja, niin kyllä siellä on pikasen liiottelun makua. Mulla ainakin noista kavereista jotkut tuppaa ylentelemään itseään tai muuten vaan kaunistelemaan totuuutta. Kesken jääneet yliopisto-opinnot on muuttuneet maisterin papereiksi, siivoojayrittäjä on toimitusjohtaja, jotkun pikkuprojektia vetävät sosionomit ovat projektipäälliköitä 1700e/kk palkalla...jne

 

[Leukistinen aksolotli]

Mulla ei oo yhtään tommosta oloa, vaikka en ole oikeastaan mitään. Koska tiedän, että mulla on sata kertaa hauskempaa, ihan vaan, kun olen minä. En mä haluaisi olla mikään tylsä kirurgi, kiireisine elämineen.