Toggle sidebar

Oletko onnellinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Millainen tunne se on? Itse olen onnellinen omista, rakkaista lapsistani mutta muuten sellainen perusonnellisuus on hukassa. Koko ajan olen enemmän tai vähemmän ahdistunut ja tuntuu että värit on hukassa elämästä. Miltä se tuntuu herätä aamulla tunteeseen että kaikki on hyvin ja sydän on onnellinen? Miten sen tunteen voin saavuttaa?

Esimerkiksi tänään auringonlaskun aikaan tunsin kirpaisevan fiiliksen sydämessä; aurinko valaisi hetkeksi ruskan keltaamat puut ja taivaanrannan, luonto oli lumoavan kaunis. Tuollaisella hetkellä luulisi olevan onnellinen elämästä ja siitä että saa olla siinä hetkessä.. minä tunsin kaipuuta, syvältä kumpuavaa surua ja ahdistusta siitä etten osaa olla onnellinen. :(
 
Olen onnellinen ihminen.

Olen aika perustyytyväinen yleensäkin mutta joka päivä vastaan tulee myös ihan oikeita onnenhetkiä, jotka liittyvät maailman kauneuteen, lapsiini, mieheeni, ystäviini, runoon jonka luen tai musiikkiin, jonka kuulen, ehkä myös maalaukseen jonka näen tai työhön, josta saan paljon.

Miten sen tilan saavuttaa? En osaa sanoa kuin itsestäni. Siten että olen elänyt haastavampiakin aikoja ja olen nyt kovin kiitollinen helpommista vuosista. Siten että olen oppinut olemaan sovussa itseni ja maailmani kanssa. Olen lopettanut vertailun muiden ihmisten elämiseen, lopettanut muiden ihmisten odotusten arvailun, lopettanut liian, energiaa vievän kilttinä olemisen.

Ja olen myös löytänyt niitä asioita, jotka tekevät minut vahvaksi ja onnelliseksi, joista saan voimaa, ja sitten kokoan elämäni niin, että joka päivä vastaan tulee näitä hyviä asioita.
 
Olen. Olen ollut oikeastaan koko elämäni perusonnellinen, paria ihan lyhyttä jaksoa lukuunottamatta. Se on sellainen kokonaisvaltainen tunne/olo siitä, että elämä on hyvää, tyytyväisyyttä elämään. Pienet vastoinkäymiset ei heilauta sitä. Tietyissä elämäntilanteissa (kuten tämänhetkisessä ) onnellisuus vaatii mulla enemmän tietoista asennoitumista kuin toisissa. Suurimman osan elämästäni se onnellisuus on vain ollut eikä sitä ole tarvinnut erikseen tavoitella.
 
Mä olen onnellinen.
Aika ajoin pysäytän itseni ajattelemaan, kuinka onnellinen olenkaan. Mulla on kaksi tervettä, ihanaa poikaa ja mikä parasta maailman paras mies. Meidän avioliitto on tosi hyvä ja meillä ei ole oikeastaan mitään suuria ristiriitoja.
Mun vanhemmat sekä miehen äiti (isä kuollut) ovat kiinteä osa meidän perhettä. Samoin molempien veljet ja siskot. Meillä on siis hyvät verkostot ympärillä ja välit kaikkiin tosi hyvät.
Toimeen tulemme kohtuullisesti. Peruselämään riittää rahaa, vaikka ei matkoille eikä suuria ostoksia pystykään tekemään tuosta vain.

Elämä on siis kaiken puolin mallillaan. Ja olen tosi onnellinen. :)
 
Mulla onnellisuuteen vaikuttavat uskoakseni huoleton ja turvallinen lapsuus, vahva itsetunto, optimistinen/positiivinen elämänasenne ja kieltämättä sekin, että olen saanut elää melko helppoa ja onnekasta elämää ilman sen suurempia vastoinkäymisiä, menetyksiä, kaltoinkohtelua tms. Ensimmäisen todellisen vastoinkäymiseni olen kokenut vasta yli parikymppisenä. Onnellisimmillani olen silloin, kun ihmissuhdeasiat ovat kutakuinkin kunnossa.
 
tällä hetkellä kyllä. Ihana tunne. Huonolle ololle ja ahdistukselle löydettiin loppukesästä vihdoin syy ja sain hoitoa. Nyt on oikeinkin onnellinen olo. Osaan nauttia kaikesta pienestä. Isoimmat asiat elämässäni on kunnossa, parisuhde, lapset, koti, terveys etc. Jos tämä tällaisena pysyisi, olisin enemmän kuin tyytyväisen onnellinen!
 
Mie olen onnellinen, miulla on ihana, rakas mies ja hyvä avioliitto.
Saan olla töissä, miulla on hyvät välit vanhempiin ja sisaruksiin. :) :heart:
Tunnen eläväni elämäni parasta aikaa.
Olen kiitollinen ja iloinen kaikesta hyvästä elämässäni.
En vaihtaisi elämääni mihinkään toiseen.
 
ole onnellinen jatkuvasti enkä ole koskaan ollutkaan. Ohimeneviä onnen hetkiä saatan kokea useinkin esim. lasten, musiikin tai rakkauden rintamalla. Arkielämä on kuitenkin sen verran raskasta, että se raskaus peittää onnellisuushetket. Ja olen myös todennut olevani sen verran tunnevammainen, ettei musta taida aitoon rakkauteen edes olla, tykkään vain ihastua ja korkeintaan rakastua. En voi sanoa olevani edes tyytyväinen elämääni, se on aikalailla suorittamista ja jaksamista päivästä seuraavaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastaaja:
ole onnellinen jatkuvasti enkä ole koskaan ollutkaan. Ohimeneviä onnen hetkiä saatan kokea useinkin esim. lasten, musiikin tai rakkauden rintamalla. Arkielämä on kuitenkin sen verran raskasta, että se raskaus peittää onnellisuushetket. Ja olen myös todennut olevani sen verran tunnevammainen, ettei musta taida aitoon rakkauteen edes olla, tykkään vain ihastua ja korkeintaan rakastua. En voi sanoa olevani edes tyytyväinen elämääni, se on aikalailla suorittamista ja jaksamista päivästä seuraavaan.
Click to expand...

Onko sulla masennusta ja/tai jotain rankkoja kokemuksia?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa