Oletko samaa mieltä? sukupolvet ja raha

[1970-lukulainen]

Omien vanhempieni vanhemmat olivat säästäväisiä ja pihejä, mutta antoivat kuitenkin omille lapsilleen kaiken rahan opiskeluun ym. mikä vaan lliikeni. Tai lastensa lapsille. Olivat säästäväisiä itsensä kohdalla. Heissä myös sukanvarteen säästäjiä, eli ei ostettu itselle mitään vaan säästettiin. siis noin 80-100-vuotiaat

Sitten omien vanhempieni sukupolvessa on paljon ahneutta, valitetaan miten on niin vähän rahaa ja eläke pieni, vaikka siitä menisi 90% tilille ja osakkeisiin, eli rahaa tulisi vuokratuloa ja metsätuloa ja osaketuloa ja vaikka mitä tuloa. Mutta koskaan tällä sukupolvella ei olisi tarpeeksi. Omille lapsille osa antaa paljon, mutta suurempi osa sellaisia, jotka eivät anna mitään. Suuri osa tästä sukupolvesta tuhlaa itseensä. Tulevat käyttämään vanhempiensa perinnön matkustamalla. Näin ainakin sosiaali ja terveysministeriö ennustaa, että tulee käymään, koska Amerikassakin on näin käynyt. siis noin 60-75-vuotiaat

Sitten meidän 70-lukulaisten sukupolvi on outo siitä, että tämä sukupolvi on jotenkin vastakohta vanhemmilleen. Eli koskaan ei valiteta että voi kun kallista ja ei ole rahaa ja pitäisi saada lisää tukia ja palkkaa. Kun omat vanhemmat ovat aina köyhiä ja kipeitä, vaikka tilillä olisi miljoona, niin heidän lapset esittävät rikasta ja hyväpalkkaista, vaikka henki menisi. Eletään yli varojen ja tärkeintä on näyttää ja esiintyä rikkaana.

Miten sitten 80-luvun lapset ja nuoremmat?

 

["mä"]

Mulla ainakin on sellanen mies jolla pitää olla tilillä vähintää muutama tonni, muuten tuntuu että rahat loppuu heti..

Ja ollaan siis 80-luvun loppupuolelta

 

["Kata"]

En ole samaa mieltä. En jaksa perustella sen kummemmin, mutta minun tuntemissani ihmisissä ei mee ainakaa näin.

 

["vieras"]

Näin se on Aina yhden ilmiön vastapainoksi tulee seuraavassa sukupolvessa vastavoima. Ihan sama mistä on kyse, häistä, kasvatuksesta, rahasta...

 

[Klomas]

En osaa sanoa yleisellä tasolla yhtään mitään. Mutta omassa lähipiirissäni ei noin ole. Vanhempani auttaneet minua ja veljeäni. Minä olen saanut kaksi autoa ja kaikenlaista matkan varrella. Veljeni asuu vanhempieni paritalossa perheineen ilmaiseksi ja pari autoa hänellekin on ostettu. Mieheni ja minä ostimme vanhemmiltani kesämökin (= n. 1/3 vanhempieni omaisuudesta) niin halvalla kuin se oli verokarhun kannalta mahdollista.

Exän vanhemmat elättävät tätä tyhjäntoimittajaa edelleen vaikka exä on pitkästi yli 40v.

Ehkä sitten poikkeuksia valtavirrassa.

 

[fewcds]

Ei meilläkään noin mene. Vanhempani ovat avustaneet meitä ja huomaan vahvasti, että monelle 70-lukulaisellekaan ei riitä mikään. Ei kyllä riitä 80-lukulaisillekaan. Itse olen syntynyt noiden vuosikymmenten välissä ja sisaruksia on molemmin puolin. Itse en kyllä tuhlaa itseeni... En ole matkustellut kuin nuoruudessa vanhempien kustannuksella, enkä käy missään kauneushoitoloissa tai kaimpaajilla tai ostele itselle paljonkaan koskaan mitään vaatetta. Lapsille kylläkin, mutta niitä toivotaan useampi, joten kiertoon menee.

 

["Vieras"]

En tiedä, meneekö ihan aloittajan tarkoittamaan aiheeseen. Mutta työkokemukseni perusteella kerron, että on tosi harvinaista, että 20-30 -luvulla syntyneet jättävät laskujaan maksamatta. 40-luvulla syntyneet hoitavat aika hyvin. 50-60 -luvulla syntyneillä alkaa olla hajontaa. Siitä eteenpäin alkaa olla paljon enemmän niitä, jotka eivät maksa, jotkut ei yhtään mitään.

Kyllä tämä jotain kuvaa... (ja tietenkin aina löytyy poikkeuksia! Mutta näin niin ku yleensä ottaen.)

 

[hp]

omat vanhempani (60+) toimivat kuten aloittajan esimerkissä 80-100vuotiaat. Vaikka ei lapsena uusia vatteita pahemmin osteltu ja leivän päälle ei aina ollut juustoa, niin opintolainaa ei tarvinnut ottaa kun lapsilisät oli säästetty meille itsellemme.

Omassa ikäpolvessani, 70-80-lukujen vaihteessa syntyneistä moni on velkaannuttanut itsensä osamaksuilla, siis tyyliin koko kodin sisustus Hobby Hallista osamaksulla. Aika harva osaa säästää, mieluummin satsataan vaatteisiin, ulkonäköön ja matkusteluun.

 

[voi että ketuttaa]

Annoin pojalle 20 e setelin, kun ei ollut pienempää. Tulos: Poika osti itselleen tikkarin, suklaapatukan ja limun ja antoi 5 e ekalle kerjääjälle ja loput muutamalle muulle, tosin 5 e oli jäänyt jäljelle. Itse olisin tuon ikäisenä (12 v.) todellakin osannut pitää rahasta kiinni. Otin lompakon pois käytöstä ja yritin takoa sen päähän, että pitää osata arvioida seuransa eikä tuolla tavalla jaella rahaa... En tiedä, mitä pitäisi tehdä.