En. En halua, että kumppanini käy muualla tyydyttämässä tarpeitaan. En tee sitä itsekään. Jos kumppanini haluaa vierasta, voi hän minun puolestani mennä toteuttamaan itseään vapaasti, mutta en olisi valmis suhdetta enää jatkamaan. Tiedän, että kumppanini ajattelee asiasta samoin jos tilanne olisi toisinpäin. Joten meillä asiasta on selvät sävelet. Omassa elämässäni musta tuntuu siltä, että jos emme pysty toisiamme pitämään tyytyväisinä, on syytä painella eri suuntiin.
Tiedän, että monet hoitavat asian toisellakin tavalla ja se on ihan fine silloin jos sama mahdollisuus suodaan molemmille osapuolille. Sappeni saa kiehumaan sellainen yhtälö jossa toinen osapuoli kokee perustuslailliseksi oikeudekseen käydä vieraissa, mutta ei suostu suomaan samaa toiselle. Hyvin epäreilua!
Mun elämässä toimii nämä pelisäännöt. Kukin tyylillään.