Oletteko huomanneet että täällä ja tosielämässäkin näillä hyvin toimeentullevilla on tämä sama asenne aina huonompituloisia kohtaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eiymmärräEI
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eiymmärräEI

Vieras
aina sama asenne ja samat jutut. Kuvitellaan et kaikilla on varaa vakuutuksiin, varaa säästää yms yms yms listaa vois jatkaa loputtomiin. Eivät voi hetkeäkään miettiä, et mitä se ois oikeesti olla muutamalla satasella kuukaudessa
 
olen vain kiinnittänyt huomiota, sit voidaan tokaista (kuten yks tuttu) " et ai mikä euroshopper" oo koskaan kuullutkaan..

kakkosvastaajakin kohta varmaan hokasee, et "ai tarkotit 200e ruokaan, vuokraan laskuihin ja muihin, meillä se jää noiden kaikkien jälkeen" tätäkin nähnyt useissa ketjuissa
 
Alkuperäinen kirjoittaja eiymmärräEI:
aina sama asenne ja samat jutut. Kuvitellaan et kaikilla on varaa vakuutuksiin, varaa säästää yms yms yms listaa vois jatkaa loputtomiin. Eivät voi hetkeäkään miettiä, et mitä se ois oikeesti olla muutamalla satasella kuukaudessa

No katsos kun osa meistä "hyvin toimeentulevista" on joskus ollut niitä maan köyhimpiä ja ihan itse omalla ponnistelulla saavuttanut paremman elintason. Eli on sitä perspektiiviä puoleen jos toiseenkin. Sitä vaan haluaa sanoa niille rahahuolista valittajille, että ihan oikeasti se on jokaisesta itsestään kiinni, kuinka rahojensa kanssa pärjää. Mä itse kituutan tässä elämänvaiheessa kotihoidontuella (oma valinta), eli ei todellakaan ole rahaa millä mällätä. Mutta sittenpä ei tosiaan mitään, ei sitten mitään, ylimääräistä ostella, ei tehdä lomareissuja, käytetään rutkasti mielikuvitusta ruoanlaitossa ja muussa... Ja silti ollaan ihan perustyytyväisiä elämäämme.
 
Ei tajuta, ettei niistä pienistä rahoista vaan PYSTY maksamaan kaikkea aina. eikä tajuta, et jos itelle on helppo käydä vaan ostamassa uus auto, puhelin, pesukone tms niin kaikille se ei ole yhtä helppoa.. tai muissakin asioissa kuvitellaan, et kaikilla muilla menee ihan just samalla tavalla
 
Meillä on myös ollut aina vakuutukset vaikka ollaankin oltu vähävaraisia. Säästöjäkin jonkun verran (ei tosin paljon) kertyy joskus kun olen oppinut elämään pihisti. Perheessä on vähän pakko olla aina vähän pelivaraa yllättävien tilanteiden varalle. Tingin koko ajan kaikesta mahdollisesta, eihän se kyllä kivaa ole mutta siihen on tottunut. :snotty: Silti on kaikki oleellinen. Kaikki on valintakysymyksiä.

Töitä haen paraikaa ja toivon että jollain tapaa tulisi helpotusta arkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei tajuta, ettei niistä pienistä rahoista vaan PYSTY maksamaan kaikkea aina. eikä tajuta, et jos itelle on helppo käydä vaan ostamassa uus auto, puhelin, pesukone tms niin kaikille se ei ole yhtä helppoa.. tai muissakin asioissa kuvitellaan, et kaikilla muilla menee ihan just samalla tavalla

Nuo on niin arvokysymyksiä. Minulle ei kai materia merkkaa niin paljon. En kaipaa mitään erityishienouksia. Minulla on ollut iät ajat vanha puhelin, tietokone on hankittu pikkuhiljaa osina ja koottu ajan kanssa ajan mukaiseksi ym.

Vaikka olisin varakkaampi niin tuskin ostaisin mitään tuosta vaan äkkiä. Olen tottunut hankkimaan kaiken vähän kerrassaan tai tekemään itse ikäänkuin "tyhjästä". Mieluummin näkemään vaivaa ja aikaa kuin maksamaan enemmän ja hankkimaan jotain valmiina.

Olen aina hämmästellyt miten tiukkaa ollut mutta silti aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen! Kai se on kekseliäisyyden ansiota. Olen huomioinut missä kaikessa voi säästää niin jää rahaa muuhun.
 
Joo, on kyllä ihme, miten huonosti ihmiset osaa asettu aotisen asemaan. ajattelen tässä omaa isääni, joka sai aikoinaan opiskella suunnilleen "Jumalan armosta", ja siitä hyvästä sai sitten hyvän viran ja säännöllisen toimeentulon. Nyt ei ymmärrä ollenkaan, ettei sellainen nykyään ole mikään itsestäänselvyys ja että moni tekee hänen asemaan päästäkseen helvetisti töitä - eikä ikinä pääse siihen.
 
Olen kyllä itse oppinut olemaan realisti ja tajuan että saattaa oikeasti tullakin eteen tiukkoja kausia nyt yksinhuoltajana. Sitä on paljon herkempi ottamaan apuakin vastaan jos tarvis vaatii. En ole koskaan elämässäni kuitenkaan joutunut vielä turvautumaan sossuun ihmeen kaupalla. Toivon ettei tarvitsisi tulevaisuudessakaan. Halua on aina puskea eteenpäin ja löytää keinot selviytyä näilläkin eväillä jotka on suotu. :)
 
Minä olen edelleen pienituloinen "paskapää" mutta mä en ole pätkääkään materialisti ja siksi me pärjätään hyvin näillä tuloilla. Ei asuta liian kalliissa asunnossa, ei ole uutta autoa, ei tehdä ulkomaanmatkoja, ei harrasteta kalliisti, ei juoda, ei tupakoida jne jne.
Ja vaikka opiskellessa jäikin vain se "muutama satku" ( silloin saatiin täysi asumistuki, ei ollut päivähoitomaksua jne ) niin säästettiin silloinkin pieniä summia.
 

Similar threads

Yhteistyössä