Ei ihme jos moni ihminen katkeroituu tässä elämässä kun haluaa epätoivoisesti uskoa käsitteeseen "Se ainoa oikea". 6 miljardia ihmistä maailmassa ja sinä olet löytänyt sen oikean tai haikailet sen oikean löytämisestä? Ymmärrätkö miten absurdi ajatus se edes on että noin yksinkertaista käsitettä edes harkitsee todeksi?
Minun mielestäni on olemassa vain toisilleen sopivia ihmisiä ja niitä jotka ei sovi. Se on ihmisestä itsestään kiinni mitä on valmis pistämään likoon päivittäisessä elämässään että saa suhteensa toimimaan niin pitkälle kuin itse voi vain siihen vaikuttaa. Kaikki ei ole meidän itsemme kädessä, mutta ei se sitäkään tarkoita että on joku mystinen kohtalo joka tällä maapallolla johdattaa ihmiset toistensa luokseen ja sitten eletään elämänsä onnellisina loppuun asti.
Herätkää aikuiset ihmiset.
JOKAINEN suhde missä olette onnellinen on sillä hetkellä se oikea suhde, ei ainoa oikea, vaan oikea. Se että itse päätätte "olen tämän ihmisen kanssa elämäni loppuun asti" ei tee siitä toisesta "ainutta oikeaa" vaan "pelkästään" oikean oikean ihmisen teidän rinnalle. Kun sitten tulee niitä ikäviä asioita elämää elettäessä joiden kanssa sitten oppii elämään tai ei, siinä punnitaan se että onko molemmat asiassa yhtä tosissaan, että se suhde on heille oikea.
Se että tuon asian sisäistää ei tee elämästä synkkää tai jotenkin kurjaa, vaan ehkä joku jossain osaa sitten pistää vielä vähän enemmän panosta siihen suhteeseen minkä kokee itselleen oikeana paikkana olla. Itselleen uskottelu että elämä on jotain satua, tekee vain itselleen hallaa ja luo vääriä olettamuksia, ihmiset loukkaantuvat liian helposti toisen ajattelemattomuudesta tai tavoista tai luonteesta, kun sen sijaan pitäisi nähdä asia realistisesti, jokaisella meillä on vikamme, kukaan ei ole täydellinen, se miten yleistä on erot, on omiaan luomaan sen katkeruuden ihmiselle jos elää uskoen siihen "ainoa oikea" käsitteeseen.
Jotkut ei ikinä löydä sitä jonka kanssa haluaa olla aina, toiset löytää mutta se toinen ei ajattele samoin hänestä. Jotkut on liian epäkypsiä pitkään suhteeseen ja pilaa ennenkuin päästään siihen kypsempään tilaan jolloin ymmärtää mikä on tärkeää.
Elämää tämä kaikki on, valintoja, ei vääriä välttämättä, vaan pelkkiä valintoja jotka sitten onnistuu tai ei, mitään syytä ei silti ole kusettaa itseään joillain yliromanttisilla kuvilla, tai myöskään alkaa kyynikoksi suoraan vain siksi kun joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Eläkää elämäänne, tehkää ratkaisuja, kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, eikä siitä huonosta elämäntilanteesta välttämättä pääse eroon erolla, jos ongelmat kulkee korvien välissä.
Olkaa rehellisiä itsellenne.
Kallistaudun teidän tsempillä korjaamaan mitä korjattavissa on.. Jos olis vielä vinkkejä millä saan sen kummitusmiehen pois mielestäni..?
