Oletteko koskaan kieltäneet lastanne leikkimästä toisen lapsen kanssa?

["äitinen"]

Meidän 5-vee on tuntenut yhden pojan kerhon kautta kolmisen vuotta. Kummatkin pojat ovat olleet kotihoidossa ja tätä kautta olemme tutustuneet, treffailleet leikkipuistoissa ja välillä toisten kotona lasten leikkiessä yhdessä.

En alusta pitäenkään ollut tämän leikkikaverin suurin fani, mutta koska lähellämme ei juuri muita lapsiperheitä asu, niin olemme tapailleet kerran- kaksi kertaa kuukaudessa, välillä useamminkin viimeiset kolme vuotta. Kerhokaveri on ollut lapselle tärkeä, mutta ei kuitenkaan se kaikista tärkein ja rakkain leikkikaveri. Lapsellamme on muita kavereita harrastuksien kautta, mutta heidän kanssaan kyläily ja vierailu on harvempaa, lapset kyllä tapaavat toisiaan harrastuksissa useamman kerran viikossa.

Olen pitänyt tämän kerhokaverin äidistä aina todella paljon, miehenkin viihtyy perheen isän kanssa. Lapsi on vain aina ollut arvaamaton ja välillä jopa aggressiivinen, poikamme ei helposti säikähdä ja on tottunut kotona sisarusten kanssa painimiseen ja tappelemiseen, mutta tämä kerhokaveri on pari kertaa mm. hakannut poikaamme kasvoihin kepillä, uhannut tappaa ym. ja todella säikäyttänyt lapsemme näillä toimillaan.

Viime kesänä emme juuri tavanneet tätä perhettä ja nyt syksyllä lapset ovat eri ryhmissä, koska tämä kerhokaveri on vuotta vanhempi. ( mutta sanottakoon, että mielestäni paljon lapsellisempi kuin monet muut poikani ikätoverit) Nyt "kaverin" käytös on muuttunut ihan täysin. Kun poikamme menee kerhon/eskarin pihalla tervehtimään kaveria, leikkii kaveri ettei kuule tai tunne ollenkaan poikaamme, jos lapsemme yrittää vielä jutella, niin tämä kaveri huutaa haista paskaa- mene pois- tai muuta yhtä mukavaa. Aina välillä vanhan kaverin seura kyllä kelpaisi, mutta vain silloin, kun tätä vanhaa kerhokaveria huvittaa. Hänellä ei juuri ole muita kavereita, en todellakaan ymmärrä mitä tässä on takana.

Nyt tuli viime viikolla kerhosta viesti toiselta vanhemmalta, että tämä poika oli käynyt lapsemme kimppuun ja repinyt takista, potkinut ja lyönyt. Ihan kesken leikin. Tänään kun vein poikaamme kerhoon, tuli tämä vanha kaveri lällättelemään poikani ja heidän toisen yhteisen kaverin viereen ja ihan vaan haukkumaan pienempiä poikia. Minä en voi tällaista käytöstä sietää ollenkaan ja olenkin ajatellut, että tässä on nyt kuukausi katseltu tältä kaverilta jatkuvaa huonoa käytöstä, johon vanhemmatkin ovat kuulemma yrittäneet puuttua, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut, homma on mennyt pikemminkin väkivaltaisempaan suuntaan, joten ajattelin kieltää lastamme enää edes juttelemasta tälle kaverille.
Sain myös kuulla, että poikamme ei ole ainoa lapsi, jonka kimppuun tämä kaveri on hyökännyt kerhon pihalla, mutta asialle ei ole tehty yhtään mitään.

Onko teillä ollut vastaavia tilanteita ja miten olette toimineet. Vinkkejä otetaan vastaan. En halua toisen satuttavan lastani fyysisesti enkä sitten henkisesti, joten mielestäni parempi on sitten pitää pojat ihan suosiolla eri paikoissa. Ikävää tässä on vaan esim. jo se, että perheemme ovat olleet kavereita ( tosin tämän syksyn aikana emme ole tavanneet tätä perhettä kertaakaan) ja poika on mm. jo kutsuttu lapsen synttäreille.

 

["viirus"]

Olen, koska yhden kaverin kanssa teki aina tyhmiä, muiden kanssa osasi käyttäytyä.

Enkä siis syyllistäny tätä kyseistä kaveria, oli minun lapsessakin vika, kun teki tyhmiä, mutta oli se kaksikko erotettava hetkeksi.

 

["äitinen"]

Tiedän, että meidän poika on melko temperamentikas tapaus sille päälle sattuessaan, mutta nyt ei ole esim. ollenkaan provosoinut eikä osallistunut näihin tappeluihin. Olen jopa ihmetellyt lapsen tapaa käyttäytyä kaverin lyödessä, koska kotona pojalla on kyllä nyrkit heti pystyssä sisarusten kanssa taistellessa.

Muiden kavereiden kanssa on ollut joskus jotain tappelua, mutta käsiksi pojat eivät ole koskaan tosiinsa käyneet. Nyt kun lapsen kanssa olen jutellut, niin hänellä ei ole aavistustakaan mistä syystä kaveri häntä kohtaa näin käyttäytyy.

 

["äitinen"]

Viirus, miten ilmaisit asian toisen lapsen äidille? Vai kerroitko ollenkaan?

 

[Kaiutin]

En ole leikkiviä lapsia koskaan kieltänyt. Joskus on ollut tilanteita, että en ole ollut tyytyväine toisen lapsen käytökseen (esim. kovin dominoiva, aggressiivinen, manipuloiva, ilkeä jne.) ja olen sitten ollut siinä kuulolla ja leikin päätyttyä jutellut oman lapseni kanssa asiasta. Kertonut, että kenenkään ikävästi käyttäytyvän lapsen kanssa ei tarvitse leikkiä, eikä kiusaamista/pompottelua/huonoa käytöstä ole pakko sietää. Se on niissä parissa tapauksessa auttanut siten, että lapsi on itse etsinyt muuta seuraa.

Sen sijaan tuon teinin kanssa olen rajoittanut joitakin "leikkikavereita". Meillä on sellainen sääntö, että poika hengaa sellaisten lasten kanssa, jotka me tunnetaan tai jos tutstuu uuteen kaveriin, tuo hänet näytille. Jos yökyläilyistä puhutaan, otetaan toisiin vanhempiin aina yhteyttä. No, sitten kävi ilmi, että poika toisinaan hengaili tällaisen kohtuullisen idioottimaisen pojan kanssa, joka asui alkoholisti-isänsä kanssa päästyään lastensuojelulaitoksesta. Röökiä saa kiskoa isän askista, ruokaa ei kotona koskaan kuulemma ole ja yöt heilutaan ulkona. Tehdään pikkupahoja (näpistellään, tehdään ilkivaltaa jne.) ja ryypätään viikonloput. No, sen leikin minä laitoin poikki. Tällä pojalla ei ole pääsyä meille, eikä minun tarvitse asiaa sen kummemmin perustella. Vahdittiin aikamme sitä, että yhteydenpito lakkaa -sanktiona oli, että jos heidät nähdään yhdessä tai poika jää kiinni yhteydenpidosta, katkaisen hänen puhelinliittymänsä.

Toimittiin kreivin aikaan, koska nyt tämä poika syyllistyi kesällä törkeään pahoinpitelyyn ja huumausainerikokseen. Eli ei kaduta pätkääkään, että hyvin päättäväisesti katkaisin poikani yhteydenpidon tähän poikaan. Avuksi tuli toki myös se, että pojallani on paljon muitankin kavereita, urheilee monena iltana viikossa ja nyt on vielä tyttöystäväkin ollut jo jonkin aikaa, ja hänen seurassaan menee sitten kaikki liikenevä vapaa-aika.

Mun näkemykseni on, että vanhemmilla on velvollisuus suojata lapsiaan. Meillä oli jälleen koko viikonlopun poikien yökyläkävereita, siis teinejä kämppä piukassa. Oln erittäin hyväksi toimintatavaksi kokenut sen, että avaa kotisi lasten kavereille. Anna heidän tulla leikkimään ja viettämään aikaan. Vaikka se joskus on raskasta (pienten lasten lelujen siivoukset ym. sotkut ja teinien valvominen, vahtiminen ja järkyttävä testosteroninkäry, haisevat converset eteisessä isossa läjässä, jääkaappi aina tyhjänä jne) niin se maksaa itsensä takaisin. Huomaat, että huonosti käyttäytyvät lapset karsiutuvat pois. Ja kun lapset kasvavat isoiksi, on todella helpottavaa, kun ne viettävät teineinä sohvalla aikaansa leffaa katsellen tai pleikkaa pelaten! Se on aina parempi vaihtoehto kuin se, että tulee pimeä, lasta ei kuulu, kotiintuloaika venyy, et tiedä missä hän on ja kenen kanssa jne.

Ja huonosti käyttäytyvät lapset on oikeus ja mielestäni jopa velvollisuus rajata ulkopuolelle. Meillä on meidän säännöt ja toistaiseksi ovat niihin sopeutuneet. Huonosti käyttäytyvänä en siis pidä lapsia, jotka ovat vaikkapa työttömien tai kouluttamattomien lapsia, vilkkaita, puheliaita tai muuta vastaavaa. Vaan jos ovat hävyttömiä, piittaamattomia ja eivät kunnioita toisia, saavat pysyä pihalla.

Muoks. Nuorempaa poikaani kiusasi eskarissa ja ekaluokalla eräs toinen poika, jonka kotilot olivat erittäin rikkinäiset. Hänen vanhempansa eivät tulleet koskaan neuvotteleman asiasta, ja päiväkoti pesi kätensä ja neuvoi, että jutelkaan vanhemmat yhdessä eskarin jälkeen. Joopa joo... se akka oli ihan naamat aina. Eskari ehdotti, että minun poikani voisi siirtyä toiseen ryhmään. En suostunut, koska ei poikani tehtävä ole siirtyä vaan tämän kiusaajan. Myönsivät, mutta eivät tehneet mitään.

NO, sama peli jatkuin koulussa ekalla. Sitten soitin rehtorille ja sanoin, että Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa. Eli jos ette kykene järjestsämään lapselleni turvallista koulupäivää koulussa, saatte järjestää sen kotona. Tämä toinen poika oli mm. lyönyt lapseni pään liukumäkeen niin, että tulivat hampaat huulesta läpi.

rehtori otti asian vakavasti ja teki niin, että järkkäsi ekaluokkalaisten ulkoilualueelle heti seuraavaksi maanantaiksi ylimääräisen koulunkäyntiavustajan ja rajasi pihan kahteen osaan lippusiimalla. Tämän kiusaajan ei ollut lupa tulla siiman toiselle puolelle, mutta minun lapseni sai kulkea vapaastsi. Eli jos koki kiusaamista, pääsi ns. turvaan siiman toisella puolelle. Siima ei siis rajoittanut ketään muuta kuin tätä kiusaajaa.

Homma auttoi. Sitä jatkui kaksi viikkoa, siis sitä siiman kanssa ulkoilua. Sinä aikana tämä poika löysi uuden uhrin, jota kiusaa ilmeisesti edelleen. Asia ei kuulu enää minulle, sain oman lapseni pelastettua.l

 

["mimmi"]

Olen antanut aggressiiviselle 7-vuotiaalle kaverille porttikiellon meille. Koulussa ja koulumatkoilla poika voi hänen kanssaan olla jos haluaa, sitä en voi estää mutta meille ei ole enää asiaa kun useasti on poikaani potkinut, lyönyt, kuristanut, hakannut kepeillä, heittänyt kuraa päälle jne. Ja meillä ollessa myös pikkusisaruksia töninyt. Lisäksi kiroilee ja haistattelee, homottelee jne.

 

["vieras"]

Ap kuulostat kyllä aika idiootilta, jos annat näiden poikien "ystävyyden "jatkua. Miksi ihmeessä antaisit?

 

[melkoista]

Meillä kävi niin, että lapset itse torjuivat kaikki käytöshäiriöiset kaverit.

 

[Kaiutin]

Meillä kävi niin, että lapset itse torjuivat kaikki käytöshäiriöiset kaverit.

Näinhän se meilläkin käytännössä sujui tuossa leikkivaiheessa ja ala-asteiässä. Murkkuiässä sitten alkaa tuo "käytöshäiriöisyys" viehättää eri tavalla, on jotenkin cool kun on ollut poliisien kanssa tekemisissä jne. Onneksi sellaisen käytöksen ihannointi kuuluu vain tiettyyn ikään ja on jo väistymässä.

Tuohon pienempien lassten kavereiden valitsemiseen sellainen juttu, että aina se ei onnistu vaan tarvitaan aikuisten apua. Esim. tuo mainitsemani tapaus nuorimpani kanssa ei hoitunut sillä, että lapseni kieltäytyi leikkimäsä tämän idiootin kanssa. Se poika vaan kärtti ja kiehnäsi ja aina ohimennessään haukkui, töni ja satutti, hakeutui väkisin lapseni läheisyyteen. Pojallani ei ollut keinoja torjua sitä ilman aikuisten tukea, vaikka hänellä olikin kovasti halua pysytellä erossa tästä mulkvistista.