Oletteko lukenut Raisa Lardotin kirjoja? Mielipiteenne niistä?

[ov]

Itse olen lukenut hänen kirjoittamansa kirjat "Ripaskalintu", "Russa! Russa!" ja "Pikku äiti" ja voin sanoa, että ne luettuani minulla oli aika ristiriitainen olo. Kyseiset kirjat olivat kyllä hyviä, mutta niissä oli aika rankkaakin tekstiä, esim. se kun Raisa kertoi, että hänet raiskattiin 4-vuotiaana tai kun hänen äitinsä synnytti pojan ja tällä oli huulihalkio, niin äidin oli annettava pojan kuolla. Ja myös se jäi mietityttämään, että oliko sopivaa, kuinka Raisa kertoi jossain noista kirjoista sen, että vaikka hänen äitinsä oli yleensä ahdistunut ja rauhaton, niin tämä kuitenkin näytti onnelliselta kun Raisa heräsi yöllä ja näki vanhempiensa rakastelevan. Siis Raisan äidin ahdistuksen loppumiseen riitti se, että hän rakasteli isän kanssa. Raisa kirjoitti "Pikku äiti"-kirjassa, kuinka monet ihmiset ihmettelivät, että miten Raisa oli saattanut kirjoittaa vanhemmistaan sellaista, siis sen että he rakastelivat yöllä ja vaikka äiti yleensä oli ahdistunut, niin sillä hetkellä hän oli onnellinen. Onko siis sopimatonta, että lapsi kirjoittaa aikuisena vanhemmistaan kirjassaan että yllätti nämä rakastelemassa ja että he olivat onnellisen näköisiä.

 

[Ri-paskaa]

Olen lukenut Ripaskalinnut ja olihan se tosi järkyttävä ja koskettava. Mutta ei kai huulihalkiopoika kuollut? Eikös hän ole mukana siinä perhekuvassakin, joka kirjassa on?

Mulle ei jäänyt mitään ristiriitaista mielikuvaa tosta vanhempien rakastelusta ts. että siinä ois ollut jotain ihmeellistä, että äiti nauroi, vaikka muuten oli ahdistunut. Kai se isä oli osannut imarrella naista sopivasti ja raskaan työn uuvuttama vaimo antautui kerrankin "viihteelle". En myöskään osaa ajatella sopimattomana aiheesta kirjoittamista.