V
"vieraana"
Vieras
En tiedä miksi meille aina kertyy näitä kavereita lapsille... meille pääsee usein, säännöt on tiukat kotona vieraillekin, mutta kylään on monena päivänä viikossa tervetulleita lasten kaverit.
Tänään on jo kaksi kaveria olleet sellaisia, että olen ensimmäisen kerran aamupäivällä kertonut, ettei meille voi tulla tänään, koska sunnuntait pidetään erityisiä poikkeuksia lukuunottamatta perheen omina päivinä.
Kaveri tuli puolen tunnin päästä uudelleen, sitten taas, sitten taas. Samaan aikaan tätä samaa rumbaa piti toinen kaveri. Kumpikin sellaisia, joiden kanssa joudumme käymään tätä asiaa läpi monta kertaa viikossa. Aivan selvästi kerromme, ettei meille saa tulla tänään. Jos lapsistamme joku menee avaamaan, yrittävät suostutella heitä.
Eilen yhtenä esimerkkinä vaikka se, että lapseni lähtivät isänsä kanssa käymään retkellä. Sanoin kavereille, että lapset tulevat kolmen tunnin päästä kotiin. Tänä aikana kumpikin kävi meidän oven takana kaksi kertaa, vaikka olin antanut selvän kellonajan, mihin asti lapset ovat pois kotoa. Lopulta en viitsinyt enää mennä edes avaamaan ovea. Kun en mennyt avaamaan ovea, kaverit kiipesivät meidän terassillemme ja jäivät siihen istumaan ja viettämään aikaa.
Tulevat päivittäin meidän ovelle, moneen kertaan. Kun sanon, että meille ei voi tänään tulla, mutta voitte leikkiä ulkona, ulkona ollaan kymmenen minuuttia jonka jälkeen kaveri on mankumassa meille sisälle, koska ei ole tarpeeksi vaatteita päällä. Käsken kotiin pukeutumaan. Silti kerta toisensa jälkeen yrittävät, jos sittenkin pääsisi.
Olen puhunut tästä lasten vanhemmillekin jo, mutta eipä niitä kiinnosta. Sanovat vaan, että senkun sanot niille ettei teille voi tulla. Niinhän minä sanonkin, hyvin selvästi ja hyvin tiukasti. Tietävät vierailujen perusteella senkin, että meillä on aika tiukka kuri sen suhteen, että vanhempia kuunnellaan.
Silti, päivästä ja kerrasta toiseen tämä toistuu. Alan jo ärsyyntyä noihin kahteen lapseen. Tekee mieli sanoa rumasti.
Tänään on jo kaksi kaveria olleet sellaisia, että olen ensimmäisen kerran aamupäivällä kertonut, ettei meille voi tulla tänään, koska sunnuntait pidetään erityisiä poikkeuksia lukuunottamatta perheen omina päivinä.
Kaveri tuli puolen tunnin päästä uudelleen, sitten taas, sitten taas. Samaan aikaan tätä samaa rumbaa piti toinen kaveri. Kumpikin sellaisia, joiden kanssa joudumme käymään tätä asiaa läpi monta kertaa viikossa. Aivan selvästi kerromme, ettei meille saa tulla tänään. Jos lapsistamme joku menee avaamaan, yrittävät suostutella heitä.
Eilen yhtenä esimerkkinä vaikka se, että lapseni lähtivät isänsä kanssa käymään retkellä. Sanoin kavereille, että lapset tulevat kolmen tunnin päästä kotiin. Tänä aikana kumpikin kävi meidän oven takana kaksi kertaa, vaikka olin antanut selvän kellonajan, mihin asti lapset ovat pois kotoa. Lopulta en viitsinyt enää mennä edes avaamaan ovea. Kun en mennyt avaamaan ovea, kaverit kiipesivät meidän terassillemme ja jäivät siihen istumaan ja viettämään aikaa.
Tulevat päivittäin meidän ovelle, moneen kertaan. Kun sanon, että meille ei voi tänään tulla, mutta voitte leikkiä ulkona, ulkona ollaan kymmenen minuuttia jonka jälkeen kaveri on mankumassa meille sisälle, koska ei ole tarpeeksi vaatteita päällä. Käsken kotiin pukeutumaan. Silti kerta toisensa jälkeen yrittävät, jos sittenkin pääsisi.
Olen puhunut tästä lasten vanhemmillekin jo, mutta eipä niitä kiinnosta. Sanovat vaan, että senkun sanot niille ettei teille voi tulla. Niinhän minä sanonkin, hyvin selvästi ja hyvin tiukasti. Tietävät vierailujen perusteella senkin, että meillä on aika tiukka kuri sen suhteen, että vanhempia kuunnellaan.
Silti, päivästä ja kerrasta toiseen tämä toistuu. Alan jo ärsyyntyä noihin kahteen lapseen. Tekee mieli sanoa rumasti.
