Oletteko "tietoisesti harjoitelleet" palapelejä lastenne kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jep"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jep"

Vieras
Mielenkiinnosta kyselen. Neljä vuotta täyttävä tyttäreni ei oikeastaan tee palapelejä, vaikka niitä on ollut tarjolla 1-vuotiaasta lähtien, ensin nuppiversioina ja sitten tavallisina lisäksi. Toki olen yrittänyt niitä välillä hänen kanssaan koota, mutta vaikka hän monesti keskittyy aika mukavasti, nuo eivät jaksa kiinnostaa. En rehellisesti sanottuna tiedä, minkä kokoisen palapelin hän osaisi koota, koska hän ei ole tosissaan edes yrittänyt kuin nuppipalapelejä, jotka tietenkin ovat onnistuneet jo pitkään.

Muutoin en ole huolissani lapsen kehityksestä - hän piirtelee pääjalkaisia ja muuta esittävää, tykkää piirtämisestä ja halutessaan keskittyy siihen, tekee useita kirjaimia ulkomuistista ja loppuja aika paljon mallista, oivaltaa asioita jne. Hän on osa-aikaisesti päiväkodissa, missä ei ymmärtääkseni ihan kauheasti askarrella tms., jonkin verran kuitenkin.

Alkaisitteko tällaisessa tilanteessa jotenkin tietoisemmin harjoitella palapelien kokoamista, tietysti hyvässä hengessä, mutta tavallaan päämäärätietoisesti, vai odottaisitteko, alkaako lasta joskus kiinnostaa? Itse olen lapsena ollut kielellisesti nopeasti kehittynyt, mutta palapeleissä ja muissa hahmottamista vaativissa jutuissa aika heikko. Tuntuu, että tyttö on ehkä tullut minuun, vahvuudet ovat kielellisissä taidoissa ja mielikuvituksen käytössä.
 
Ei meidänkään poika, nyt 6-vuotias ole innostunut palapeleistä. Ei ne kaikkia lapsia vaan kiinnosta. Nuorempi lapsemme tekee palapelejä paljon isoveljeään paremmin.
 
Lapsi on 2v2kk ja en ole pahemmin harjoitellut palapelejä hänen kanssaan. Ei ole kovin kiinnostunut niistä. Neuvolassa laitettiin lapsi tekemään nuppipalapeliä ja th hieman avusti lasta, ja olin yllättynyt miten hyvin lapsi osasi :D Tosi vähän ylipäätään olen lapsen kanssa "harjoitellut" mitään leikkijuttuja, vaan lapsi leikkii itsekseen niin että mä häärin lähellä, ja yhteinen tekeminen on usein jotain "oikeita" töitä, lapsi tekee paljon kotitöitä mun kanssa, huolehtii lemmikeistä jne.
 
Meilläkään ei ole nuorimpien kanssa tehty paljon palapelejä. Muutoin kyllä hahmottamisjuttuja, kuten palikoilla leikkimistä ja kuvakirjoista etsitään juttuja (esim. Herra Hakkarainen), ja kuvadominoa pelataan välillä.
 
Joitakin lapsia ei palapelit vaan kiinnosta. Oma lapseni ei vaan hahmota kaikesta siitä sekamelskasta, että mikä pala menee mihinkin, joten ei ihme jos ei kiinnosta. Muuten on normaalisti kehittynyt.

Myönnän kyllä, että olen myös niin mukavuudenhaluinen äiti, että jos palapelituokiot merkitsevät sitä, että etsin niitä palasia lattialta pitkät tovit, kokoan ne, pistän kaappiin ja kuulen taas vartin päästä kuinka nuorempi lapsista kippaa ne lattialle, niin saavat mun puolesta olla tekemättä palapelejä.
 
Meillä taas reilu 4v tekee ihan helposti 40-palaisia palapelejä ja on tehnyt aina innoissaan. Tavallaan ollaan hänen kanssaan harjoiteltu, kun me miehen kanssa tehdään yhdessä sellaisia iiisoja merimaisemapalapelejä. Muksu on pienestä pitäen ollut mukana etsimässä reunapaloja yms.
 
No ihan ensiks kuva kannattaa olla sellainen joka varmasti lasta kiinnostaa, esim prinsessahahmo tai mistä hän nyt mahtaa tykätä. Meillä lapset on innoissaan aina kun on yhteistä tekemistä äidin kanssa, joten mielellään tulevat tekeen palapelejäkin.

Olen sitä mieltä että kannattaa harjoitella, kyllähän se kehittää hahmotuskykyä.
 
Olen yksivuotiaani kanssa tietoisesti harjoitellut palapelejä, tietysti vasta nuppipalapelejä. Tosin minä nyt teen kaikenlaista muutakin tavoitteellisesti ihan vaan sen takia, että en osaa olla tekemättä (ammattitauti, kun opettaja olen).

Jos lastasi ei palapelit kiinnosta, ei niiden pariin tietenkään pakottaakaan voi. Kun itselläsi on kerran kivisempi tie hahmotusasioiden parissa, toki palapelejä voi silloin tällöin tarjota (jos vaikka löytyisi lapsen mielestä kivan aihepiirin palapeli ja lapsi itse saisi sen kaupasta valita), mutta ei asialla kannata alkaa kuitenkaan stressata. Hahmotustaitoja voi opetella muillakin konsteilla.
 
Kiitos tähänastisista vastauksista! Tuo lasta kiinnostavan kuvan valitseminen oli hyvä vinkki, kas kun en itse tullut ajatelleeksi. Meilläkin tosiaan palapelit usein vain kaadetaan pikkuveljen kanssa lattialle, juuri kun äiti on ne saanut vaivalla koottua :D. Mutta ehkäpä tuota voisi joskus kokeilla.
 
Kiitos tähänastisista vastauksista! Tuo lasta kiinnostavan kuvan valitseminen oli hyvä vinkki, kas kun en itse tullut ajatelleeksi. Meilläkin tosiaan palapelit usein vain kaadetaan pikkuveljen kanssa lattialle, juuri kun äiti on ne saanut vaivalla koottua :D. Mutta ehkäpä tuota voisi joskus kokeilla.

Mä oon nykyisin pitäny palapelit niin korkeella ettei ne niihin ilman tuolia yllä, kuitenkin niin että ovat näkösällä niin ne joskus muistaa pyytää niitä itekki.

Mutta kun talossa on 2 ja 3- vuotiaat niin palapelejä on pakko tehä valvotusti, muutoin ne palat on kohta keittiöleikeissä ruokana jne. Melko usein silti tehdään ja tykkäävät kyllä.

Tuosta yhdessä harjoittelemisesta, välillä tehdään laatikon mallikuvan avulla niin että lähdetään liikkeelle kuvan henkilöistä, etsitään silmiä, käsiä, jalkoja jne. Joskus taas lähdetään liikkeelle kulmista ja reunapaloista. Tuo ensimmäinen keino kn meidän lapsille se helpompi, mutta kumpaakin lie hyödyllistä harjoitella.
 
[QUOTE="Vieras";28100996]Mä oon nykyisin pitäny palapelit niin korkeella ettei ne niihin ilman tuolia yllä, kuitenkin niin että ovat näkösällä niin ne joskus muistaa pyytää niitä itekki.

Mutta kun talossa on 2 ja 3- vuotiaat niin palapelejä on pakko tehä valvotusti, muutoin ne palat on kohta keittiöleikeissä ruokana jne. Melko usein silti tehdään ja tykkäävät kyllä.

Tuosta yhdessä harjoittelemisesta, välillä tehdään laatikon mallikuvan avulla niin että lähdetään liikkeelle kuvan henkilöistä, etsitään silmiä, käsiä, jalkoja jne. Joskus taas lähdetään liikkeelle kulmista ja reunapaloista. Tuo ensimmäinen keino kn meidän lapsille se helpompi, mutta kumpaakin lie hyödyllistä harjoitella.[/QUOTE]

Joo, meilläkin on aina palapelit "äidin takana". Paitsi muutamat sellaiset puiset palapelit. Kasailee niitä sitten tossa ruokapäydän ääressä, kun teen jotain muuta lähistöllä.
 

Yhteistyössä